keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

4D-ultran kuulumisia

Käytiin eilen Femedassa 4D-ultrassa. Olin varannut ajan jo pari viikkoa sitten kun mieleen iski huoli että jos supistelut aiheuttaakin paikkojen pehmentymistä niin mitkä mahdollisuudet Nirpulla on selvitä jos pahin tapahtuu ja synnytys käynnistyy ennenaikaisesti. Olin jo perumassa aikaa kun supistelut sairauslomalla levätessä helpotti mutta mieheni ja äitini oli sitä mieltä että kannattaahan mielenrauhasta vähän maksaa ja käydä näytillä.

Ja olihan se ihan mieltä rauhoittava käynti. Nähtiin että Nirppu on kunnossa, yhden A4:sen verran tuli kertomusta siitä että kaikki mitä lääkäri näki (mm. kallo, sydän, aivot, keuhkot, vatsalaukku, selkäranka, iho) oli oikein normaalia. Sormia ja varpaitakin oli oikea määrä ja Nirpun ja istukan verenkierto ja -virtaus oli kunnossa. Nirppu on jo kovasti asettunut pää alaspäin mun lantioon joka lääkärin mukaan aiheuttanee supistelut. Mitään suurempia viitteitä ennenaikaisesta synnytyksestä ei kuitenkaan ole mutta lääkäri kehotti tosiaankin tässä tilanteessa lepäilemään runsaasti. Vauvan tämän hetkinen painoarvio on 1490 g ja syntymäpainon arvio 3500 g.

Nähtiin pari vilausta kasvoistakin kun suostui hieman raottamaan käsivartta pois naaman edestä, pieni nykerönenä ja mietteliäs alahuuli törröllään, aivan ilmetty isänsä. Voi rakkaus! Nirppu räpytteli vähän silmiäänkin ja katseli tarkkaavaisesti jonnekin kaukaisuuteen (heh, ahtaassa kohdussa...) ja välillä lipoi kielellä huuliaan, hörppi lääkärin mukaan kuulemma lapsivettä. Saatiin kotiinviemisiksi taas pitkä rimpsu kuvia ja näkymät DVD:lle tallennettuna.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Hehkun kyselynurkkaus: Lapsen lääkekaappi?

Saatiin eilen haettua äitiyspakkaus postista kotiin ja innoissamme sitä tutkittiin miehen kanssa pitkin iltaa. Kattava settihän tuo onkin mutta sellainen kysymys jäi siitä päähän että mitähän sitä kannattaa sitten lääkekaappiin hankkia lapsen sairasteluiden varalta? Olin jostain syystä saanut päähäni että äitiyspakkauksessa on kuumemittari mutta sehän olikin kylpylämpömittari. Siitä ajatus kuitenkin rupesi itämään että mihin pitäisi varautua tarvikkeellisesti tai lääkkeellisesti jos lapsi sairastaa/sairastuu? Vinkkejä, ideoita?

Kuva Kelan sivuilta

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Tänään alkaa 30. raskausviikko

Kuten jo aiemmin kommenteissa todettua niin uskomattoman nopeasti mennyt tämä odotusaika! Nyt ollaan jo viimeisellä raskauskolmanneksella. Jos lapsi tulee hätäiseen isäänsä niin hän voi olla täällä jo 4 viikon päästä mutta toivottavasti perii enemminkin äitinsä rauhallisuuden ja pysyttelee yksiössään vielä hyvän tovin.

Jos nyt summaan raskautta kokonaisuutena tähän saakka niin kaikesta huolesta ja kipuilusta huolimatta raskaus on ollut ihanaa aikaa. Rakastan pyöristyvää vatsaani, jokaista liikettä jonka tunnen sisälläni ja kaikkia niitä pieniäkin muutoksia joita huomaan kropassani. Myös se tuntuu mukavalta että mieheni huomaa noita muutoksia, kehuu ja huomioi, pussaa ja paijaa ja haaveilee ääneen ajasta kun ollaan kolmehenkinen perhe.

