Pääsiänen on nyt vietetty rauhallisissa merkeissä takapihan terassilla istuen, grillaten ja auringosta nauttien. Ja sainpa arvottua rannekorun voittajankin. Joka siis on...
*
*
*
*
Merita!
Otatko Merita minuun yhteyttä (hehkun (at) luukku.com) niin saan postitettua korun Sinulle? Joko en vaan taas osaa mutta en löytänyt meiliosoitettasi.
tiistai 26. huhtikuuta 2011
tiistai 19. huhtikuuta 2011
Äitivalas
Tänään on ollut jotenkin todella kömpelö päivä. Kaikki mitä olen ottanut käsiini on tippunut maahan (onneksi mitään ei ole hajonnut) ja paidasta voi päätellä päivän ruokalistan koska joka toinen haarukallinen ruokaa on valunut rinnuksille ja vatsan yli. Vatsa tuntuu muutenkin paisuneen yön aikana käsittämättömiin mittoihin, hyvä kun sukat sai aamulla jalkaan kun tuntui ettei enää kerta kaikkiaan taivu kumartumaan mahan yli. Hassu fiilis. Vaikka vatsan kokoa ei tosiaankaan voi enää olla huomaamatta niin silti sitä ei jotenkin pysty käsittämään miten iso se jo on. Peilin ohi kulkiessa joutuu aina vähän ihmettelemään että "oho, onko tuo tosiaan mun maha??"
Viime yö meni ikävä kyllä enemmän ja vähemmän kivuissa, jouduin aamuyöstä nappaamaan yhden särkylääkkeenkin kun oikeanpuoleisessa nivusessa iski sellainen kipu että meinasi oikeasti taju lähteä. Mies oli taas kerran aivan ihana tuki, paijasi kyljestä niin kauan kunnes kipu hellitti ja sain unenpäästä kiinni. Torstaina on onneksi taas neuvola, pääsen kysymään tuosta vaivasta uudestaan ja ehkä terveydenhoitaja osaa sanoa asiasta jopa jotain enemmänkin kun pääsee tunnustelemaan vauvan asentoa kohdussa?
Ja ennenkuin jollain herkällä lukijalla taas meinaa verisuoni poksahtaa päässä kun pitäisi päästä pätemään että kannattiko sitä hankkitua raskaaksi jos kaikki on kerran niin kurjaa ja hankalaa niin voin todeta että kaikesta kivusta ja särystä huolimatta rakastan jokaista hetkeäkin tässä odotuksessa. Eiköhän se ole aika yleistä että tässä vaiheessa raskauden loppusuoraa olo alkaa käymään jo hieman tukalaksi?
Tänään on ollut ohjelmassa kestovaippojen ja harsojen pesua. Lauantaina Lapsimessuilla joku kestovaippailun puolestapuhuja kehoitti pesemään imuja ja harsoja moneen kertaan ennen varsinaista käyttöä jotta imutehosta saa kaiken hyödyn irti. Ja minähän teen työtä käskettyä.
Muistakaa osallistua arvontaan!
Viime yö meni ikävä kyllä enemmän ja vähemmän kivuissa, jouduin aamuyöstä nappaamaan yhden särkylääkkeenkin kun oikeanpuoleisessa nivusessa iski sellainen kipu että meinasi oikeasti taju lähteä. Mies oli taas kerran aivan ihana tuki, paijasi kyljestä niin kauan kunnes kipu hellitti ja sain unenpäästä kiinni. Torstaina on onneksi taas neuvola, pääsen kysymään tuosta vaivasta uudestaan ja ehkä terveydenhoitaja osaa sanoa asiasta jopa jotain enemmänkin kun pääsee tunnustelemaan vauvan asentoa kohdussa?
