perjantai 24. kesäkuuta 2011

Vauva-arkea

Kiitos vielä kaikille onnittelijoille!

Ei tässä ole kerennyt paljon nettiä tai blogia vilkuilla tai edes miettiäkään. Vauva-arki on ihanaa mutta tietenkin myös aika rankkaa koska on niin paljon uuden opettelemista. Mies on aivan ihana tuki ja apu kotona, pitää kaikki lomansa ja luultavasti myös isyyslomat putkeen joten on koko kesän kotona meidän kanssa.

En ole ollut (vielä) mitenkään erityisen väsynyt, ilmeisesti hormonit pitää vielä huolen siitä että äiti vaan jaksaa ja jaksaa ja jaksaa huonommillakin yöunilla. Päiviin on alkanut löytymään pientä punaista lankaa ja rytmiä ja näköjään aamuyön imetyksen jälkeen klo 5-6 hujakoilla on äidin omaa aikaa. Silloin yleensä lajittelen puhdasta pyykkiä kaappiin ja likaista valmiiksi koneeseen, tyhjennän ja täytän tiskikonetta tai muuten vaan raivaan kämppää.

Nyt taidan hetkeksi kellahtaa perheeni viereen ennen vauvan seuraavaa ruokailua.


Ihanaa juhannusta kaikille!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Nirppu on täällä!

Sunnuntai-aamuna noin 10 tunnin rupeaman päätteeksi meidän maailmaamme saapui pieni ihmisenalku hurjasti karjuen. Ja äiti ja isä on aivan lääpällään tämän pienen elämän edessä. Näin suurta rakkautta en ole tiennyt olevan olemassakaan, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Seuraavaksi työlistalla onkin miettiä että millä tyylillä aion jatkaa kirjoittelua, täällä tai muualla, josko ollenkaan. Sitä ennen en aio kirjoitella tarkemmin synnytyksestä tai muista asiaan liittyvistä aiheista. Olkoon se sitten miten tylsää tai julmaa tahansa mutta näin nyt päätin.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Kuulumisia

Selvisin räkätaudista ilman punkteerausta. Siitä olin todella helpottunut! Seuraavaksi mies sairastui mutta omaan tyyliinsä oli vaan pari päivää kipeä ja sitten taas täysin terve. Kerkesin kyllä jo pelätä pahinta että Nirppu syntyisi tietenkin juuri kun mies olisi kipeimmillään mutta onneksi ei.

Iltaisin supistelee jo ihan mukavasti ja öisin polttelee selkää mutta se polte loppuu yleensä siinä vaiheessa kun joudun nousemaan vessaan. Olo ei ole mitenkään erityisen tukala helteestäkään huolimatta, kiitos ostamieni isojen tornituulettimien, mutta kyllähän tällainen "no jokohan sitä ensi yönä tulisi lähtö kun niin lupaavasti supistelee?" alkaa jo vähän kiristämään.

Muutama päivä sitten pöksyyn oli lirahtanut jotain nestemäistä aika isostikin niin että shortsitkin oli märät, huomasin asian kun kävin vessassa mutta sen jälkeen ei ole vastaavaa käynyt. Soitin silloin sairaalaan kätilölle joka käski vain vaihtamaan puhtaat alushousut (noh, kiitos neuvosta... :D ) ja laittamaan terveyssiteen ja tarkkailemaan tilannetta jos side kastuisi pian uudestaan mutta mitään ei sitten tosiaan tapahtunut enää sen jälkeen.

Sairaalalaukut on kuitenkin pakattu ja nostettu eteiseen, turvakaukalon telakka on asennettu autoon ja mies vielä vuorasi etupenkin pyyhkeellä. Joten valmiina ollaan!

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Järrrrkyttävä räkätauti!

Mikä lie hyppykuppa tähän loppumetreille sitten vielä iski mutta olen maannut viikon aivan kauheassa räkätaudissa sängynpohjalla! Alkoi parin päivän kurkkukivulla ja pää oli heti aivan tukossa. Seuraavaksi oli pari pelkkää tukkoista päivää kunnes alkoi kauhea yskä. Yskänkohtaus loppuu vasta siihen kun haukon happea ja oksennus meinaa lentää. :(

Olen hoitanut flunssaa panadolilla, huuhtelemalla poskionteloita nenäkannulla, lepäämällä, nauttimalla paljon nesteitä ja vitamiineja, höyryhengittämällä, juomalla lämmintä hunajavettä ja niistämällä aivoni pihalle. Vaan ei auta, kauhea paine päässä ja röörit aivan tukkeessa.

Varasin perjantaiksi ajan poskionteloiden punkteeraukseen, tällä hetkellä kropassani ei ole tosiaankaan niin paljon voimaa että uskoisin selviäväni synnytyksestä. Joten toivottavasti Nirppu vielä pysyttelee kolossaan kunnes äippä saa itsensä terveeksi!

torstai 26. toukokuuta 2011

Alkaako täällä jo jotain tapahtumaan?

Eilen illalla alkoi tuntumaan valtava paine alavatsalla. En tuntenut että olisi niinkään supistanut, jos vertaan niiihin tuntemuksiin kun jouduin jäämään sairaslomalle supistusten takia, mutta sellainen todella kova paineentuntu vaan iski mahaan. Luulin jo että vatsanahka repeää ja Nirppu tulee siitä nahan läpi ulos..

Lähdettiin miehen kanssa kävelylle kun ajattelin että jospa liikkuminen helpottaisi oloa. En meinannut päästä kunnolla kävelemäänkään ja vaapuin kadulla varmaan sen näköisenä kuin olisi ollut pökäle pöksyissä. Heh!

Kotiinpäästyäni tekstasin heti tukihenkilölleni pikkusiskolleni joka kolmen synnytyksen kokemuksella tiesi kertoa että paikat ne siellä vaan alkaa kypsymään ja pehmenemään ja valmistautuu tulevaan synnytykseen. Tuon valtavan paineentunteen lisäksi kun minua on poltellut muutamana päivänä ajoittain ikään kuin menkkakipumaisesti (mutta ilman kipua) alaselästä ja vatsalta. Olo kuitenkin onneksi helpottui illan mittaan ja sain ihan hyvin nukuttuakin viime yön.

Mutta ehkäpä tässä siis päästään tositoimiin vielä ennen juhannusta..

maanantai 23. toukokuuta 2011

Toinen ja viimeinen neuvolalääkärikäynti

Perjantaina kävin neuvolassa, ensin terkkarilla peruskäynti ja sitten lääkärillä. Pissa oli edelleen puhdas ja hemoglobiini oli myöskin niin hyvä että sitä ei kuulemma enää tsekata kun on koko ajan ollut niin korkea. Verenpainekin oli tuttuun tyyliin hyvällä mallilla.