Alkuunhan odotin ja pelkäsin että raskaus menee kuitenkin kesken, pahimmassa tapauksessa niin että sikiö kuolee sisälleni ilman että saan tietää siitä pitkään aikaan. Mieltäni rauhoitti kuitenkin kotiin hankittu, ilmeisesti joidenkin mielestä turhake, doppleri jolla pystyin kuuntelemaan sydänääniä aina niin halutessani. Ja kuuntelinkin ääniä noin kerran viikossa aina siihen saakka kunnes aloin tuntemaan Nirpun liikkeitä päivittäin. Nykyään kuunnellaan miehen kanssa sydänääniä aika satunnaisesti, viimeisten parin kuukauden aikana varmaan muutamia kertoja.

Pahimpien supisteluiden aikana pelkäsin ja odotin ennenaikaista synnytystä. Vaikka neuvolalääkäri, äitiyspoliklinikan kätilö ja neuvolan terkkari rauhoittelivat minua että koska kohdunsuu on edelleen napakka ja sisätutkimusten mukaan ainakin 4 cm pitkä joten syytä kovin suureen huoleen ei ole niin olin silti aivan varma että jotain pahaa tapahtuu ja Nirppu syntyy liian aikaisin. Alkuun en tätä pelännyt mutta neuvolalääkärin määrättyä minut lepoon ja parin viikon sairaslomalle ajattelin tilanteen olevan sittenkin jotenkin kriittinen.

Nyt pahimmat supistelut, ne jotka löivät kivuillaan melkein jalat alta, on onneksi takanapäin ja tuntuu että vihdoin ja viimein odotan lasta. Odotan että meille syntyy terve tyttö tai poika, että saamme oikeasti perheenlisäystä. Että kaikki päättyy lopulta hyvin ja onnellisesti. Tie on ollut pitkä mutta jos kaikki menee tosiaan hyvin ja saamme pienokaisen käsivarsillemme niin tämä on ollut enemmän kuin kaiken sen arvoista.

Tilaston mukaan tämä on 92 kirjoitukseni tähän blogiin, joten on hyvä hetki esittää kiitos teille lukijoilleni jotka olette matkanneet ja eläneet tässä odotuksessa mukana. Ajattelin laittaa jonkun pienimuotoisen arvonnan pystyyn sitten kun maaginen 100. kirjoituksen rajapyykki on käsillä. Pitää keksiä joku kiva palkinto. :)

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Masun tilanne

Päivittäin saan kuulla ihmettelyä siitä että koska minulla oikein on laskettu aika ja olenko aivan varma että en odota kaksosia.. Itkettäisi jos ei naurattaisi, että onko odottajan maha sitten koskaan sopivan kokoinen? Aina kuulee juttuja kuinka mahan kokoa päivitellään ja ihmetellään.

Onhan mulla ilmeisesti kunnon pallomaha, mutta itselleni ja toivottavasti lapselleni se kyllä kelpaa mainiosti. Ja kun painoakin on tullut vasta vajaa 6 kg raskauden alusta ja kohdunpohjan korkeus menee aivan keskikäyrällä niin itse en ainakaan ole huolissani vatsan (mahdollisesta isosta?) koosta.

Tässä siis pitkästä aikaa masun (heh, taiteellinen..) kuvapäivitys rv 28+4.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Odotusajan tallentaminen studiokuviksi

Ollaan miehen kanssa puhuttu että halutaan mennä ikuistamaan vauvamahaa johonkin valokuvaamoon muistoja varten. Hakusessa olisikin pääkaupunkiseudulta hyväksi todettu valokuvaaja joka tuollaisia odotusajan kuvauksia tekisi, jos jollain lukijalla olisi vinkata? Olen yrittänyt netistä etsiä sopivaa valokuvaamoa mutta tarjontaa tuntuu olevan aika paljon.

Kiinnostaisi myös kuulla kokemuksia jos joku on käynyt tuollaisessa kuvauksessa? Oletteko ollut tyytyväisiä? Oliko kallista? Onko kuvia jossain esillä kotonanne?

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Mistähän sitä sitten kirjoittaisi?

Sitähän saattaisi ihminen haluta kirjoittaa päiväkirjaansa eli blogiinsa vaikka siitä kuinka hassulta tuntuu kun vatsassa makoilevalla vauvalla on hikka, monta kertaa päivässä niin että vatsa vaan tärisee. Tai kuinka ilkeältä tuntuu herätä aamuyöstä karmeaan suonenvetoon jalassa joka tuntuu lähinnä siltä kun joku yrittäisi kaivaa tylsällä veitsellä lihanpalasia irti pohkeesta ja ihminen pohtii että onkohan muilla odottajilla tai äideillä vinkata jotain millä nuo suonenvedot voisi estää.

