sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Karmeita hajuja ja oloja!

Jos viikolla panikoinkin sitä että onko kaikki hyvin kun selkeät raskausoireet katosi niin nyt olen niistä taas kärsinyt oikein rankimman kautta. Vaan en valita! Olen voinut todella huonosti, en saa edes nukuttua pahoinvoinnin takia ja ainoa kiinteä mikä menee alas on mehujäätelö, mieluiten Jaffa-appelsiinimehujää. Toinen mikä maistuu on vastapuristettu appelsiinimehu, Luojalle kiitos pari vuotta sitten ostamastani ja kaapissa pölyyntyneestä mehulingosta.

Tänään jouduin ryntäämään ovesta ulos haukkaamaan happea lenkille kun mies alkoi paistamaan itselleen pekonia aamupalaksi. Haju kuvotti minua niin että oksennus nousi kurkkuun, mielestäni paistuva pekoni haisi ihan jollekin mätääntyvälle ruumiille! Ja normaalioloissa rakastan kunnon pekoniaamiaista. Vieläkin kotona tuntuu leijuvan inha haju vaikka olen tuulettanut asuntoa monta kertaa.

Tänään taisi sitten alkaa 9. raskausviikko, jostain raskauskalenterista luin että tällä hetkellä sikiö on noin mansikan kokoinen. Vatsa on tänään tuntunut erityisen turvonneelta, mieskin äsken ihmetteli mahani kokoa että miten se voi jo niin selkeästi pullottaa. Pitäisiköhän vatsan kasvamista alkaa jo dokumentoimaan valokuvilla?

lauantai 30. lokakuuta 2010

Toisenlaista parisuhderomantiikkaa

Mies tulee töistä kotiin ja kysyy.

"Miten sä olet voinut, kulta?"

"Ihan hyvin, on ollut aika etova olo koko päivän."

"Ai? No sehän on hyvä. Olen niin ylpeä susta!"

perjantai 29. lokakuuta 2010

Sisko tukena, istukkatutkimus?

Eilen illalla menin siskon luokse lettukesteille ja luonnollisesti juttelimme aika paljon raskaudestani. Siskolla itsellään on kolme lasta joista nuorin on 6 kk joten vertaistukea ja apua löytyy läheltä. Kyselin neuvolan käytännöistä ja kokemuksia miten siskolla on omat raskaudet sujunut.

Siskon paistaessa lettuja lueskelin hänen Vauva- ja Kaksplus -lehtiään. Sain ehkä vähän lisää luottoa siihen että kaikki tulee menemään ihan hyvin ja että pahinta mitä voin nyt tehdä on stressata ja pelätä koko ajan.

Juttelimme myös istukkatutkimuksesta koska neuvolan ajanvarauksessa minua kehoitettiin miettimään asiaa jo valmiiksi että halutaanko mennä vai ei. Siskoni ei ole käynyt missään raskaudessaan istukkatutkimuksessa vaan on todennut että jos sikiöllä olisi ollut niskaturvotusta niin olisi sitten saattanut mennä tutkimukseen. Itselläni ei ole mitään kantaa asiaan koska en ole ollut tuollaisesta tietoinenkaan. Minulla on monia lapsellisia ystävättäriä enkä muista koskaan kenenkään puhuneen mistään istukkatutkimuksesta, vaikka olisi ollut jo vähän iäkkäämpikin synnyttäjä kuten itse kai jo 30+ vuotiaana olen. Käsitin että tuo tutkimus olisi avoin kaikille halukkaille mutta ikään kuin 'suositellaan' yli 35-vuotiaille lisääntyneen riskin myötä.

"Tavallisin syy tutkimuksen tekemiseen on äidin iän myötä kasvava lapsen kromosomisairauden riski tai riskiraskausseulonnassa todettu kohonnut Downin oireyhtymän mahdollisuus." Löysin tekstin netistä.

Onhan tässä onneksi vielä aikaa päättää tuo. Ja neuvolantäti lupasi lähettää jonkun tietopaketin meille kotiin jossa on tietoa asiasta.