Sormien kovat nivelkivut voivat kuulemma olla liitoskipuja, joillain ne kivut nousee vaan sormiin kun koko kropan nivelet alkaa hormonien vaikutuksesta löystymään. Ja aika hurjat kivut onkin, aiemmin ne vielä meni päivän mittaan ohi mutta nyt sormia särkee melkein koko ajan, kipu kyllä hieman helpottaa kun juo aamulla ensimmäiseksi ison lasin vettä ja vähän jumppaa sormia. Jotkut nivelet on vaan niin jumissa yön jäljiltä että pitää toisella kädellä ihan avittaa että sormia saa koukkuun.

Seuraavaksi menin lääkärin vastaanotolle joka teki sisätutkimuksen. Kohdunkaulaa on kuulemma jäljellä noin 1,5 cm ja lääkärin sanoin "Kyllä tässä vielä viikko pari menee ennen synnytystä." Tunnusteli toisella kädellä sisäkautta Nirpun päätä joka on nyt kiinnittynyt ja toisella kädellä paineli mahan päältä. Lääkäri myös kertoi että mun lantio tuntuu käteen hieman ahtaalta mutta koska Nirpusta arvioidaan normaalikokoista niin mitään tarkempia tutkimuksia tai synnytystapa-arviota ei nyt lähdetä tekemään.

Kohdunkorkeus menee edelleen keskikäyrän välittömässä tuntumassa, ihan pienesti sen alapuolella. Lapsiveden määrä on normaali ja Nirpun liikkeet ja sykkeet hyvät. Eli kaikki hyvin.

Eilen illalla vaan säikäytti kuukautisverimäinen vuoto kalsareissa kun menin vessaan, soitin välittömästi päivystävälle kätilölle joka kyseli yleistä raskauden sujumisesta, tunsinko vauvan liikkeet, onko supistuksia tai kipuja. Koska vauva edelleen liikkui, ei supistellut eikä ollut kipuja niin sain ohjeeksi vaan tarkkailla tilannetta ja jos joku muuttuisi niin sitten uusi soitti ja näytille. Onneksi verta ei ole enää tullut, mutta kyllä tuo säikäytti. Kuuntelin illalla ja taas aamulla Nirpun sydänääniä dopplerilla vaikka olen tuntenut kyllä liikkeitäkin ja kaikki vaikuttaisi olevan ihan hyvin mutta tarkkailu jatkuu..

torstai 19. toukokuuta 2011

Täällä ollaan, kaik yhes koos!

On tullut kyselyjä että mitä minulle/meille kuuluu joten tässä nyt muutamalla sanalla kuulumisia. Pahoittelen pitkää kirjoitustaukoa niiden puolesta jotka on ollut huolestuneita, ei vaan ole huvittanut kirjoitella mitään.

Raskaus on tässä vaiheessa sanansa mukaisesti jo hieman raskasta ja tukalaa, silti tiedän jo nyt että varmasti minulle tulee ikävä tätä ihanaa, isoa raskausmahaa ja vauvan liikkeitä. Yöt olen saanut kuitenkin aika hyvin nukuttua vaikka kylkeä pitääkin vaihtaa usein kun lonkkia tai reisien ulkosivuja alkaa aika nopeasti särkemään. Käyn nukkumaan noin 23 aikaan, herään pari kertaa yössä pissalle ja aamulla nousen noin 9 aikaan.

Aamuisin sormia särkee aivan valtavasti, ilmeisesti neste joka on kerääntynyt niveliin mutta se kipu onneksi häviää päivän mittaan kun liikuttelee paljon sormia ja juo tarpeeksi nestettä. Muutoin olen säästynyt vielä pahemmilta turvotuksilta. Mutta tuntuu että vähän jokaiseen loppuraskauden "vaivaan" auttaa parhaiten liikkuminen. Lepoa unohtamatta toki.

Neuvolassa on kaikki ollut ihan hyvin, pissa puhdasta, hemoglobiini ja verenpaineet hyvät ja painoa on tullut yhteensä n. 12 kg. Kohdunkorkeus kasvaa aivan keskikäyrän tuntumassa, ehkä piirun verran alapuolella. Perjantaina on viimeinen neuvolalääkäri jossa ilmeisesti tehdään joku sisätutkimus jossa lääkäri tarkistaa että mahtuuko vauva tulemaan lantiosta läpi ja muutenkin kohdunsuun tilanteen?

Sairaalakassit itselle ja Nirpulle on suunnilleen pakattuna. Emme edelleenkään tiedä Nirpun sukupuolta joten mukaan lähtee vaaleansiniset ja -punaiset kotiutumisvaatteet sekä tummanruskea ohut vanuhaalari jossa söpöt karhunkorvat hupussa. :)

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Arvonnan voittaja!

Pääsiänen on nyt vietetty rauhallisissa merkeissä takapihan terassilla istuen, grillaten ja auringosta nauttien. Ja sainpa arvottua rannekorun voittajankin. Joka siis on...

*

*

*

*

Merita!

Otatko Merita minuun yhteyttä (hehkun (at) luukku.com) niin saan postitettua korun Sinulle? Joko en vaan taas osaa mutta en löytänyt meiliosoitettasi.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Äitivalas

Tänään on ollut jotenkin todella kömpelö päivä. Kaikki mitä olen ottanut käsiini on tippunut maahan (onneksi mitään ei ole hajonnut) ja paidasta voi päätellä päivän ruokalistan koska joka toinen haarukallinen ruokaa on valunut rinnuksille ja vatsan yli. Vatsa tuntuu muutenkin paisuneen yön aikana käsittämättömiin mittoihin, hyvä kun sukat sai aamulla jalkaan kun tuntui ettei enää kerta kaikkiaan taivu kumartumaan mahan yli. Hassu fiilis. Vaikka vatsan kokoa ei tosiaankaan voi enää olla huomaamatta niin silti sitä ei jotenkin pysty käsittämään miten iso se jo on. Peilin ohi kulkiessa joutuu aina vähän ihmettelemään että "oho, onko tuo tosiaan mun maha??"

Viime yö meni ikävä kyllä enemmän ja vähemmän kivuissa, jouduin aamuyöstä nappaamaan yhden särkylääkkeenkin kun oikeanpuoleisessa nivusessa iski sellainen kipu että meinasi oikeasti taju lähteä. Mies oli taas kerran aivan ihana tuki, paijasi kyljestä niin kauan kunnes kipu hellitti ja sain unenpäästä kiinni. Torstaina on onneksi taas neuvola, pääsen kysymään tuosta vaivasta uudestaan ja ehkä terveydenhoitaja osaa sanoa asiasta jopa jotain enemmänkin kun pääsee tunnustelemaan vauvan asentoa kohdussa?