Mutta koska ihminen ei halua leimautua noloksi äitibloggaajaksi tai turhan valittajaksi niin hän tyytyy vaan miettimään asiaa päässään.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Synnytyksenjälkeinen masennus

Ostin kirpputorilta Piia Haaralan kirjoittaman kirjan Vauvan varjo, joka kuvauksen mukaan kertoo 16 koskettavaa kertomusta synnytyksenjälkeisestä masennuksesta ja siitä toipumisesta. Aihe kiinnostaa koska itsellänihän todettiin uupumus ja siitä johtuva masennus ja paniikkihäiriö melkein samoihin aikoihin kun olen tullut raskaaksi. Tilani oli jatkunut jo muutaman vuoden ajan ennen diagnoosia ja olinkin alkuun 2,5 kk sairauslomalla kun lääkitystä ruuvattiin kohdalleen.

Lääkärini kanssa asiasta jutellessani hän vakuutti kovasti olevansa sitä mieltä että mitään kohonnutta riskiä synnytyksenjälkeiseen masennukseen ei omalla kohdallani ole johtuen masennuksen ja ahdistuksen syistä mutta kun näin tuon kirjan kirppiksellä 2 eurolla niin halusin sen kuitenkin ostaa ja paneutua varmuudeksi aiheeseen.

Olen lukenut vasta alkutekstit ja pari tarinaa ja heti huomioni kiinnitti synnytyksenjälkeisen masennuksen hoitoon erikoistuneen psykiatrian erikoislääkäri Antti Ahokkaan kirjoitus jossa hän taas totesi että ennestään masentuneilla naisilla ja erityisesti sellaisilla joilla vasta aloitettu masennuslääkitys on jouduttu raskauden takia purkamaan on suurin riski sairastua tuohon inhottavaan sairauteen.

Juttelimme mieheni kanssa aiheesta pitkät pätkät lukemani jälkeen ja oloni on sen suhteen ihan luottavainen että hän kyllä pitää minua silmällään ja puuttuu asiaan jos näkee jotain sen suuntaista että syytä huoleen olisi. Myös neuvolassa ovat tietenkin tietoisia tästä taustasta ja uskoisin että olen myös heidän puoleltaan ehkä hieman tarkemmassa seurannassa aiheen suhteen.

Olisi silti mukava kuulla rohkaisevia selviytymistarinoita lukijoiltani jos olette tuohon sairastuneet ja siitä selvinneet? Jos ette halua kirjoittaa aiheesta kommentteihin niin sähköpostia voi myös kirjoittaa, lisäsin osoitteen sivupalkkiin.

Ja sinulle jota nämä tekstini, pelkoni ja ajatukseni niin suuresti vituttaa, tee minulle ja ennen kaikkea itsellesi palvelus ja lopeta blogini lukeminen. En oikeasti pysty ymmärtämään ihmistä joka saa mielihyvää lytätessään ja vittuillessaan muille. Mielestäni masennuksesta toipuvan odottajan päiväkirjaansa kirjoittamien aiheiden käyttäminen oman itsetuntonsa nostamiseen ja erinomaisuuden todisteluun on vain ja ainoastaan säälittävää.

Jos sinulla oikeasti on noin paha olla niin suosittelen sinuakin hakemaan ammattiapua. Ehkä se siitä helpottuu!

torstai 17. maaliskuuta 2011

Kauhea nälkä!

Onkohan sillä enemmän jotain tekemistä raskauden vaiheen kanssa vai sen kanssa että pyörin päivät pitkät kotona nyt sairaslomalla kun koko ajan olisi olevinaan kauhea nälkä? Aamulla heti heräämisen jälkeen juon yleensä ison lasillisen tuoremehua tai Alpro soyan vaniljamaidon pahimpaan nälkään että kestän siihen saakka että saan tehtyä aamupalan.

Aamupalaksi syön kaksi leipää (joku sämpylä, kokojyvä-, ruis- tai vastaava) kinkulla, kermajuustolla, kurkulla, tomaatilla, juon ison mukin kaakaota tai teetä ja napsin jotain hedelmiä (luumuja tai banaania nyt viimeksi). Tästä muutaman tunnin päästä hurautan yleensä jonkun marja-smoothien, kaksi isoa kourallista anopin keräämiä marjoja pakastimesta, maustamatonta jogurttia ja rasvatonta maitoa ja hieman sokeria.