Ja ennenkuin jollain herkällä lukijalla taas meinaa verisuoni poksahtaa päässä kun pitäisi päästä pätemään että kannattiko sitä hankkitua raskaaksi jos kaikki on kerran niin kurjaa ja hankalaa niin voin todeta että kaikesta kivusta ja särystä huolimatta rakastan jokaista hetkeäkin tässä odotuksessa. Eiköhän se ole aika yleistä että tässä vaiheessa raskauden loppusuoraa olo alkaa käymään jo hieman tukalaksi?
Tänään on ollut ohjelmassa kestovaippojen ja harsojen pesua. Lauantaina Lapsimessuilla joku kestovaippailun puolestapuhuja kehoitti pesemään imuja ja harsoja moneen kertaan ennen varsinaista käyttöä jotta imutehosta saa kaiken hyödyn irti. Ja minähän teen työtä käskettyä.
Muistakaa osallistua arvontaan!
maanantai 18. huhtikuuta 2011
100. kirjoitus ja lukija-arvonta!
Kun aloitin tämän blogin pitämisen niin toiveena oli tietenkin saada paikka jossa purkaa ajatuksiaan, tuntemuksiaan ja pelkojaankin. Taustalta löytyy monen vuoden lapsettomuus, syksyllä juuri todettu masennus ja yhtä äkkiä olinkin raskaana vastoin kaikkia odotuksiani, joten tunteet meni todellakin laidasta laitaan.
Olen nauttinut suunnattomasti kirjoittamisesta, pienistä ikävyyksistä huolimatta, ja ennen kaikkea lukijoiden aktiivisuudesta, kommenteista, kannustamisesta ja ihan konkreettisista vinkeistä joiden avulla olen luovinut eteenpäin.
Tämä on siis 100. kirjoitukseni blogiin ja viime viikolla tuli myös tasan 6 kk siitä kun tein elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin joten tämä on hyvä hetki laittaa pieni arvonta pystyyn teille ihanille lukijoille ja tukijoukoilleni.
Askartelin omin pikku kätösin palkinnoksi oheisen rannekorun.
Voit osallistua arvontaan kommenttiboksissa perjantaihin 22.4. asti kertomalla lyhyesti miksi olet lukenut blogiani, voit myös antaa risuja tai ruusuja jos siltä tuntuu. :)
[edit] Arvonnan meinasin suorittaa ihan perinteisellä nimilappu ylös kulhosta -menetelmällä. Ilmoitan viikonlopun aikana voittajan nimen blogissa ja jos mukana ei ole meiliosoitetta niin pyydän ottamaan yhteyttä minuun korun postittamista varten.
Olen nauttinut suunnattomasti kirjoittamisesta, pienistä ikävyyksistä huolimatta, ja ennen kaikkea lukijoiden aktiivisuudesta, kommenteista, kannustamisesta ja ihan konkreettisista vinkeistä joiden avulla olen luovinut eteenpäin.
Tämä on siis 100. kirjoitukseni blogiin ja viime viikolla tuli myös tasan 6 kk siitä kun tein elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin joten tämä on hyvä hetki laittaa pieni arvonta pystyyn teille ihanille lukijoille ja tukijoukoilleni.
Askartelin omin pikku kätösin palkinnoksi oheisen rannekorun.
Voit osallistua arvontaan kommenttiboksissa perjantaihin 22.4. asti kertomalla lyhyesti miksi olet lukenut blogiani, voit myös antaa risuja tai ruusuja jos siltä tuntuu. :) [edit] Arvonnan meinasin suorittaa ihan perinteisellä nimilappu ylös kulhosta -menetelmällä. Ilmoitan viikonlopun aikana voittajan nimen blogissa ja jos mukana ei ole meiliosoitetta niin pyydän ottamaan yhteyttä minuun korun postittamista varten.