Onko teillä lukijoilla kokemusta istukkatutkimuksesta?

torstai 28. lokakuuta 2010

Meidän tarina

Tapasin mieheni klassisesti baarissa kun sinnikäs mies haki minua koko ajan tanssimaan. Vaihdoimme numeroita mutta en ollut erityisen kiinnostunut miehestä. Menikin pari viikkoa ennenkuin tapasimme uudelleen. Tapailimme muutamia kertoja kunnes tajusin että mies on iloisin, spontaanein ja hyväsydämisin ihminen jonka olen koskaan tuntenut. Ja että hän on kovin ihastunut minuun. Huomio tuntui hyvältä ja huomasin itsekin kehittäneeni hyvin syviä tunteita miestä kohtaan. Aika pian muutimme yhteen ja miehestä tuli kertakaikkiaan paras ystäväni.

Olimme seurustelleet melkein vuoden kun mies taas aloitti keskustelun perheenlisäyksestä. Itse en ollut koskaan erityisesti ajatellut hankkivani lapsia mutta sen tiesin että jos lapsia joskus saisin niin haluaisin ehdottomasti tämän miehen lasteni isäksi. Jätimme ehkäisyn pois ja jatkoimme elämäämme normaalisti. Oltuamme puolisen vuotta ilman ehkäisyä kävin gynekologillani ja kyselin neuvoja kun en ollut tullut raskaaksi. Gyne neuvoi ovulaatiotestien käyttöön ja sanoi ettei vielä kannata olla huolissaan. Meni kuitenkin taas aikaa ja menin uudestaan lääkäriin, tällä kertaa saimmekin lähetteen Naistenklinikalle tutkimuksiin. Tutkimuksiin ja niihin liittyviin toimenpiteisiin meni mielestäni todella pitkä aika ennenkuin päästiin ensimmäiseen hedelmöityshoitoon. Tarkkaa aikaa en muista mutta kyllä siinä meni reilusti yli vuosi kun ensimmäinen inseminaatio tehtiin. Lapsettomuuden diagnoosi oli joku vaikea latinankielinen sana joka tarkoitti sitä että miehen spermassa on vähän siittiöitä.

Koska itselläni on erittäin säännöllinen kuukautiskierto ja vahva hormonaalinen toiminta niin jouduimme odottamaan inssihoitojen välillä pitkät tovit ettei hoidot sekoita omaa hormonitoimintaani. Kahden epäonnistuneen inssin jälkeen lääkäri suositteli koeputkihedelmöitystä. Tässä kohtaa vihelsin pelin tauolle koska en tuntenut olevani henkisesti valmis rankempiin hoitoihin.

Vuosi sitten menimme naimisiin ja muutimme uuteen ihanan valoisaan kotiimme. Ajatus hoidoista pyöri taustalla mutta en ollut edelleenkään valmis jatkamaan hoitoja. Kesällä vihdoin puhuimme että syksyllä lomien jälkeen voisimme palata hoitotauolta takaisin mutta tällä kertaa yksityiselle klinikalle koska olin hieman pettynyt Naistenklinikan pitkiin odotuksiin ja että usein ajanvaraukseen soittaessani minulle tarjottiin eioota, mutta soita ensi kierrosta uudestaan kiitos ja näkemiin.

Tuli syksy mutta huomasin voivani henkisesti erittäin huonosti. Sain paniikkikohtauksia, olin erittäin itkuherkkä ja todella uupunut koko ajan. Sain sairaslomaa ja mielialalääkkeet ja diagnoosiksi masennuksen. Ja samaan aikaan kun aloittelin lääkitystä niin olinkin tullut raskaaksi!

Nyt siis opettelen elämään masennusdiagnoosin kanssa ja sen tiedon kanssa että olenkin raskaana, vastoin kaikkia odotuksia.

En tiedä saako tästä tekstistä mitään selvää, takana on erittäin huonosti nukuttu yö ja tunteet ovat taas todella pinnalla.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Oireita ja tuntemuksia

Kirjaan näitä nyt tajunnanvirrasta ylös ettei pääse unohtumaan. Heräsin yöllä huonovointisena ja hapuilin pimeässä tieni vessaan. Tuntui että sydän löi miljoonaa ja hain vielä keittiöstä lasin tuoremehua. Olen nukahtanut samantien kun pääsin sänkyyn.