Ja taas parin tunnin päästä välipala, useimmiten mysliä jorugtilla tai maidolla tai muroja joiden sekaan pilkon banaania ja heitän vähän kuivattuja hedelmiä ja ehkä voileipä.

Miehen kanssa syödään kunnon lämmin ruoka salaatteineen kaikkineen kun hän tulee töistä kotiin mutta silti usein vielä iltaisin on niin nälkä että syön iltapalaksi samanlaisen setin kuin aamulla ja sen lisäksi ravaan koko ajan keittössä napsimassa milloin mitäkin, pähinöitä, namia, pakastimelta jäätelöä tai keitän pussillisen nuudeleita yms. Ruoan kanssa juon pari isoa lasia rasvatonta maitoa ja muuten vaan juon pitkin päivää lähinnä vettä tai vichyä.

Onkohan noissa syömisissä nyt jotain perustavanlaatuista vikaa vai onko ihan ok? Käytössä mulla on ollut alkuraskaudesta asti Ladyvita Mama -vitamiinit.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Hemmottelua tuleville vanhemmille


Lähdemme miehen ja hyvän ystäväpariskunnan kanssa viikonlopuksi kylpylöimään Naantaliin. Meillä oli jokunen aika sitten 1. hääpäivä ja ensi viikolla on meidän tapaamisen vuosipäivä joten on kiva hieman juhlistaa näitä päivämääriä. Ystäväpariskunta meni naimisiin vähän meidän jälkeen joten he viettivät myöskin juuri 1. hääpäiväänsä.

Mikäs sen mukavampaa kuin rentoutua yhdessä hyvien ystävien ja rakkaan kanssa kylpemällä, saunomalla, syömällä hyvin ja ottamalla jotkut ihana hemmotteluhoidot.


Itselleni ja rasittuneille ja hieman jo turvonneillekin jaloilleni varasin jonkun luksushemmottelujalkahoidon. Soitin ja varmistin hoitolasta että hoito sopii myös raskaanaoleville ja hoitaja sanoi että juuri tämä hoito on oikein suosittu odottajilla. Miehelle varasin intialaisen rentoutushoidon jossa hoitolan kuvauksen mukaan niskan, hartian, olkavarsien, päänahan, hiusten ja kasvojen rentoutuskäsittely, energiapisteiden sively hellii väsynyttä oloa.


Kylpylässä on Aasia-teemaviikot ja koska meiltä jäi tämän talven kaukomatka tekemättä niin tuo on varmasti hyvä korvike tekemättä jääneelle reissulle. Päästään silti nauttimaan hemmottelusta ja aasialaisesta ruoasta. Nam!

Kuvat lainattu netistä

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Tukea odottajalle

Siis aivan kirjaimellista tukea. Aamuni alkaa sillä että vielä sängyssä maatessa vedän ihanat maksamakkaranväriset tukisukat jalkaani. Keksin nimittäin että ne joka aamuiset kauheat nilkkasäryt ja suonenveto hellittää kunnon tukisukilla.

Pukeutuessa laitan normialushousujen päälle vielä erilliset vatsaa ja ristiselkää tukevat alushousut jotka nousee vallan kivasti tuonne kainalon tienoille. Ilman näitä tukihousuja alavatsaa alkaa heti vihlomaan ja on ikävän roikkuva tunne mahassa.

Kun lähdetään kaupoille tai pitää muuten vain olla enemmän jalkeilla laitan vielä alavatsaa tukevan tukivyön päälle. Tämän tukivyön kanssa en kyllä pysty kunnolla istumaan mutta nopea ajomatka vaikka kauppaan vielä menettelee kun säätää tuolin selkänojan aika makaavaan asentoon.

Illalla nukkumaan mennessä vaihdan tavan rintaliivit imetystoppiliiveihin joka estää edelleenkin arkoja ja aika monta kuppikoka kasvaneita rintoja valumasta aivan valtoimeen pitkin kainaloita. En tosiaankaan voi enää kuvitellakaan nukkuvani ilman näitä liivejä ja tuo toppimainen liivi on kätevä koska niissä ei ole kaaritukia tai muita ihoa painavia kohtia.