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Ensimmäinen viikko "äitiyslomaa"
Olen yrittänyt asennoitua kotona olemiseen niin että olen nyt jo äitiyslomalla enkä sairauslomalla. Eihän niillä nyt suurta eroa varmaan ole mutta silti. Supistelut on onneksi aika hyvin vähentynyt kun olen saanut lepäillä kotona ja liikkua sen mitä pystyn. Alavatsa(nivus?)kivut on edelleen vaivannut ajoittain mutta ne menee onneksi hetken levolla ohi. Olen hakenut liikkumisen rajoja että mitä pystyn ja jaksan vielä tehdä.
Muita positiivisia huomioita kotona olemisessa on se että päivät meneekin yllättävän nopeasti. Olen katsellut tallenteita telkkarista, puuhaillut jotain pieniä kotiaskareita ja aamuisin olen jopa itse voinut viedä koirat lenkille kun kadut on hiljaisia ja autioita ja hiekat on putsattu pois katuja liukastamasta. Köpötellään koirien kanssa menemään, koiratkin nauttii kun saavat haistella rauhassa jokaisen kepin ja kiven ja kannon.
Lisäksi positiivista on se että turvotus tuntuu hieman helpottaneen kun ei tarvitse istua 8 tuntia päivässä toimistotuolissa vaan pääsee hieman liikkumaankin. Samoin häntäluu ei ole ollenkaan niin kipeä kuin töissä ollessa.
Oman mieleni piristykseksi päätin kotiin jäätyäni että laittaudun silti joka aamu, meikkaan kevyesti ja puunaan vähän tukkaa. Ei näytä niin sairaslomalaiselta kun naamassa on vähän väriä eikä tukka harota joka suuntaan. Pieni asia, mutta piristää kummasti.
Seuraava kirjoitus on 100. kirjoitukseni tähän blogiin joten luvassa se aiemmin vihjaamani lukija-arvonta, teroittakaa siis näppiksenne! :)
Muita positiivisia huomioita kotona olemisessa on se että päivät meneekin yllättävän nopeasti. Olen katsellut tallenteita telkkarista, puuhaillut jotain pieniä kotiaskareita ja aamuisin olen jopa itse voinut viedä koirat lenkille kun kadut on hiljaisia ja autioita ja hiekat on putsattu pois katuja liukastamasta. Köpötellään koirien kanssa menemään, koiratkin nauttii kun saavat haistella rauhassa jokaisen kepin ja kiven ja kannon.
Lisäksi positiivista on se että turvotus tuntuu hieman helpottaneen kun ei tarvitse istua 8 tuntia päivässä toimistotuolissa vaan pääsee hieman liikkumaankin. Samoin häntäluu ei ole ollenkaan niin kipeä kuin töissä ollessa.
Oman mieleni piristykseksi päätin kotiin jäätyäni että laittaudun silti joka aamu, meikkaan kevyesti ja puunaan vähän tukkaa. Ei näytä niin sairaslomalaiselta kun naamassa on vähän väriä eikä tukka harota joka suuntaan. Pieni asia, mutta piristää kummasti.
Seuraava kirjoitus on 100. kirjoitukseni tähän blogiin joten luvassa se aiemmin vihjaamani lukija-arvonta, teroittakaa siis näppiksenne! :)
tiistai 12. huhtikuuta 2011
Kotona
Olen ottanut kotona olemisen täysin levon kannalta mutta silti sunnuntaina illansuussa alavatsaa rupesi vihlomaan niin lujaa että mies joutui taluttamaan minut sohvalle vaikeroimaan. Kipu oli aika paikallinen, oikealla puolella alhaalla, melkein nivusessa. Hetken syvään hengiteltyäni kipu laukesi mutta jätti hieman miettimään että mistä nyt oli kyse.
Maanantai-aamuna heräsin samaan kipuun ja tällä kertaa se ei meinannut millään hellittää. Hengittelin rauhallisesti nenän kautta sisään ja suun kautta hitaasti ulos, yritin rentoutua miten parhaiten kivuiltani pystyin, vaihtelin asentoa ja lisäilin tyynyjä jalkojen ja selän alle. Välillä kipu hieman vaimeni mutta palasi hetken päästä taas aika kovana takaisin. Kestikin pitkä tovi ennen kuin kipu kokonaan hellitti.