Pari kertaa heräsin yöllä siihen että kylkeä vaihtaessa rintoihin sattui. Muuten nukuin niin sikeästi etten ollut kuullut kun mies oli lähtenyt töihin vaikka yleensä aina herään siihen kun kolistelee aamutouhuissaan. Heräsin 8.30 aivan varmana että mies on myöhästynyt töistä mutta olikin mennyt jo aikoja sitten.

Voin aamulla taas aika huonosti ja otin jääkaapista toisen lasin tuoremehua, mutta tällä kertaa mehu maistuikin suussani ihan kissanpissalle! Hyi hitto. Nyt olisi nälkä mutta muisto tuosta kamalasta mausta estää aamupalahaaveet.

Rintoja myös hieman aristi kun puin rintaliivit päälle.

Eilen illalla itkin hetken oireideni katoamista miehen kainalossa ja sitten katselin Youtubesta erilaisia rentoutumisvideoita. Mieskin pitää ensiarvoisen tärkeänä että en nyt stressaa ja pelkää koko ajan. Jos haluan niin voidaan mennä ultraan tarkistamaan onko kaikki hyvin mutta nyt näiden lievien oireiden palatessa en ainakaan tällä hetkellä koe tarpeelliseksi. Neuvolan puolesta ensimmäinen ultrahan on vasta joskus viikolla 12.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Hysteerinen odottaja ratissa

Mähän olen nyt ihan liekeissä kun toinen postaus jo samalle päivälle. Mutta pakko kirjoittaa ylös. Kävin asioilla ja olin autolla liikenteessä. Kotiinpäin ajaessa hidastaessani sellaiseen hidastustöyssyyn näin sivusilmällä että orava vilahtaa mun auton alle! Olin jo alkamassa vollottamaan koska mielessäni näin että orava muussaantuu takarenkaan alle, mutta ei. Taustapeilistä näin että kurre teki jonkun ihmeellisen hyppykierreloikan ja vipelsikin matkoihinsa edelleen ihan kokonaisena.

Säikähdin kuitenkin tilannetta ja lausuin mielessäni pahoittelut jonnekin tuonne yläkertaan tai missä näistä asioista nyt pidetäänkään kirjaa että se oli vahinko ja että tarkoitukseni ei tosiaankaan ollut tappaa tai millään tavalla vahingoittaa viatonta luontokappaletta.

Pysähdyin punaisiin liikennevaloihin ja suljin hetkeksi silmäni rauhoittaakseni mieltäni (iltapäivän liikenne, harvoja autoja liikkeellä joten uskalsin pitää silmät kiinni ehkä kokonaista 3 sekuntia siinä paikallaan seisovassa autossa) niin eikös joku neropatti takana ala soittaa torveaan kun valo olikin noin sekunti sitten jo vaihtunut vihreäksi.

Ai j*malauta, oli näin [näyttää sormillaan noin sentin matkaa] lähellä etten hypännyt autosta ulos ja tempaissut takana tööttäilijän autonovea auki ja alkanut kurkku suorana huutamaan että "Mä meinasin just ajaa oravan yli ja nyt mua pelottaa että karma tai joku vastaava tyyppi rankaisee mua sillä että mun syntymättömälle lapselle tapahtuu jotain joten jos sulla oli jotain asiaa niin kuule antaa tulla vaan!? Ja jos on noin v*tun kova kiire niin lähde ensi kerralla vähän aikaisemmin, ei ole kuule terveellistä tuollainen stressaaminen ja että pitää sormeaan koko ajan torvella vaan päästäkseen v*ttuilemaan muille. Voit päästä vielä hengestäsi sen takia!" (*

Mutta ei, en mennyt raivoamaan vaan jatkoin tyynen rauhallisesti matkaa aina siihen saakka kunnes iso kuorma-auto meinasi pyyhkäistä minut autoineni ojaan ajaessaan tuhatta ja sataa vastaan mun kaistalla kurvin takaa. Onneksi ajoin itse suht hiljaa ja kerkesin väistää. Kuski oli vaan päättänyt hieman oikaista kurvia.

Joten nyt ollaan varmaan sujut? Karma?

*) niin että mitkä ihmeen mielialanvaihtelut...? Heh :D

Ihana mies!

Minulla on aivan ihana aviomies! Kannustava, luotettava kuin kallio, rehellinen, ikuinen optimisti joka puhuu ja pussaa ja pitää minua kuin kukkaa kämmenellään. En ole sanonut hänelle mitään näistä päänsisäisistä möröistäni ja peloistani mutta mieheni lukee minua kuin avointa kirjaa.