Eli tukea tarvitaan. Olisihan se ihanaa odotella aina työpäivän jälkeen miestä kotiin tämmöisissä releissä mutta omalla kohdallani odottajan mukavuudenhalu menee kyllä vähän edelle...

Kuva lainattu googlen kuvahausta

Eli totuus omasta alus- ja tukivaatepukeutumisesta on kyllä niin kaukana tuosta kuvasta kuin vaan olla ja voi. Pitäisköhän mun nyt sääliä vähän miestäkin..?

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Lastenhuonetta kuvina


Hoitopöytä huuto.netistä 20 eurolla. Pajukorit Kodin Ykkösestä ja vasemmalla näkyy kestovaippa-astiat joista toinen menee kylppäriin. Taustalla tekemäni kangastaulu, odottaa vielä lopullista seinälle sijoittamista.


Helmi-tädiltä lahjoituksena saatu lipasto ja pieni kulma "tankkaus"-asemaa eli imetysnurkkaus. Nojatuolin edessä on jalkarahi ja takana himmeävaloinen jalkalamppu jotka ei näy kuvassa.



Pinnasänky huuto.netistä 35 eurolla. Kuvassa näkyy myös unipussi ja Nirpun isän ostama tiikeripuku, sekin kirpputorilta muistaakseni 3 euroa. :)

Lastenhuoneen lattialle meinasin vielä ostaa Ikeasta limenvihreän karvalankamaton.



Tein kehtoon itse reunasuojuksen. Kirppikseltä "pohja" (Ikean pinnsängyn reunasuojus) 2 eurolla ja tilkkupala jäi yli lastenhuoneen seinälle tekemästäni kangastaulusta. Ompelin kankaan putkeksi jonka sisään änkesin tuon varsinaisen reunasuojuksen ja ompelin päät yhteen.



Valmis reunasuoja kehdossa. Kehto oli alunperin käsittelemätöntä mäntyä jonka petsasin tummaksi, oikea väri ei ole noin musta kuin kuvassa, luonnossa puun kuviot kuultaa värin alta. Kehto tulee meidän makuuhuoneeseen joka on sisustettu aasialaishenkisesti wengen-värisellä puulla.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Mun sisällä asuu pieni kalliokiipeilijä!

Pari päivää Nirpun liikkeet on tuntunut lähinnä siltä että tyyppi kiipeää ihan tosissaan nahkaa pitkin tuolla sisäpuolella. Välillä tuntemani liikkeet tekee jopa ihan kipeätä kun tuntuu siltä kuin pienet kynnet (heh, en edes tiedä onko sikiöllä jo kynsiä..) raapisi vatsan sisälmystä. Kaupassa jouduin eilen vetäytymään hyllyjen väliin ja pitämään vatsasta kaksin käsin kiinni kun tuntui että nyt sieltä ihan takuulla kaivautuu navan kohdalta joku alien esiin repien nahan riekaleiksi tullessaan.

On kyllä ihana tuntea liikkeitä koko ajan, tietää ainakin että siellä se pieni rakkauspakkaus kasvaa ja kehittyy. Mielenkiinnolla odotamme kyllä jo uuteen elämään tutustumista, minkälainen Nirppu on luonteeltaan? Miltä hän näyttää? Mitä luonteen- tai kasvonpiirteitä hän meiltä perii?

Lastenhuone alkaa olla verhoja ja huonekalujen lopullista sijoittamista vaille valmis joten voisin laittaa muutamia suuntaa-antavia kuvia blogiin jos kiinnostaa?

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Sokerirasituskokeen tulokset

Unohdin eilen soittaa neuvolaan tuloksista mutta tänään sain senkin hoidettua kun olin laittanut puhelimeen muistutuksen. Mikä ihmeen raskausdementia...?

Tulokset oli kuitenkin hyvät.

Paastoarvo oli 4,8 (raja-arvo 5,3)
1. tunnin verikoe 7,4 (raja-arvo 10,0)
2. tunnin verikoe 5,7 (raja-arvo 8,7)

Kerkesin kuitenkin eilen jo googletella raskausdiabetes-sivuilla ja tutustua ruokavaliosuosituksiin ja koska syön melkein täysin suositusten vastaisesti niin päätin että nyt ihan ihan vihoviimeinen hetki kiinnittää huomiota syömisiin, en halua mitään 5 kilon sokerivauvaa. Varsinkin sokerin syöminen kun on ryöstäytynyt ihan käsistä. Hups..