Ja ennenkuin jollain herkällä lukijalla taas meinaa verisuoni poksahtaa päässä kun pitäisi päästä pätemään että kannattiko sitä hankkitua raskaaksi jos kaikki on kerran niin kurjaa ja hankalaa niin voin todeta että kaikesta kivusta ja särystä huolimatta rakastan jokaista hetkeäkin tässä odotuksessa. Eiköhän se ole aika yleistä että tässä vaiheessa raskauden loppusuoraa olo alkaa käymään jo hieman tukalaksi?

Tänään on ollut ohjelmassa kestovaippojen ja harsojen pesua. Lauantaina Lapsimessuilla joku kestovaippailun puolestapuhuja kehoitti pesemään imuja ja harsoja moneen kertaan ennen varsinaista käyttöä jotta imutehosta saa kaiken hyödyn irti. Ja minähän teen työtä käskettyä.

Muistakaa osallistua arvontaan!

maanantai 18. huhtikuuta 2011

100. kirjoitus ja lukija-arvonta!

Kun aloitin tämän blogin pitämisen niin toiveena oli tietenkin saada paikka jossa purkaa ajatuksiaan, tuntemuksiaan ja pelkojaankin. Taustalta löytyy monen vuoden lapsettomuus, syksyllä juuri todettu masennus ja yhtä äkkiä olinkin raskaana vastoin kaikkia odotuksiani, joten tunteet meni todellakin laidasta laitaan.

Olen nauttinut suunnattomasti kirjoittamisesta, pienistä ikävyyksistä huolimatta, ja ennen kaikkea lukijoiden aktiivisuudesta, kommenteista, kannustamisesta ja ihan konkreettisista vinkeistä joiden avulla olen luovinut eteenpäin.

Tämä on siis 100. kirjoitukseni blogiin ja viime viikolla tuli myös tasan 6 kk siitä kun tein elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin joten tämä on hyvä hetki laittaa pieni arvonta pystyyn teille ihanille lukijoille ja tukijoukoilleni.

Askartelin omin pikku kätösin palkinnoksi oheisen rannekorun.
Voit osallistua arvontaan kommenttiboksissa perjantaihin 22.4. asti kertomalla lyhyesti miksi olet lukenut blogiani, voit myös antaa risuja tai ruusuja jos siltä tuntuu. :)

[edit] Arvonnan meinasin suorittaa ihan perinteisellä nimilappu ylös kulhosta -menetelmällä. Ilmoitan viikonlopun aikana voittajan nimen blogissa ja jos mukana ei ole meiliosoitetta niin pyydän ottamaan yhteyttä minuun korun postittamista varten.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Ensimmäinen viikko "äitiyslomaa"

Olen yrittänyt asennoitua kotona olemiseen niin että olen nyt jo äitiyslomalla enkä sairauslomalla. Eihän niillä nyt suurta eroa varmaan ole mutta silti. Supistelut on onneksi aika hyvin vähentynyt kun olen saanut lepäillä kotona ja liikkua sen mitä pystyn. Alavatsa(nivus?)kivut on edelleen vaivannut ajoittain mutta ne menee onneksi hetken levolla ohi. Olen hakenut liikkumisen rajoja että mitä pystyn ja jaksan vielä tehdä.

Muita positiivisia huomioita kotona olemisessa on se että päivät meneekin yllättävän nopeasti. Olen katsellut tallenteita telkkarista, puuhaillut jotain pieniä kotiaskareita ja aamuisin olen jopa itse voinut viedä koirat lenkille kun kadut on hiljaisia ja autioita ja hiekat on putsattu pois katuja liukastamasta. Köpötellään koirien kanssa menemään, koiratkin nauttii kun saavat haistella rauhassa jokaisen kepin ja kiven ja kannon.

Lisäksi positiivista on se että turvotus tuntuu hieman helpottaneen kun ei tarvitse istua 8 tuntia päivässä toimistotuolissa vaan pääsee hieman liikkumaankin. Samoin häntäluu ei ole ollenkaan niin kipeä kuin töissä ollessa.

Oman mieleni piristykseksi päätin kotiin jäätyäni että laittaudun silti joka aamu, meikkaan kevyesti ja puunaan vähän tukkaa. Ei näytä niin sairaslomalaiselta kun naamassa on vähän väriä eikä tukka harota joka suuntaan. Pieni asia, mutta piristää kummasti.

Seuraava kirjoitus on 100. kirjoitukseni tähän blogiin joten luvassa se aiemmin vihjaamani lukija-arvonta, teroittakaa siis näppiksenne! :)

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Kotona

Olen ottanut kotona olemisen täysin levon kannalta mutta silti sunnuntaina illansuussa alavatsaa rupesi vihlomaan niin lujaa että mies joutui taluttamaan minut sohvalle vaikeroimaan. Kipu oli aika paikallinen, oikealla puolella alhaalla, melkein nivusessa. Hetken syvään hengiteltyäni kipu laukesi mutta jätti hieman miettimään että mistä nyt oli kyse.

Maanantai-aamuna heräsin samaan kipuun ja tällä kertaa se ei meinannut millään hellittää. Hengittelin rauhallisesti nenän kautta sisään ja suun kautta hitaasti ulos, yritin rentoutua miten parhaiten kivuiltani pystyin, vaihtelin asentoa ja lisäilin tyynyjä jalkojen ja selän alle. Välillä kipu hieman vaimeni mutta palasi hetken päästä taas aika kovana takaisin. Kestikin pitkä tovi ennen kuin kipu kokonaan hellitti.

Iltapäivästä soitin neuvolaan mutta terkkari ei oikein osannut sanoa mistä voisi olla kyse. Totesi vaan että koska tunnen edelleen vauvan liikkeet, eikä kipuun liity verenvuotoa tai kuumetta niin seurailen tilannetta rauhassa. Jos joku kolmesta edelläolevasta oireesta ilmestyy ja kivut vielä kovasti jatkuu niin sitten pitää soittaa sairaalan synnytysosastolle ja kysyä sieltä neuvoja.

Kivut ei ole onneksi palannut ja parilta äiti-tutulta sain mielenhuojennukseksi kuulla että tässä vaiheessa raskautta mm. kohdunkannattimet voi edelleen venyä ja paukkua ja se voi aiheuttaa kovaakin kipua alavatsalle ja nivusten seudulle. Ihmettelen vaan että terkkari ei sanonut tämmöisestä mitään.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Kotirouvaksi

Aamulla aikaisin menin vielä tavalliseen tapaan töihin, syötiin työkavereiden kanssa yhdessä aamupalaa niinkuin viimeiset 12 vuotta ja juteltiin edellisen illan telkkariohjelmista. Vähän myöhemmin istuttiin tiimin kesken yhteiselle kahville ja tarjosin leipomiani suklaamuffineita.