Eilen sain tämmöisen ison kimpun yllätykseksi kun hän tuli töistä kotiin. :)


maanantai 25. lokakuuta 2010

Neuroottinen odottaja täällä hei...

Minulla on aiemmin ollut rinnat todella arat ja kipeät mutta nyt parin päivän ajan kipu on hellittänyt ja rintoja aristaa vaan kun otan illalla liivit pois ja rintojen asento muuttuu. Ensimmäisenä mieleen iskee tietenkin huoli! Miksi näin selkeä oire vähenee yhtä äkkiä? Tein äsken hermostuksissani yhden raskaustestinkin ja mielestäni se testiviiva ei ole enää yhtä tummakaan kuin kontrolliviiva, tosin ei ollut aamupissasta tehty niinkuin neuvotaan. Onko normaalia (että joku hullu testaa näin usein raskautta joka on jo ultralla todettu..) että raskaustestin testiviivan väri vaihtelee vaikka raskaus etenee?

Heh, se siitä rentoutumisesta ja huolettomuudesta! Olenko ihan toivoton?

Varasin ajan neuvolaan, menemme torstaina 4.11. aamusta. Terkkari neuvoi varautumaan 90 minuutin ensikäyntiin ja että pitää jättää pissanäyte joka on ollut rakossa yli 4 tuntia. Kääks! Mulla on muutenkin koko ajan pissahätä, miten voin pidättää noin pitkään. Terkkari nauroi ja neuvoi että kannattaa laittaa herätyskello soimaan viiden aikaan aamusta ja käydä sitten pissalla niin ei tarvitse koko aamua kärvistellä.

Siskoni antoi kullanarvoisen ohjeen, jos ei tule verta niin kaikki on hyvin.

Onhan?

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Rentoutumiseen

Rakastamme miehen kanssa matkustelua. Kävelemistä valkoisilla hiekkarannoilla laineiden kuohuessa rantaan ja auringon vajotessa meren taakse. Tämä video tuo mieleeni vuoden takaisen ihanan häämatkamme ja sitä katsoessa vajosin syvälle muistoihin ja mietteisiin. Tunsin meren tuoksun nenässäni ja upottavan hiekan varpaissani.

Tätä videota aion jatkossakin käyttää rentoutumiseen. Olen lukenut että sikiö vaistoaa äidin tunteet ja mielenliikkeet ja pelkään olleeni liian pelokas ja huolestunut näin alkuraskaudesta. Yritän ottaa tavaksi katsoa tämän tai jonkun vastaavan rentouttavan videon kerran päivässä. Makaan sohvalla läppäri jalkojen päällä ja uppoudun ajatuksiini ihanan musiikin siivittämänä.

Onko muilla odottajilla jotain hyviä rentoutumisvinkkejä?


lauantai 23. lokakuuta 2010

Kirpputoriostoksia

Käytiin aamulla miehen kanssa kirpputoreilla kiertelemässä ja voi miten olisi mieli tehnyt jo ostella kaikkia suloisia pieniä vauvanvaatteita. Kahteen pöllökuosiseen potkupukuun miellyttiin oikein tosissaan mutta todettiin olevamme liian taikauskoisia ostamaan vielä tässä vaiheessa mitään. Oli kuitenkin kiva jo tutkailla tarjontaa ja katsella hintoja. Hyväkuntoisia käytettyjä lastenvaatteita ja -tarvikkeita tuntuu kyllä olevan paljon tarjolla ja ihan edulliseen hintaan.

Itselleni ostin iltojeni lämmikkeeksi suloisen kuumavesipullon joka on verhottu vaaleanpunaisella sydänkuvioisella puuvillaneuloksella, maksoi 2 euroa. Toiselta kirppikseltä bongasin kasan äitiysvaatteita ja ostinkin pinosta itselleni yhdet pillimalliset äitiysfarkut masutuubilla 4 eurolla. Vatsani on ollut iltaisin kovin turvonnut ja tavan farkut painaa jo ikävästi mahaa (olen kyllä muutenkin lihonnut kesän aikana hurjasti masennuksesta johtuvasta lohtusyömisestä). Farkut on tosi miellyttävät päällä ja kangas tuntuu paljon mukavammalta mahaa vasten kuin kireä farkunvyötärö.