Muutenkin tuntuu että on koko ajan nälkä. Luin raskauskalenterista että seuraava kuukausi on sikiölle aktiivista kasvun ja painon keräämisen aikaa joten siksikin on tärkeätä että syön oikein ja kohtuudella että riittää energiaa meille molemmille. Nirppu on kyllä todella aktiivinen vauva, veikkaisin saamieni potkujen ja muksautusten perusteella että tyypistä tulee vähintään joku nyrkkeilijä tai ninja. :)

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Sokerirasituskoe

Meidän kaupungissa ohjataan kaikki yli 25-vuotiaat (ensi?)odottajat tätä nykyä sokerirasituskokeeseen ja minulla oli tuo koitos edessä tänään aamulla. Jätin samalla myös neuvolalääkärin suosituksesta taas virtsanäytteen tsekattavaksi ettei supistelut aiheudu mistään tulehduksesta. Oli hiukka mielenkiintoista jonotella mummojen ja pappojen kanssa labraan kun oli ihan törkeä pissahätä ja 12 tunnin paastoamisesta kova nälkä ja jano.

Ensin otettiin yksi verikoe jonka jälkeen join kaksi mukillista hileisen kylmää glukoosijuomaa ja sitten pääsinkin onneksi pissimään purkkiin. Hoitaja ohjasi minut sen jälkeen käytävälle punkkaan sermin taakse makoilemaan koska kerroin että olen supisteluiden takia sairaslomalla ja helpointa olisi odotella jos pääsisin makaamaan. Lueskelin kirjaa tunnin verran kunnes kutsuttiin taas verikokeeseen. Vielä toinen tunti makoilua ja lueskelua ja sitten kolmas verikoe. Pelkäämäni pahoinvointi ja päänsärky iski vasta noin varttia ennen viimeistä verikoetta joten varsin kivuttomasti ja helposti tuo rasituskoe kuitenkin sujui.

Olin tehnyt eväät mukaan joten söin siinä parkkipaikalla sämpylän ja join mukillisen kaakaota autossa ennenkun lähdin ajelemaan kotia kohti.

Huomenna saan molemmat tulokset neuvolasta kun terveydenhoitajalla on puhelinaika.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Särkyä ja supisteluita

Kävin eilen neuvolalääkärillä, alkuperäinen aika olisi ollut vasta 17.3. mutta sain onnekseni peruutusajan eiliselle. Mua on taas supistellut kovasti ja välillä kipu meinaa laittaa ihan jalat alta. Lääkäri suositteli erittäin lämpimästi sairaslomaa joten lepäilen tämän viikon sitten kotona. Yritin hieman pullikoida sairaslomaa vastaan koska itselläni pelkona on että joutuisin jo nyt jäämään lopullisesti kotiin mutta lääkäri totesi että usein näiden viikkojen supisteluihin riittää viikon tai parin lepo ja että pääsen kyllä melko varmasti vielä töihin.

Sisätutkimuksessa onneksi kaikki oli kunnossa, paikat ei ole kypsynyt supisteluista ja Nirppu on kasvanut hyvin, kohdunkorkeus oli 23 cm eli aivan keskikäyrällä mennään. Kuulin taas vahvat sydänäänet ja vauvan syke oli 147.

Painoa minulle on tullut raskauden alusta nyt 5,8 kg, verenpaineet oli vaan parantunut entisestään ja hemoglobiinikin oli edelleen ihan hyvällä tasolla 121 vaikka olikin viime kerran 139:stä laskenut aika paljon. Lisäraudan tarvetta ei kuitenkaan edelleekään ole.

Nirppu on kääntynyt jo pää alaspäin ja se selittääkin potkujen muuttuneen paikan. Aiemmin liikkeet tuntui aina vasemmalla kyljellä ja ultrissa Nirppu onkin maannut aina selällään pää oikealla ja jalat vasemmalla mutta tätä nykyä liikkeet tuntuu lähinnä navan seudulla ja sen yläpuolella. Välillä potkut on kyllä niin napakoita että pakko pitää nahasta kiinni ettei kaveri tule läpi! Miestä huvittaa suuresti iltaisin seurata mahan möyryämistä.