Kahvilta riensin tapaamaan työpaikkalääkäriä joka kuunteli ymmärtäväisenä huoleni, kirjoitti sairausloman äitiysvapaaseen saakka ja toivotteli oikein hyviä jatkoja.

Nyt istun tässä kotisohvalla, ei ole enää mikään kiire mihinkään. On vain minä ja kaikki aika maailmassa tehdä mitä huvittaa. Paitsi etten voi tehdä mitä huvittaa. Supistelut on pahentunut viime päivinä kovasti ja toissa yönä jo heräsin siihen että meinasin herättää miehenkin kun luulin että nyt tuli lähtö sairaalaan, supistelu oli niin kivuliasta ja alavatsaa poltteli niin ettei vielä koskaan ennen. Onneksi olo helpotti kuitenkin hetken päästä.

Ei tainnut tulla sairausloma yhtään liian aikaisin?

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Neuvolakuulumisia

Neuvolan terveydenhoitaja oli aamulla sitä mieltä että sairasloma olisi nyt varmaan jo paikallaan kun edelleen supistelee jos liikun vähänkään enemmän ja kohdunkorkeutta mitatessaan sanoi että kohdun yläreunassa tuntuu ihan tyhjää tilaa kun vauva majailee jo niin alhaalla. Samoin totesi että kohtua supisteli siinä maatessakin kun kuunteli vauvan sydänääniä, en vaan itse sitä tuntenut.

Muuten kaikki oli ilmeisen kunnossa. Pissa oli puhdas, hemoglobiini oli viime kerrasta hieman noussut, viimeksi oli 121 ja tänään 125. Viime käynnillä olin ollut pitkään flunssassa joten se on varmaan vaikuttanut arvoon. Verenpaine oli edelleen todella hyvällä tasolla 124/78 mutta painoa oli viime kerrasta tullut enemmän kuin olisi tarve, ihanne olisi kuulemma 500 g/vko ja minulle oli tullut reilu 800 g/vko. Samoin on alkanut aamuisin turvottamaan sormia. Siitäkin terkkari sanoi että jos jäisin jo kotiin niin saattaisin jaksaa hieman enemmän liikkua mikä olisi nyt erittäin hyvä juttu painnonnousun kontrolloimista, synnytystä ja siitä toipumista silmällä pitäen.

Nirppua tunnusteli ennen kohdunkorkeuden mittaamista ja siellä se tosiaan majailee jo kovasti pää alaspäin. Kohdunkorkeus menee ihan keskikäyrällä ja vauvan syke oli +150.

Näillä puheilla kävin neuvolan jälkeen esimiehen juttusilla tirauttamassa pari kyyneltä koska joudun jäämään jo kotiin mutta sovittiin että menen perjantaina työpaikkalääkärille pyytämään sairaslomaa, siihen saakka teen töitä sen mitä pystyn ja alan valmistautumaan poisjääntiin. Neuvolalääkärin ajat olisi mennyt jonnekin parin viikon päähän, joten siksi duunilääkäri saa kirjoittaa tuon sairasloman.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Inventaario vauvanvaatteisiin

Pari viikkoa sitten kun saapui ihanainen äitiyspakkaus niin viikonloppuna intouduin hieman inventoimaan vauvanvaatteita. On tainnut kuitenkin lähteä vähän lapasesta nuo vaatehankinnat kun katselin sitä tavaramäärää..

Laitoin lipaston laatikoihin valmiiksi 50-60 senttiset vauvanvaatteet ja niistä tuli kolme laatikollista. Heh.. Vaikka laatikot on kyllä onneksi aika pieniä. Ihan tosi! Seuraavat koot 62-68 odottaa sitten viikattuna pääsyä lipastoon. 70-80 kokoiset vaatteet on vielä suloisessa sekamelskassa äitiyspakkauksessa.

New born -kokoisia kestovaippoja on nyt noin 17 kappaletta, hieman erilaisia jotta voidaan kokeilla mikä malli sopisi parhaiten meille. Sen lisäksi olen saanut siskoltani eli Nirpun tulevalta kummitädiltä 4 pakettia kertakäyttövaippoja jotka on jäänyt heidän lapsiltaan yli. Niillä me varmaan aluksi mennään ja sitten hetken päästä aletaan harjoittelemaan kestoilua.

Harsoja laskin meiltä löytyvän nyt 11 kpl, riittääköhän se vai pitäisikö hankkia vielä lisää? Toiveissa tietenkin olisi ettei pesukonetta joutuisi joka päivä pyörittämään mutta onkohan vähän turha haave sekin?

Se mikä meiltä (ehdottomasti?) vielä puuttuu on itkuhälytin. Asumme kaksikerroksisessa talossa ja olen kuullut konkari-äideiltä vinkkiä että itkuhälytin olisi hyvä hankinta. Se on kaiketi hyvä hankinta myös jos nukuttaa lasta pihalla.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

4D-ultran kuulumisia

Käytiin eilen Femedassa 4D-ultrassa. Olin varannut ajan jo pari viikkoa sitten kun mieleen iski huoli että jos supistelut aiheuttaakin paikkojen pehmentymistä niin mitkä mahdollisuudet Nirpulla on selvitä jos pahin tapahtuu ja synnytys käynnistyy ennenaikaisesti. Olin jo perumassa aikaa kun supistelut sairauslomalla levätessä helpotti mutta mieheni ja äitini oli sitä mieltä että kannattaahan mielenrauhasta vähän maksaa ja käydä näytillä.

Ja olihan se ihan mieltä rauhoittava käynti. Nähtiin että Nirppu on kunnossa, yhden A4:sen verran tuli kertomusta siitä että kaikki mitä lääkäri näki (mm. kallo, sydän, aivot, keuhkot, vatsalaukku, selkäranka, iho) oli oikein normaalia. Sormia ja varpaitakin oli oikea määrä ja Nirpun ja istukan verenkierto ja -virtaus oli kunnossa. Nirppu on jo kovasti asettunut pää alaspäin mun lantioon joka lääkärin mukaan aiheuttanee supistelut. Mitään suurempia viitteitä ennenaikaisesta synnytyksestä ei kuitenkaan ole mutta lääkäri kehotti tosiaankin tässä tilanteessa lepäilemään runsaasti. Vauvan tämän hetkinen painoarvio on 1490 g ja syntymäpainon arvio 3500 g.

Nähtiin pari vilausta kasvoistakin kun suostui hieman raottamaan käsivartta pois naaman edestä, pieni nykerönenä ja mietteliäs alahuuli törröllään, aivan ilmetty isänsä. Voi rakkaus! Nirppu räpytteli vähän silmiäänkin ja katseli tarkkaavaisesti jonnekin kaukaisuuteen (heh, ahtaassa kohdussa...) ja välillä lipoi kielellä huuliaan, hörppi lääkärin mukaan kuulemma lapsivettä. Saatiin kotiinviemisiksi taas pitkä rimpsu kuvia ja näkymät DVD:lle tallennettuna.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Hehkun kyselynurkkaus: Lapsen lääkekaappi?