Katsotaan saisinko aikaiseksi ottaa kuvat ostoksista ja liitettyä ne tänne. :)

perjantai 22. lokakuuta 2010

Raskausoireita

Ensimmäinen oire jonka huomasin oli tolkuton väsymys. Siis kertakaikkiaan kaikennielevä uupumus ja voipuneisuus joka ei helpotu mistään määrästä lepoa. Toisena vahvana oireena on rintojen arkuus, vaatteet hankaa ilkeästi rintoja ja rinnat tuntuu jotenkin raskailta. Kolmantena oireena on pahoinvointi ja ehkä siihen liittyvä närästys. Pari kertaa on noussut jo oksennus kurkkuun mutta en ole vielä joutunut halailemaan vessanpönttöä. Pahoinvointi yleensä yltyy iltaisin mutta nyt olen keksinyt sellaisen helpotuksen että otan iltaisin närästyslääke Rennietä, se helpottaa olotilaa. Ilmeisesti närästys aiheuttaa pahoinvointia tai toisinpäin? Neljäntenä oireena samaan aikaan edellisten kanssa alkoi paleleminen. Kotiasuni on muuttunut T-paidasta ja legginseistä fleece-kerrastoon, villasukkiin ja kahteen peittoon.

Uutena oireena olen kiinnittänyt huomiota jatkuvaan pissahätään. Joka paikkaan missä nykyään käyn joudun kysymään "missä teillä on vessa?". Samoin erilaiset pahat hajut on alkanut vaivaamaan eli hajuaisti on selkeästi herkistynyt. Mies ei tosiaankaan saa aamulla pusua ennen hampaidenpesua tai minulta tulee oksu. Kaikkien tuoksujen pitäisi olla neutraaleita ja raikkaita, ei yhtään tunkkaisia.

Yksi oire vielä minkä olen nyt huomannut on pienet vihlaisut alavatsassa, varsinkin jos olen kauan jalkeilla. Jostain luin että nämä ohimenevät kivut johtuisi kohdunkannattimien löystymisestä. Kuulostaa ihastuttavalta...

torstai 21. lokakuuta 2010

Vanhemmille kertominen

Olimme sopineet että jos ultrakuulumiset on hyviä niin käymme tekemässä kierroksen minun vanhempien ja miehen äidin luona. Ensin menimme minun vanhempien luokse. Yritin soittaa äidille että piipahdamme kylään mutta hänellä oli puhelin koko ajan varattu, tiesin kuitenkin että ovat melko varmasti kotona. Ja onneksi asuvat ihan lähellä meitä. Siellä oltiinkin kotona mutta äidin puhelu vaan venyi ja venyi. Lopulta puhelu onneksi päättyi ja saatiin kerrottua asiamme että jos hyvin käy niin meitä on kesäkuussa kolme.

Vanhemmat ottivat uutisen todella suurella ilolla vastaan, halailtiin ja kyynelehdittiin siinä tovi ja me kerrottiin miten tässä tilanteessa nyt ollaan ja näytettiin saamiamme ultrakuvia jotka isäni mielestä, kaikella rakkaudella, muistuttaa lähinnä jotain avaruusoliota. Äiti keitti kahvit ja he ottivat mieheni kanssa kahvin seuraksi konjakkitujut juhlan kunniaksi.

Seuraavaksi mentiin miehen ädin luokse, miehen isä on valitettavasti menehtynyt pari vuotta sitten. Anoppi otti uutisen vastaan iloisena yllätyksenä, hän kun ei tiedä mitään meidän lapsettomuushistoriasta toisin kuin minun vanhempani. Anoppi kertoi minkälainen lapsi mies on ollut ja oli kiva jutella aiheesta hänen kanssaan.

Illalla äitini vielä soitti ja kertoi että olivat laittaneet isän kanssa kuohuviinipullon pakkaseen ja juoneet tulevan perheenlisäyksen kunniaksi koko pullon! Keskellä viikkoa!