Muita särkyjä aiheuttaa edelleen jomottava lonkkasärky joka pitää usein öisin hereillä. Iltaisin nukkumaanmeno on kyllä aikamoista taitelua, yksi tyyny vatsan alle, toinen polvien väliin ja kolmas vielä selän taakse, että saa nukuttua edes pahimman väsymyksen pois. Käyn nukkumaan yleensä klo 22-23 aikaan ja herään joskus 03 aikaan koviin särkyihin jonka jälkeen en useinkaan saa enää unta. Yritän vaihtaa öisin kylkeä suht usein vaikka se onkin taas oma operaationsa vaihtaa tukityynyjen paikkaa toiselle kyljelle.

Pieni puuhastelu pitää kuitenkin mielen virkeänä ja nautin kyllä täysillä niistä hetkistä jolloin särky ei ole kovin voimakasta. :)

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Projekti Lastenhuone

Kun reilu vuosi sitten muutimme tähän unelmakotiin iloitsin kun saimme yhden ylimääräisen huoneen minun rakkaita kirjojani ja kunnollista lukunurkkausta varten ja tietokoneelle työpisteen. Olemme viettäneetkin paljon aikaa tuossa työhuone/kirjastossa aina viime syksyyn saakka kunnes huone alkoi täyttyä mm. terassin talvisäilytykseen siirretyistä tavaroista. Yhteen nurkkaan alkoi kerääntymään kirppikselle menevää tavaraa ja rojut tuntui lisääntyvän aivan valtoimenaan.

Vuoden vaihteen jälkeen aloimme hiljalleen ostelemaan vauvantarvikkeita, nurkkiin ilmestyi vaunua, turvakaukaloa, kehtoa, hoitopöytää ja kaikkea muuta tarpeellista tavaraa ja oleskelu työhuoneessa väheni siihen että kävin lähinnä aamuisin vaatekaapilla hakemassa vaatteita.

Lauantaina päästiin vihdoin työhuoneen raivaus-urakan alkuun. Ensin aamutuimaan erittäin hedelmällinen kierros Ikean lastenviikoilla ja sen jälkeen alkoi raivauspuuhat työhuoneessa. Veimme lukunurkkauksessa toimineen, isäni tekemän, pöydän takaisin vanhemmille jatkokäyttöön ja heitimme yhden farmariauton tavaratilallisen verran kamoja miehen työpaikan roskalavalle kaatopaikalle kuljettamista varten.

Tyhjensin kirjahyllyn kirppikselle meneviin kirjoihin (ja vuodatin pari kyyneltä sen takia mutta kaikkia kirjoja en vaan voi säästää) ja säästettäviin ja avustin miestä purkamaan hyllyn myyntiä varten. Sen jälkeen laitettiin pinnasänky, hoitopöytä likavaatekoreineen ja kestovaippa-astioineen, lipasto ja nojatuoli jalkalamppuineen ja imetystyynyineen paikalleen ja kas! Meillä alkoikin olla jo suuntaa-antava lastenhuone rakenteilla!

Askartelin seinälle taulun pingottamalla isoon styroksilevyyn värikästä ja isokuvioista kangasta koska katselemani isot lastenhuoneen seinätarrat on ollut niin järkyttävän kalliita ja tuumasin että tuo kangastaulu on käytännöllisempi myös sen suhteen että kangasta on nopea ja helppo vaihtaa jos siihen kyllästyy. Huonekalujen lopulliset paikat ei ole vielä ihan varmoja joten en naputellut taululle vielä nauloja seinään.

Eilen kävimme varaamassa itsepalvelukirppikseltä pöydän viikoksi loppuviikosta alkaen ja seuraava urakka olisi alkaa hinnoittelemaan myyntiin meneviä tavaroita. On niin hyvä mieli kun saimme tuon lastenhuone-urakan alulleen ja huomasin viikonlopun aikana että hakeudumme miehen kanssa vuorotellen lastenhuoneen nojatuoliin istumaan ja haaveilemaan..

Meille tulee vauva!

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Mitä tämä kaikki lysti maksaa?

Viime yönä hereillä pyöriessäni, nämä pirun lonkkakivut tekee mut hulluksi, tein pientä yhteenvetoa kuinka paljon meidän hankinnat on suurin piirtein tähän mennessä maksanut.