Saatiin eilen haettua äitiyspakkaus postista kotiin ja innoissamme sitä tutkittiin miehen kanssa pitkin iltaa. Kattava settihän tuo onkin mutta sellainen kysymys jäi siitä päähän että mitähän sitä kannattaa sitten lääkekaappiin hankkia lapsen sairasteluiden varalta? Olin jostain syystä saanut päähäni että äitiyspakkauksessa on kuumemittari mutta sehän olikin kylpylämpömittari. Siitä ajatus kuitenkin rupesi itämään että mihin pitäisi varautua tarvikkeellisesti tai lääkkeellisesti jos lapsi sairastaa/sairastuu? Vinkkejä, ideoita?

Kuva Kelan sivuilta

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Tänään alkaa 30. raskausviikko

Kuten jo aiemmin kommenteissa todettua niin uskomattoman nopeasti mennyt tämä odotusaika! Nyt ollaan jo viimeisellä raskauskolmanneksella. Jos lapsi tulee hätäiseen isäänsä niin hän voi olla täällä jo 4 viikon päästä mutta toivottavasti perii enemminkin äitinsä rauhallisuuden ja pysyttelee yksiössään vielä hyvän tovin.

Jos nyt summaan raskautta kokonaisuutena tähän saakka niin kaikesta huolesta ja kipuilusta huolimatta raskaus on ollut ihanaa aikaa. Rakastan pyöristyvää vatsaani, jokaista liikettä jonka tunnen sisälläni ja kaikkia niitä pieniäkin muutoksia joita huomaan kropassani. Myös se tuntuu mukavalta että mieheni huomaa noita muutoksia, kehuu ja huomioi, pussaa ja paijaa ja haaveilee ääneen ajasta kun ollaan kolmehenkinen perhe.

Alkuunhan odotin ja pelkäsin että raskaus menee kuitenkin kesken, pahimmassa tapauksessa niin että sikiö kuolee sisälleni ilman että saan tietää siitä pitkään aikaan. Mieltäni rauhoitti kuitenkin kotiin hankittu, ilmeisesti joidenkin mielestä turhake, doppleri jolla pystyin kuuntelemaan sydänääniä aina niin halutessani. Ja kuuntelinkin ääniä noin kerran viikossa aina siihen saakka kunnes aloin tuntemaan Nirpun liikkeitä päivittäin. Nykyään kuunnellaan miehen kanssa sydänääniä aika satunnaisesti, viimeisten parin kuukauden aikana varmaan muutamia kertoja.

Pahimpien supisteluiden aikana pelkäsin ja odotin ennenaikaista synnytystä. Vaikka neuvolalääkäri, äitiyspoliklinikan kätilö ja neuvolan terkkari rauhoittelivat minua että koska kohdunsuu on edelleen napakka ja sisätutkimusten mukaan ainakin 4 cm pitkä joten syytä kovin suureen huoleen ei ole niin olin silti aivan varma että jotain pahaa tapahtuu ja Nirppu syntyy liian aikaisin. Alkuun en tätä pelännyt mutta neuvolalääkärin määrättyä minut lepoon ja parin viikon sairaslomalle ajattelin tilanteen olevan sittenkin jotenkin kriittinen.

Nyt pahimmat supistelut, ne jotka löivät kivuillaan melkein jalat alta, on onneksi takanapäin ja tuntuu että vihdoin ja viimein odotan lasta. Odotan että meille syntyy terve tyttö tai poika, että saamme oikeasti perheenlisäystä. Että kaikki päättyy lopulta hyvin ja onnellisesti. Tie on ollut pitkä mutta jos kaikki menee tosiaan hyvin ja saamme pienokaisen käsivarsillemme niin tämä on ollut enemmän kuin kaiken sen arvoista.

Tilaston mukaan tämä on 92 kirjoitukseni tähän blogiin, joten on hyvä hetki esittää kiitos teille lukijoilleni jotka olette matkanneet ja eläneet tässä odotuksessa mukana. Ajattelin laittaa jonkun pienimuotoisen arvonnan pystyyn sitten kun maaginen 100. kirjoituksen rajapyykki on käsillä. Pitää keksiä joku kiva palkinto. :)

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Masun tilanne

Päivittäin saan kuulla ihmettelyä siitä että koska minulla oikein on laskettu aika ja olenko aivan varma että en odota kaksosia.. Itkettäisi jos ei naurattaisi, että onko odottajan maha sitten koskaan sopivan kokoinen? Aina kuulee juttuja kuinka mahan kokoa päivitellään ja ihmetellään.

Onhan mulla ilmeisesti kunnon pallomaha, mutta itselleni ja toivottavasti lapselleni se kyllä kelpaa mainiosti. Ja kun painoakin on tullut vasta vajaa 6 kg raskauden alusta ja kohdunpohjan korkeus menee aivan keskikäyrällä niin itse en ainakaan ole huolissani vatsan (mahdollisesta isosta?) koosta.

Tässä siis pitkästä aikaa masun (heh, taiteellinen..) kuvapäivitys rv 28+4.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Odotusajan tallentaminen studiokuviksi

Ollaan miehen kanssa puhuttu että halutaan mennä ikuistamaan vauvamahaa johonkin valokuvaamoon muistoja varten. Hakusessa olisikin pääkaupunkiseudulta hyväksi todettu valokuvaaja joka tuollaisia odotusajan kuvauksia tekisi, jos jollain lukijalla olisi vinkata? Olen yrittänyt netistä etsiä sopivaa valokuvaamoa mutta tarjontaa tuntuu olevan aika paljon.

Kiinnostaisi myös kuulla kokemuksia jos joku on käynyt tuollaisessa kuvauksessa? Oletteko ollut tyytyväisiä? Oliko kallista? Onko kuvia jossain esillä kotonanne?

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Mistähän sitä sitten kirjoittaisi?

Sitähän saattaisi ihminen haluta kirjoittaa päiväkirjaansa eli blogiinsa vaikka siitä kuinka hassulta tuntuu kun vatsassa makoilevalla vauvalla on hikka, monta kertaa päivässä niin että vatsa vaan tärisee. Tai kuinka ilkeältä tuntuu herätä aamuyöstä karmeaan suonenvetoon jalassa joka tuntuu lähinnä siltä kun joku yrittäisi kaivaa tylsällä veitsellä lihanpalasia irti pohkeesta ja ihminen pohtii että onkohan muilla odottajilla tai äideillä vinkata jotain millä nuo suonenvedot voisi estää.