Nyt siis meille tärkeät ihmiset tietävät asian ja voin rauhassa keskittyä vatsan kasvatteluun. Ystäville ja muille sukulaisille aiomme kertoa vasta kun ensimmäinen kolmannes on onnellisesti ohi.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Ultrakuulumisia

Tänään oli siis alkuraskauden ultra Femedassa ja odotushuoneessa meinasin pyörtyä kun jännitti niin paljon. Lääkäri oli hieman myöhässä ja meinasin jo pyytää miestä hakemaan paperipussin johon voin hyperventiloida. Päästiin kuitenkin vastaanotolle ja aivan ihastuttava harmaa herrasmies otti meidät vastaan. Kerroin lääkärille taustamme ja miten pitkällä epäilen raskauden olevan.

Sen jälkeen päästiinkin tositoimiin eli rouvalta housut pois ja petiin selälleen, mies ohjattiin pedin viereen. Ensin lääkäri tunnusteli paikkoja käsin ja sitten ottikin ultralaitteen käteen. Alkuraskauden ultrahan tehdään alakautta ja yritin parhaani mukaan pitää paikat rentoina että saadaan paras mahdollinen kuva tilanteesta. Lääkäri tutki ultrakuvaa hetken ryppy otsallaan ja päästi pienen äännähdyksen jonka mielessäni tulkitsin "jaa, mitäs omituista täällä näkyykään". Yritin tulkita lääkärin ilmettä ja näytöllä näkyvää kuvaa ikuisuudelta tuntuvan ajan kunnes lääkäri kysyi että "Näettekö mikä se tuolla sykkii? Se on sydän ." :) Kaikki on hyvin, näkyi ruskuaispussi josta alkio saa ravintonsa (jos siinä mielenliikutuksessa jotain jäi mieleeni) ja mikä tärkeintä, pieni sydän läpätti villisti.

Raskaus vastaa laskelmiani eli tänään mennään viikolla 6+3. Huomenna voinkin varata ajan neuvolaan.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Ihonhoitoa

Olen saanut leukaani muutaman ison ja hemmetin kipeän finnin. Äitini sanoo aina että leuan alueella olevat finnit on 'hormonifinnejä' eli johtuu hormoneista ja niin se taitaa olla. Olen yrittänyt ottaa nyt ihoni tarkempaan hoitoon. Pesen kasvoni iltaisin vaahtoavalla kasvojen pesuaineella vaikka en meikkaakaan ja rasvaan pintakuivat kasvoni kosteuttavalla yövoiteella. Finnit onkin onneksi jo hieman kuivumaan päin.

Tämän lisäksi olen ottanut jo nyt tavaksi rasvata vatsani ja kylkeni paksulla ihovoilla suihkun jälkeen. Olen aina ollut todella herkkäihoinen ja varsinkin talvisin kärsin todella kuivasta ihosta mutta usein olen kuitenkin laiminlyönyt kroppaani joten siksi tuntuu mukavalta hieman panostaa itseensä ja vartaloonsa. Olenhan nyt vastuussa myös toisesta elämästä sisälläni.

Huomisen ultra hieman kyllä jännittää ja mietityttää. Onko kaikki hyvin? Jatkuuko raskaus normaalisti, saadaanko me todella kesäkuussa vauva käsivarsillemme? Olen silti yrittänyt pitää mieleni tyynenä, se tapahtuu mitä tapahtuu ja parhaani olen kuitenkin tehnyt.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Ystäviä kylään

Ystäväperhe kaukaa tulee huomenna meille yökylään syyslomaa viettämään ja itseäni hieman jännittää että paljastuuko tilanteeni. Ystäväni tietää pitkästä tiestämme lapsettomuuden kanssa ja olisi tietenkin mukava kertoa hänelle nyt kun nähdään pitkästä aikaa mutta päätimme miehen kanssa että emme kerro asiasta vielä kenellekään, ainakaan ennen keskiviikon ultraa. Jos siellä kaikki näyttää hyvältä niin pohdimme kertovamme asiasta vanhemmillemme melko pian. Ainoa meidän kahden lisäksi joka tietää raskaudesta on siskoni, kolmen lapsen äiti. Sanoin miehelle että minun on pakko saada kertoa asiasta jollekin saman (eli raskauden) kokeneelle ja rakas ja luotettava siskoni oli tietenkin luonnollinen valinta. Näytin siskolle digitaalista raskaustestiä jossa luki Raskaana ja vain tuijotimme toisiamme halaten kyynelten valuessa ja hymyillen leveästi. Se oli aika liikuttava tilanne.