Iltapäivästä soitin neuvolaan mutta terkkari ei oikein osannut sanoa mistä voisi olla kyse. Totesi vaan että koska tunnen edelleen vauvan liikkeet, eikä kipuun liity verenvuotoa tai kuumetta niin seurailen tilannetta rauhassa. Jos joku kolmesta edelläolevasta oireesta ilmestyy ja kivut vielä kovasti jatkuu niin sitten pitää soittaa sairaalan synnytysosastolle ja kysyä sieltä neuvoja.
Kivut ei ole onneksi palannut ja parilta äiti-tutulta sain mielenhuojennukseksi kuulla että tässä vaiheessa raskautta mm. kohdunkannattimet voi edelleen venyä ja paukkua ja se voi aiheuttaa kovaakin kipua alavatsalle ja nivusten seudulle. Ihmettelen vaan että terkkari ei sanonut tämmöisestä mitään.
Maanantai-aamuna heräsin samaan kipuun ja tällä kertaa se ei meinannut millään hellittää. Hengittelin rauhallisesti nenän kautta sisään ja suun kautta hitaasti ulos, yritin rentoutua miten parhaiten kivuiltani pystyin, vaihtelin asentoa ja lisäilin tyynyjä jalkojen ja selän alle. Välillä kipu hieman vaimeni mutta palasi hetken päästä taas aika kovana takaisin. Kestikin pitkä tovi ennen kuin kipu kokonaan hellitti.
Iltapäivästä soitin neuvolaan mutta terkkari ei oikein osannut sanoa mistä voisi olla kyse. Totesi vaan että koska tunnen edelleen vauvan liikkeet, eikä kipuun liity verenvuotoa tai kuumetta niin seurailen tilannetta rauhassa. Jos joku kolmesta edelläolevasta oireesta ilmestyy ja kivut vielä kovasti jatkuu niin sitten pitää soittaa sairaalan synnytysosastolle ja kysyä sieltä neuvoja.
Kivut ei ole onneksi palannut ja parilta äiti-tutulta sain mielenhuojennukseksi kuulla että tässä vaiheessa raskautta mm. kohdunkannattimet voi edelleen venyä ja paukkua ja se voi aiheuttaa kovaakin kipua alavatsalle ja nivusten seudulle. Ihmettelen vaan että terkkari ei sanonut tämmöisestä mitään.
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Kotirouvaksi
Aamulla aikaisin menin vielä tavalliseen tapaan töihin, syötiin työkavereiden kanssa yhdessä aamupalaa niinkuin viimeiset 12 vuotta ja juteltiin edellisen illan telkkariohjelmista. Vähän myöhemmin istuttiin tiimin kesken yhteiselle kahville ja tarjosin leipomiani suklaamuffineita.
Kahvilta riensin tapaamaan työpaikkalääkäriä joka kuunteli ymmärtäväisenä huoleni, kirjoitti sairausloman äitiysvapaaseen saakka ja toivotteli oikein hyviä jatkoja.
Nyt istun tässä kotisohvalla, ei ole enää mikään kiire mihinkään. On vain minä ja kaikki aika maailmassa tehdä mitä huvittaa. Paitsi etten voi tehdä mitä huvittaa. Supistelut on pahentunut viime päivinä kovasti ja toissa yönä jo heräsin siihen että meinasin herättää miehenkin kun luulin että nyt tuli lähtö sairaalaan, supistelu oli niin kivuliasta ja alavatsaa poltteli niin ettei vielä koskaan ennen. Onneksi olo helpotti kuitenkin hetken päästä.
Ei tainnut tulla sairausloma yhtään liian aikaisin?
Kahvilta riensin tapaamaan työpaikkalääkäriä joka kuunteli ymmärtäväisenä huoleni, kirjoitti sairausloman äitiysvapaaseen saakka ja toivotteli oikein hyviä jatkoja.