Listaus näyttää seuraavanlaiselta (jos muistan kaiken...):

- kirppisostoksiin on mennyt noin 100 euroa sisältäen ainakin ison kasan vauvanvaatteita, lakanoita, pinnasängyn reunasuojuksen, sitterin, kestovaippoja, kaksi hoitoalustaa, kaksi hoitolaukkua, pinnasängyn mobilen ja kylpytuen
- huuto.netistä olen tehnyt ostoksia tasan 228 eurolla, mm. kestovaippoja, pinnasängyn, hoitopöydän, Manduca-kantorepun, kylpyammeen jalat, parit äitiysvaatteet ja imetystyynyn
- turvakaukalo, isofix-autotelakka ja matkarattaat 250 euroa
- yhdistelmävaunut 180 euroa
- kylpyamme Etolasta 14,95 euroa
- lastenhuoneen sisustustarvikkeisiin, mm. verhot, seinätarrat, pajukoreja, noin 100 euroa

Eli yhteensä vajaa 900 euroa ja mielestäni meiltä puuttuu enää mahdollinen itkuhälytin ja rintapumppu.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Blogin jatkon kohtaloa pohdin...

Lapsettomuus ei ole ollut tosiaankaan mikään helppo tie enkä ole aiheesta pystynyt kertomaan kuin muutamille läheisille kasvotusten. Siksi ajatus anonyymin blogin pitämisestä tuntui hyvältä kun selvisi että olen kaikkien näiden vuosien jälkeen raskaana. Halusin paikan missä voin rauhassa purkaa päätäni ja saada ehkä parhaassa tapauksessa jopa vertaistukea. Olen kuitenkin kertonut blogista muutamalle läheiselleni jotka on aiheesta muutenkin tiennyt mutta nyt minulla on ollut jo jonkun aikaa muutamien kommenttien ja parin muun vihjeen perusteella syytä epäillä että tieto blogista ja todellisesta henkilöllisyydestäni on ehkä levinnyt laajemmalle kuin olisin halunnut.

En tiedä, olisin vain halunnut itse päättää ketkä tästä erittäin henkilökohtaisesta asiasta saisi tietää ja lukisi blogiani, mutta enää se ei ole mahdollista ja tunnen että minua on jollain tavalla loukattu. Ja se valitettavasti vaikuttaa kirjoittamisintooni jonka olette ehkä jo huomannutkin. En pidä ajatuksesta että kirjoituksiani ikään kuin tarkkaillaan salaa taka-alalta ja asioista juorutaan eteenpäin tai niitä spekuloidaan muualla ilman että tullaan reilusti kertomaan että tiedetään tästä. Ehkä joidenkin mielestä voi olla vaikea käsittää lapsettomuuden aiheuttamaa tuskaa ja sitä kuinka henkilökohtaisesta asiasta siinä on kyse. Omalla kohdallani se on kuitenkin asia jossa olisin toivonut hienotunteisuutta osakseni. Vaikka olenkin tällä hetkellä onnellisesti raskaana niin tuo tuska ja suru on silti edelleen erittäin lähellä. Olen tuumannut että onko laittamistani kuvista muka voinut joku tuttu päätellä kuka olen vai kuinka tässä näin pääsi käymään?

Ja samaan aiheeseeen kerron, että kommenttien osalta olen ottanutkin jo aiemmin käyttöön osittaisen tsekkauksen, yli 7 päivää vanhoihin teksteihin kommentit kulkee seulan kautta. Jostain syystä ikävähköt anonyymit kommentoijat kommentoivat vain vanhempiin kirjoituksiin. Onko Suomen pitkä ja pimeä talvi ajanut kommentoijat jo raskausblogeihin vinoilemaan, se on surullista.

Tuumin blogin asettamista vain kutsuttujen lukijoiden luettavaksi mutta ajatuksena surettaa että joutuisin tekemään niin. En siis tosiaan tiedä mitä teen, kommentteja olisi ainakin kiva kuulla?

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Lapsilisään huimia korotuksia?

Siis kuulinko aamulla oikein radiosta että nyt on tehty päätös että lapsilisää korotetaan vuoden 2012 alusta huimat 0,4 prosenttia? Sallikaa mun kaikki kestää!

Eihän lapsenteolla toki rikastumaan ole tarkoituskaan päästä ja pitää olla niin kiitollinen vähästäkin mutta silti.. Hah, naurettava korotus.