Olen ollut iltaisin todella huonovointinen ja hieman pelkään että minun tuurillani kuitenkin oksennan kun ystävät ovat kylässä, en ole siis vielä kylläkään kertaakaan oksentanut. Olen myös käynyt tyhjentämässä molemmat kylppäreiden roskakorit ja tutkinut tarkkaan ettei tekemiäni (heh, kymmenen kappaletta..) raskaustestejä loju missään.

Muita oireita on edelleen todella arat rinnat, tekisi mieli nukkua rintaliivit päällä ettei rinnat pääse hiertymään lakanoihin ja pelkkä suihkuveden valuminen rinnoille tuntuu hiekkapaperin kosketukselta. Minua myös närästää melkein koko ajan, syön jotain tai en. Toivotan kyllä tervetulleeksi kaikki oireet jotta tiedän että raskaus jatkuu.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Salapoliisin hommissa

Mies lähti eilen ystäviensä kanssa ulkoilemaan yöelämään ja itse vietin illan salapoliisin hommissa. Mieleeni muistui päivä kesälomaltani kun olin vienyt kummityttöni kaupunkiin syömään ja elokuviin ja jouduimme koukkaamaan apteekin kautta ostamassa särkylääkettä koska kuukautiskipuni olivat niin kovat. Kalenterin tarkempi tutkiminen paljasti että se on ollut elokuun 13. päivä ja perjantai, heh. :)

Siitä laskin 26 päivää eteenpäin joka on normaali kiertoni ja sain tulokseksi syyskuun 7. päivän. Syötin tämän päivän vau.fin sivuilla laskettu aika -laskuriin viimeisiksi kuukautisiksi ja laskuri ehdotti että hedelmöittyminen olisi tapahtunut syyskuun 19. päivä sunnuntaina ja se voi pitää oikein hyvin kutinsa koska olin ollut sen viikonlopun reissussa ja meillä oli sunnuntai-iltana miehen kanssa aika kiihkeä jälleennäkeminen.

Joten vailla parempaa tietoa asiasta kuin nämä Erittäin Tarkat ja Muutenkin Pätevät Laskelmani niin raskaus olisi nyt kestänyt 6+0 viikkoa. Jännä nähdä onko ensi viikon alkuraskauden ultra samaa mieltä.

Olet 6 viikkoa raskaana.
Hedelmöitys tapahtui noin:
19.9.2010
Sydän alkaa lyödä:
14.10.2010
Alkio alkaa liikkua:
7.11.2010
Alkiosta tulee sikiö:
14.11.2010
Kaikki sisäelimet muodostuneet:
14.11.2010
Keskenmenon riski pienenee:
28.11.2010
Ultraääni:
28.11.2010
Pahoinvointi vähenee:
5.12.2010
Sukupuoli mahdollista selvittää (ei näy vielä ultrassa):
12.12.2010
Sikiö nielee ja pissaa:
26.12.2010
Sikiön liikkeet tuntuvat:
9.1.2011
Sikiölle kehittyy unirytmi:
23.1.2011
Sikiö alkaa kuulla:
13.2.2011
90% mahdollisuus selvitä jos lapsi syntyy:
13.3.2011
Monet sikiöt asettuvat pää alaspäin:
17.4.2011
Äitiysloma alkaa:
8.5.2011
Laskettu aika:
12.6.2011

lauantai 16. lokakuuta 2010

Kuinka tulin testanneeksi?

Aloitin siis kolmisen viikkoa sitten masennuslääkityksen joka voi aiheuttaa kaikenlaisia oireita ja tuntemuksia, niinpä en alkuun yhtään ihmetellyt järkyttävää väsymystä, pahoinvointia, närästystä, rintojen arkuutta ja ruokahaluttomuutta. Kaikki nämä oireet löytyy listattuna lääkeinfoon.

Eräänä päivänä vaan mieleeni tupsahti että koskahan kuukautiseni oikein alkaa. Tutkin kalenteria mutta en ole kesän jälkeen merkannut mitään ylös enkä yhtään muistanut koska edelliset kuukautiset olisi ollut (on ollut kuitenkin aina säännöllinen 26-päivän kierto) niin annoin asian olla, olin vain niin väsynyt etten jaksanut miettiä asiaa enempää. Sitten yhtenä päivänä alaselkää ja -mahaa alkoikin tutusti poltella kivusta joka minulla edeltää menkkoja. Mutta mitään ei tullutkaan, ei vuotoa eikä kaikennielevää jomotusta ja kipua?