Nyt istun tässä kotisohvalla, ei ole enää mikään kiire mihinkään. On vain minä ja kaikki aika maailmassa tehdä mitä huvittaa. Paitsi etten voi tehdä mitä huvittaa. Supistelut on pahentunut viime päivinä kovasti ja toissa yönä jo heräsin siihen että meinasin herättää miehenkin kun luulin että nyt tuli lähtö sairaalaan, supistelu oli niin kivuliasta ja alavatsaa poltteli niin ettei vielä koskaan ennen. Onneksi olo helpotti kuitenkin hetken päästä.
Ei tainnut tulla sairausloma yhtään liian aikaisin?
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Neuvolakuulumisia
Neuvolan terveydenhoitaja oli aamulla sitä mieltä että sairasloma olisi nyt varmaan jo paikallaan kun edelleen supistelee jos liikun vähänkään enemmän ja kohdunkorkeutta mitatessaan sanoi että kohdun yläreunassa tuntuu ihan tyhjää tilaa kun vauva majailee jo niin alhaalla. Samoin totesi että kohtua supisteli siinä maatessakin kun kuunteli vauvan sydänääniä, en vaan itse sitä tuntenut.
Muuten kaikki oli ilmeisen kunnossa. Pissa oli puhdas, hemoglobiini oli viime kerrasta hieman noussut, viimeksi oli 121 ja tänään 125. Viime käynnillä olin ollut pitkään flunssassa joten se on varmaan vaikuttanut arvoon. Verenpaine oli edelleen todella hyvällä tasolla 124/78 mutta painoa oli viime kerrasta tullut enemmän kuin olisi tarve, ihanne olisi kuulemma 500 g/vko ja minulle oli tullut reilu 800 g/vko. Samoin on alkanut aamuisin turvottamaan sormia. Siitäkin terkkari sanoi että jos jäisin jo kotiin niin saattaisin jaksaa hieman enemmän liikkua mikä olisi nyt erittäin hyvä juttu painnonnousun kontrolloimista, synnytystä ja siitä toipumista silmällä pitäen.
Nirppua tunnusteli ennen kohdunkorkeuden mittaamista ja siellä se tosiaan majailee jo kovasti pää alaspäin. Kohdunkorkeus menee ihan keskikäyrällä ja vauvan syke oli +150.
Näillä puheilla kävin neuvolan jälkeen esimiehen juttusilla tirauttamassa pari kyyneltä koska joudun jäämään jo kotiin mutta sovittiin että menen perjantaina työpaikkalääkärille pyytämään sairaslomaa, siihen saakka teen töitä sen mitä pystyn ja alan valmistautumaan poisjääntiin. Neuvolalääkärin ajat olisi mennyt jonnekin parin viikon päähän, joten siksi duunilääkäri saa kirjoittaa tuon sairasloman.
Muuten kaikki oli ilmeisen kunnossa. Pissa oli puhdas, hemoglobiini oli viime kerrasta hieman noussut, viimeksi oli 121 ja tänään 125. Viime käynnillä olin ollut pitkään flunssassa joten se on varmaan vaikuttanut arvoon. Verenpaine oli edelleen todella hyvällä tasolla 124/78 mutta painoa oli viime kerrasta tullut enemmän kuin olisi tarve, ihanne olisi kuulemma 500 g/vko ja minulle oli tullut reilu 800 g/vko. Samoin on alkanut aamuisin turvottamaan sormia. Siitäkin terkkari sanoi että jos jäisin jo kotiin niin saattaisin jaksaa hieman enemmän liikkua mikä olisi nyt erittäin hyvä juttu painnonnousun kontrolloimista, synnytystä ja siitä toipumista silmällä pitäen.
Nirppua tunnusteli ennen kohdunkorkeuden mittaamista ja siellä se tosiaan majailee jo kovasti pää alaspäin. Kohdunkorkeus menee ihan keskikäyrällä ja vauvan syke oli +150.