Mutta koska ihminen ei halua leimautua noloksi äitibloggaajaksi tai turhan valittajaksi niin hän tyytyy vaan miettimään asiaa päässään.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Synnytyksenjälkeinen masennus

Ostin kirpputorilta Piia Haaralan kirjoittaman kirjan Vauvan varjo, joka kuvauksen mukaan kertoo 16 koskettavaa kertomusta synnytyksenjälkeisestä masennuksesta ja siitä toipumisesta. Aihe kiinnostaa koska itsellänihän todettiin uupumus ja siitä johtuva masennus ja paniikkihäiriö melkein samoihin aikoihin kun olen tullut raskaaksi. Tilani oli jatkunut jo muutaman vuoden ajan ennen diagnoosia ja olinkin alkuun 2,5 kk sairauslomalla kun lääkitystä ruuvattiin kohdalleen.

Lääkärini kanssa asiasta jutellessani hän vakuutti kovasti olevansa sitä mieltä että mitään kohonnutta riskiä synnytyksenjälkeiseen masennukseen ei omalla kohdallani ole johtuen masennuksen ja ahdistuksen syistä mutta kun näin tuon kirjan kirppiksellä 2 eurolla niin halusin sen kuitenkin ostaa ja paneutua varmuudeksi aiheeseen.

Olen lukenut vasta alkutekstit ja pari tarinaa ja heti huomioni kiinnitti synnytyksenjälkeisen masennuksen hoitoon erikoistuneen psykiatrian erikoislääkäri Antti Ahokkaan kirjoitus jossa hän taas totesi että ennestään masentuneilla naisilla ja erityisesti sellaisilla joilla vasta aloitettu masennuslääkitys on jouduttu raskauden takia purkamaan on suurin riski sairastua tuohon inhottavaan sairauteen.

Juttelimme mieheni kanssa aiheesta pitkät pätkät lukemani jälkeen ja oloni on sen suhteen ihan luottavainen että hän kyllä pitää minua silmällään ja puuttuu asiaan jos näkee jotain sen suuntaista että syytä huoleen olisi. Myös neuvolassa ovat tietenkin tietoisia tästä taustasta ja uskoisin että olen myös heidän puoleltaan ehkä hieman tarkemmassa seurannassa aiheen suhteen.

Olisi silti mukava kuulla rohkaisevia selviytymistarinoita lukijoiltani jos olette tuohon sairastuneet ja siitä selvinneet? Jos ette halua kirjoittaa aiheesta kommentteihin niin sähköpostia voi myös kirjoittaa, lisäsin osoitteen sivupalkkiin.

Ja sinulle jota nämä tekstini, pelkoni ja ajatukseni niin suuresti vituttaa, tee minulle ja ennen kaikkea itsellesi palvelus ja lopeta blogini lukeminen. En oikeasti pysty ymmärtämään ihmistä joka saa mielihyvää lytätessään ja vittuillessaan muille. Mielestäni masennuksesta toipuvan odottajan päiväkirjaansa kirjoittamien aiheiden käyttäminen oman itsetuntonsa nostamiseen ja erinomaisuuden todisteluun on vain ja ainoastaan säälittävää.

Jos sinulla oikeasti on noin paha olla niin suosittelen sinuakin hakemaan ammattiapua. Ehkä se siitä helpottuu!

torstai 17. maaliskuuta 2011

Kauhea nälkä!

Onkohan sillä enemmän jotain tekemistä raskauden vaiheen kanssa vai sen kanssa että pyörin päivät pitkät kotona nyt sairaslomalla kun koko ajan olisi olevinaan kauhea nälkä? Aamulla heti heräämisen jälkeen juon yleensä ison lasillisen tuoremehua tai Alpro soyan vaniljamaidon pahimpaan nälkään että kestän siihen saakka että saan tehtyä aamupalan.

Aamupalaksi syön kaksi leipää (joku sämpylä, kokojyvä-, ruis- tai vastaava) kinkulla, kermajuustolla, kurkulla, tomaatilla, juon ison mukin kaakaota tai teetä ja napsin jotain hedelmiä (luumuja tai banaania nyt viimeksi). Tästä muutaman tunnin päästä hurautan yleensä jonkun marja-smoothien, kaksi isoa kourallista anopin keräämiä marjoja pakastimesta, maustamatonta jogurttia ja rasvatonta maitoa ja hieman sokeria.

Ja taas parin tunnin päästä välipala, useimmiten mysliä jorugtilla tai maidolla tai muroja joiden sekaan pilkon banaania ja heitän vähän kuivattuja hedelmiä ja ehkä voileipä.

Miehen kanssa syödään kunnon lämmin ruoka salaatteineen kaikkineen kun hän tulee töistä kotiin mutta silti usein vielä iltaisin on niin nälkä että syön iltapalaksi samanlaisen setin kuin aamulla ja sen lisäksi ravaan koko ajan keittössä napsimassa milloin mitäkin, pähinöitä, namia, pakastimelta jäätelöä tai keitän pussillisen nuudeleita yms. Ruoan kanssa juon pari isoa lasia rasvatonta maitoa ja muuten vaan juon pitkin päivää lähinnä vettä tai vichyä.

Onkohan noissa syömisissä nyt jotain perustavanlaatuista vikaa vai onko ihan ok? Käytössä mulla on ollut alkuraskaudesta asti Ladyvita Mama -vitamiinit.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Hemmottelua tuleville vanhemmille


Lähdemme miehen ja hyvän ystäväpariskunnan kanssa viikonlopuksi kylpylöimään Naantaliin. Meillä oli jokunen aika sitten 1. hääpäivä ja ensi viikolla on meidän tapaamisen vuosipäivä joten on kiva hieman juhlistaa näitä päivämääriä. Ystäväpariskunta meni naimisiin vähän meidän jälkeen joten he viettivät myöskin juuri 1. hääpäiväänsä.

Mikäs sen mukavampaa kuin rentoutua yhdessä hyvien ystävien ja rakkaan kanssa kylpemällä, saunomalla, syömällä hyvin ja ottamalla jotkut ihana hemmotteluhoidot.


Itselleni ja rasittuneille ja hieman jo turvonneillekin jaloilleni varasin jonkun luksushemmottelujalkahoidon. Soitin ja varmistin hoitolasta että hoito sopii myös raskaanaoleville ja hoitaja sanoi että juuri tämä hoito on oikein suosittu odottajilla. Miehelle varasin intialaisen rentoutushoidon jossa hoitolan kuvauksen mukaan niskan, hartian, olkavarsien, päänahan, hiusten ja kasvojen rentoutuskäsittely, energiapisteiden sively hellii väsynyttä oloa.