Mietin muutamana aamuna että tekisin raskaustestin mutta totesin sen olevan kuitenkin turhaa, menkat alkaa kyllä aikanaan. Torstai-aamuna päätin sitten testata, saisinpahan mielenrauhan. Olin joskus aiemmin tilannut ovulaatiotestejä netistä ja paketin kylkiäisenä tuli kaksi digitaalista raskaustestiä, toinen viikkonäytöllä ja toinen ilman. Hapuilin toisen testin käteen kaapista, sen ei-viikkonäytöllisen ja pissasin kuppiin samalla kun lueskelin testin ohjeita. Testitikku kuppiin 20 sekunniksi ja kolmen minuutin päästä tulos on luettavissa.

Kerkesin nostaa alushousut ylös niin testiin rävähtikin sanat Gravid Raskaana! Mitäh?? Tein vielä muutaman jo vanhaksi menneen (08/2010) liuskatestin joihin piirtyi samantien kaksi vahvaa viivaa. Ei voi olla totta??

Perjantai-aamuna eli eilen teinkin sitten sen viikkonäytöllisen testin joka näytti Raskaana 3+ eli hedelmöittymisestä on kulunut yli kolme viikkoa, sen tarkempaa tietoa raskauden kestosta ei tällä hetkellä ole, en pysty kertakaikkiaan yhtään muistamaan koska viimeiset kuukautiset on ollut.

Varasin eilen ajan naistentautien erikoislääkäriasemalle Femedaan alkuraskauden ultraan ja sain ajan ensi viikon keskiviikoksi. Silloin selviää varmaankin tarkempi kesto raskaudelle.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Tänä päivänä

Eilen aamulla raskaustestin (ja toisen ja kolmannen..) jälkeen se oli pakko uskoa. Ensimmäistä kertaa koko neljä vuoden lapsettomuuden jälkeen ruudussa todellakin lukee Gravid Raskaana.

Ensimmäinen huoli iski samantien, olen kolme viikkoa sitten diagnosoitu masentuneeksi ja syön mielialalääkettä. Tutkin hetken nettiä ja löysin Teratologisen tietopalvelun numeron josta tiedustelin voiko syömäni lääke aiheuttaa virheellisen positiivisen raskaustestiin? Ei voi ja lääkettä on ihan turvallista käyttää siihen saakka kunnes menen uudestaan kontrollikäynnille jolloin sovimme lääkärin kanssa lääkkeen käytön jatkosta. Puhelimitse saamani ohjeen mukaan käyttämäni nukahtamislääke sen sijaan pitäisi jättää ottamatta.

Mies oli soittamastani uutisesta enemmän kuin onnessaan, onhan perheenlisäys ollut hänenkin unelmansa niin pitkään. Laittoi vielä onnea tihkuvan tekstiviestin perään. :)

Neljä vuotta sitten päätimme antaa lapselle mahdollisuuden tulla ja vuoden päästä siitä hakeuduimme Naistenklinikalle tutkimuksiin kun toivottua raskautta ei alkanut kuulumaan. Kävimme tutkimuksissa jossa miehen sperma todettiin hieman vähäsiittiöiseksi ja kävimme kahdessa inseminaatiossa, tuloksetta. Näiden hoitojen jälkeen halusin pitää tuumaustaukoa koska en ollut varma mitä mieltä olisin lääkärin ehdottamista rankemmista hoidoista.

Tauko venyi ja venyi ja yllättäen tuntuikin helpommalta olla kokonaan yrittämättä. Kun ei merkannut menkkoja kalenteriin, ei laskenut ja testannut parhaita onnistumispäiviä niin ei pettynyt joka kerta niin rankasti kun menkat taas alkoikin.

Silti taustalla häilyi toive omasta lapsesta. Mieleni mustui ja sairastuin masennukseen johon uskalsin vasta nyt syksyllä hakea apua.

Ja sitten, eilen auringonsäde vihdoin pilkisti meidänkin elämään. En tiedä miten tämä kaikki päättyy mutta aion nauttia nyt vain tästä hetkestä. Olen raskaana.