Näillä puheilla kävin neuvolan jälkeen esimiehen juttusilla tirauttamassa pari kyyneltä koska joudun jäämään jo kotiin mutta sovittiin että menen perjantaina työpaikkalääkärille pyytämään sairaslomaa, siihen saakka teen töitä sen mitä pystyn ja alan valmistautumaan poisjääntiin. Neuvolalääkärin ajat olisi mennyt jonnekin parin viikon päähän, joten siksi duunilääkäri saa kirjoittaa tuon sairasloman.
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Inventaario vauvanvaatteisiin
Pari viikkoa sitten kun saapui ihanainen äitiyspakkaus niin viikonloppuna intouduin hieman inventoimaan vauvanvaatteita. On tainnut kuitenkin lähteä vähän lapasesta nuo vaatehankinnat kun katselin sitä tavaramäärää..
Laitoin lipaston laatikoihin valmiiksi 50-60 senttiset vauvanvaatteet ja niistä tuli kolme laatikollista. Heh.. Vaikka laatikot on kyllä onneksi aika pieniä. Ihan tosi! Seuraavat koot 62-68 odottaa sitten viikattuna pääsyä lipastoon. 70-80 kokoiset vaatteet on vielä suloisessa sekamelskassa äitiyspakkauksessa.
New born -kokoisia kestovaippoja on nyt noin 17 kappaletta, hieman erilaisia jotta voidaan kokeilla mikä malli sopisi parhaiten meille. Sen lisäksi olen saanut siskoltani eli Nirpun tulevalta kummitädiltä 4 pakettia kertakäyttövaippoja jotka on jäänyt heidän lapsiltaan yli. Niillä me varmaan aluksi mennään ja sitten hetken päästä aletaan harjoittelemaan kestoilua.
Harsoja laskin meiltä löytyvän nyt 11 kpl, riittääköhän se vai pitäisikö hankkia vielä lisää? Toiveissa tietenkin olisi ettei pesukonetta joutuisi joka päivä pyörittämään mutta onkohan vähän turha haave sekin?
Se mikä meiltä (ehdottomasti?) vielä puuttuu on itkuhälytin. Asumme kaksikerroksisessa talossa ja olen kuullut konkari-äideiltä vinkkiä että itkuhälytin olisi hyvä hankinta. Se on kaiketi hyvä hankinta myös jos nukuttaa lasta pihalla.
Laitoin lipaston laatikoihin valmiiksi 50-60 senttiset vauvanvaatteet ja niistä tuli kolme laatikollista. Heh.. Vaikka laatikot on kyllä onneksi aika pieniä. Ihan tosi! Seuraavat koot 62-68 odottaa sitten viikattuna pääsyä lipastoon. 70-80 kokoiset vaatteet on vielä suloisessa sekamelskassa äitiyspakkauksessa.
New born -kokoisia kestovaippoja on nyt noin 17 kappaletta, hieman erilaisia jotta voidaan kokeilla mikä malli sopisi parhaiten meille. Sen lisäksi olen saanut siskoltani eli Nirpun tulevalta kummitädiltä 4 pakettia kertakäyttövaippoja jotka on jäänyt heidän lapsiltaan yli. Niillä me varmaan aluksi mennään ja sitten hetken päästä aletaan harjoittelemaan kestoilua.
Harsoja laskin meiltä löytyvän nyt 11 kpl, riittääköhän se vai pitäisikö hankkia vielä lisää? Toiveissa tietenkin olisi ettei pesukonetta joutuisi joka päivä pyörittämään mutta onkohan vähän turha haave sekin?
Se mikä meiltä (ehdottomasti?) vielä puuttuu on itkuhälytin. Asumme kaksikerroksisessa talossa ja olen kuullut konkari-äideiltä vinkkiä että itkuhälytin olisi hyvä hankinta. Se on kaiketi hyvä hankinta myös jos nukuttaa lasta pihalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)