Kylpylässä on Aasia-teemaviikot ja koska meiltä jäi tämän talven kaukomatka tekemättä niin tuo on varmasti hyvä korvike tekemättä jääneelle reissulle. Päästään silti nauttimaan hemmottelusta ja aasialaisesta ruoasta. Nam!

Kuvat lainattu netistä

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Tukea odottajalle

Siis aivan kirjaimellista tukea. Aamuni alkaa sillä että vielä sängyssä maatessa vedän ihanat maksamakkaranväriset tukisukat jalkaani. Keksin nimittäin että ne joka aamuiset kauheat nilkkasäryt ja suonenveto hellittää kunnon tukisukilla.

Pukeutuessa laitan normialushousujen päälle vielä erilliset vatsaa ja ristiselkää tukevat alushousut jotka nousee vallan kivasti tuonne kainalon tienoille. Ilman näitä tukihousuja alavatsaa alkaa heti vihlomaan ja on ikävän roikkuva tunne mahassa.

Kun lähdetään kaupoille tai pitää muuten vain olla enemmän jalkeilla laitan vielä alavatsaa tukevan tukivyön päälle. Tämän tukivyön kanssa en kyllä pysty kunnolla istumaan mutta nopea ajomatka vaikka kauppaan vielä menettelee kun säätää tuolin selkänojan aika makaavaan asentoon.

Illalla nukkumaan mennessä vaihdan tavan rintaliivit imetystoppiliiveihin joka estää edelleenkin arkoja ja aika monta kuppikoka kasvaneita rintoja valumasta aivan valtoimeen pitkin kainaloita. En tosiaankaan voi enää kuvitellakaan nukkuvani ilman näitä liivejä ja tuo toppimainen liivi on kätevä koska niissä ei ole kaaritukia tai muita ihoa painavia kohtia.

Eli tukea tarvitaan. Olisihan se ihanaa odotella aina työpäivän jälkeen miestä kotiin tämmöisissä releissä mutta omalla kohdallani odottajan mukavuudenhalu menee kyllä vähän edelle...

Kuva lainattu googlen kuvahausta

Eli totuus omasta alus- ja tukivaatepukeutumisesta on kyllä niin kaukana tuosta kuvasta kuin vaan olla ja voi. Pitäisköhän mun nyt sääliä vähän miestäkin..?

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Lastenhuonetta kuvina


Hoitopöytä huuto.netistä 20 eurolla. Pajukorit Kodin Ykkösestä ja vasemmalla näkyy kestovaippa-astiat joista toinen menee kylppäriin. Taustalla tekemäni kangastaulu, odottaa vielä lopullista seinälle sijoittamista.


Helmi-tädiltä lahjoituksena saatu lipasto ja pieni kulma "tankkaus"-asemaa eli imetysnurkkaus. Nojatuolin edessä on jalkarahi ja takana himmeävaloinen jalkalamppu jotka ei näy kuvassa.



Pinnasänky huuto.netistä 35 eurolla. Kuvassa näkyy myös unipussi ja Nirpun isän ostama tiikeripuku, sekin kirpputorilta muistaakseni 3 euroa. :)

Lastenhuoneen lattialle meinasin vielä ostaa Ikeasta limenvihreän karvalankamaton.



Tein kehtoon itse reunasuojuksen. Kirppikseltä "pohja" (Ikean pinnsängyn reunasuojus) 2 eurolla ja tilkkupala jäi yli lastenhuoneen seinälle tekemästäni kangastaulusta. Ompelin kankaan putkeksi jonka sisään änkesin tuon varsinaisen reunasuojuksen ja ompelin päät yhteen.



Valmis reunasuoja kehdossa. Kehto oli alunperin käsittelemätöntä mäntyä jonka petsasin tummaksi, oikea väri ei ole noin musta kuin kuvassa, luonnossa puun kuviot kuultaa värin alta. Kehto tulee meidän makuuhuoneeseen joka on sisustettu aasialaishenkisesti wengen-värisellä puulla.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Mun sisällä asuu pieni kalliokiipeilijä!

Pari päivää Nirpun liikkeet on tuntunut lähinnä siltä että tyyppi kiipeää ihan tosissaan nahkaa pitkin tuolla sisäpuolella. Välillä tuntemani liikkeet tekee jopa ihan kipeätä kun tuntuu siltä kuin pienet kynnet (heh, en edes tiedä onko sikiöllä jo kynsiä..) raapisi vatsan sisälmystä. Kaupassa jouduin eilen vetäytymään hyllyjen väliin ja pitämään vatsasta kaksin käsin kiinni kun tuntui että nyt sieltä ihan takuulla kaivautuu navan kohdalta joku alien esiin repien nahan riekaleiksi tullessaan.

On kyllä ihana tuntea liikkeitä koko ajan, tietää ainakin että siellä se pieni rakkauspakkaus kasvaa ja kehittyy. Mielenkiinnolla odotamme kyllä jo uuteen elämään tutustumista, minkälainen Nirppu on luonteeltaan? Miltä hän näyttää? Mitä luonteen- tai kasvonpiirteitä hän meiltä perii?

Lastenhuone alkaa olla verhoja ja huonekalujen lopullista sijoittamista vaille valmis joten voisin laittaa muutamia suuntaa-antavia kuvia blogiin jos kiinnostaa?

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Sokerirasituskokeen tulokset

Unohdin eilen soittaa neuvolaan tuloksista mutta tänään sain senkin hoidettua kun olin laittanut puhelimeen muistutuksen. Mikä ihmeen raskausdementia...?

Tulokset oli kuitenkin hyvät.

Paastoarvo oli 4,8 (raja-arvo 5,3)
1. tunnin verikoe 7,4 (raja-arvo 10,0)
2. tunnin verikoe 5,7 (raja-arvo 8,7)

Kerkesin kuitenkin eilen jo googletella raskausdiabetes-sivuilla ja tutustua ruokavaliosuosituksiin ja koska syön melkein täysin suositusten vastaisesti niin päätin että nyt ihan ihan vihoviimeinen hetki kiinnittää huomiota syömisiin, en halua mitään 5 kilon sokerivauvaa. Varsinkin sokerin syöminen kun on ryöstäytynyt ihan käsistä. Hups..

Muutenkin tuntuu että on koko ajan nälkä. Luin raskauskalenterista että seuraava kuukausi on sikiölle aktiivista kasvun ja painon keräämisen aikaa joten siksikin on tärkeätä että syön oikein ja kohtuudella että riittää energiaa meille molemmille. Nirppu on kyllä todella aktiivinen vauva, veikkaisin saamieni potkujen ja muksautusten perusteella että tyypistä tulee vähintään joku nyrkkeilijä tai ninja. :)

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Sokerirasituskoe

Meidän kaupungissa ohjataan kaikki yli 25-vuotiaat (ensi?)odottajat tätä nykyä sokerirasituskokeeseen ja minulla oli tuo koitos edessä tänään aamulla. Jätin samalla myös neuvolalääkärin suosituksesta taas virtsanäytteen tsekattavaksi ettei supistelut aiheudu mistään tulehduksesta. Oli hiukka mielenkiintoista jonotella mummojen ja pappojen kanssa labraan kun oli ihan törkeä pissahätä ja 12 tunnin paastoamisesta kova nälkä ja jano.

Ensin otettiin yksi verikoe jonka jälkeen join kaksi mukillista hileisen kylmää glukoosijuomaa ja sitten pääsinkin onneksi pissimään purkkiin. Hoitaja ohjasi minut sen jälkeen käytävälle punkkaan sermin taakse makoilemaan koska kerroin että olen supisteluiden takia sairaslomalla ja helpointa olisi odotella jos pääsisin makaamaan. Lueskelin kirjaa tunnin verran kunnes kutsuttiin taas verikokeeseen. Vielä toinen tunti makoilua ja lueskelua ja sitten kolmas verikoe. Pelkäämäni pahoinvointi ja päänsärky iski vasta noin varttia ennen viimeistä verikoetta joten varsin kivuttomasti ja helposti tuo rasituskoe kuitenkin sujui.

Olin tehnyt eväät mukaan joten söin siinä parkkipaikalla sämpylän ja join mukillisen kaakaota autossa ennenkun lähdin ajelemaan kotia kohti.

Huomenna saan molemmat tulokset neuvolasta kun terveydenhoitajalla on puhelinaika.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Särkyä ja supisteluita

Kävin eilen neuvolalääkärillä, alkuperäinen aika olisi ollut vasta 17.3. mutta sain onnekseni peruutusajan eiliselle. Mua on taas supistellut kovasti ja välillä kipu meinaa laittaa ihan jalat alta. Lääkäri suositteli erittäin lämpimästi sairaslomaa joten lepäilen tämän viikon sitten kotona. Yritin hieman pullikoida sairaslomaa vastaan koska itselläni pelkona on että joutuisin jo nyt jäämään lopullisesti kotiin mutta lääkäri totesi että usein näiden viikkojen supisteluihin riittää viikon tai parin lepo ja että pääsen kyllä melko varmasti vielä töihin.

Sisätutkimuksessa onneksi kaikki oli kunnossa, paikat ei ole kypsynyt supisteluista ja Nirppu on kasvanut hyvin, kohdunkorkeus oli 23 cm eli aivan keskikäyrällä mennään. Kuulin taas vahvat sydänäänet ja vauvan syke oli 147.

Painoa minulle on tullut raskauden alusta nyt 5,8 kg, verenpaineet oli vaan parantunut entisestään ja hemoglobiinikin oli edelleen ihan hyvällä tasolla 121 vaikka olikin viime kerran 139:stä laskenut aika paljon. Lisäraudan tarvetta ei kuitenkaan edelleekään ole.

Nirppu on kääntynyt jo pää alaspäin ja se selittääkin potkujen muuttuneen paikan. Aiemmin liikkeet tuntui aina vasemmalla kyljellä ja ultrissa Nirppu onkin maannut aina selällään pää oikealla ja jalat vasemmalla mutta tätä nykyä liikkeet tuntuu lähinnä navan seudulla ja sen yläpuolella. Välillä potkut on kyllä niin napakoita että pakko pitää nahasta kiinni ettei kaveri tule läpi! Miestä huvittaa suuresti iltaisin seurata mahan möyryämistä.

Muita särkyjä aiheuttaa edelleen jomottava lonkkasärky joka pitää usein öisin hereillä. Iltaisin nukkumaanmeno on kyllä aikamoista taitelua, yksi tyyny vatsan alle, toinen polvien väliin ja kolmas vielä selän taakse, että saa nukuttua edes pahimman väsymyksen pois. Käyn nukkumaan yleensä klo 22-23 aikaan ja herään joskus 03 aikaan koviin särkyihin jonka jälkeen en useinkaan saa enää unta. Yritän vaihtaa öisin kylkeä suht usein vaikka se onkin taas oma operaationsa vaihtaa tukityynyjen paikkaa toiselle kyljelle.

Pieni puuhastelu pitää kuitenkin mielen virkeänä ja nautin kyllä täysillä niistä hetkistä jolloin särky ei ole kovin voimakasta. :)

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Projekti Lastenhuone

Kun reilu vuosi sitten muutimme tähän unelmakotiin iloitsin kun saimme yhden ylimääräisen huoneen minun rakkaita kirjojani ja kunnollista lukunurkkausta varten ja tietokoneelle työpisteen. Olemme viettäneetkin paljon aikaa tuossa työhuone/kirjastossa aina viime syksyyn saakka kunnes huone alkoi täyttyä mm. terassin talvisäilytykseen siirretyistä tavaroista. Yhteen nurkkaan alkoi kerääntymään kirppikselle menevää tavaraa ja rojut tuntui lisääntyvän aivan valtoimenaan.

Vuoden vaihteen jälkeen aloimme hiljalleen ostelemaan vauvantarvikkeita, nurkkiin ilmestyi vaunua, turvakaukaloa, kehtoa, hoitopöytää ja kaikkea muuta tarpeellista tavaraa ja oleskelu työhuoneessa väheni siihen että kävin lähinnä aamuisin vaatekaapilla hakemassa vaatteita.

Lauantaina päästiin vihdoin työhuoneen raivaus-urakan alkuun. Ensin aamutuimaan erittäin hedelmällinen kierros Ikean lastenviikoilla ja sen jälkeen alkoi raivauspuuhat työhuoneessa. Veimme lukunurkkauksessa toimineen, isäni tekemän, pöydän takaisin vanhemmille jatkokäyttöön ja heitimme yhden farmariauton tavaratilallisen verran kamoja miehen työpaikan roskalavalle kaatopaikalle kuljettamista varten.

Tyhjensin kirjahyllyn kirppikselle meneviin kirjoihin (ja vuodatin pari kyyneltä sen takia mutta kaikkia kirjoja en vaan voi säästää) ja säästettäviin ja avustin miestä purkamaan hyllyn myyntiä varten. Sen jälkeen laitettiin pinnasänky, hoitopöytä likavaatekoreineen ja kestovaippa-astioineen, lipasto ja nojatuoli jalkalamppuineen ja imetystyynyineen paikalleen ja kas! Meillä alkoikin olla jo suuntaa-antava lastenhuone rakenteilla!

Askartelin seinälle taulun pingottamalla isoon styroksilevyyn värikästä ja isokuvioista kangasta koska katselemani isot lastenhuoneen seinätarrat on ollut niin järkyttävän kalliita ja tuumasin että tuo kangastaulu on käytännöllisempi myös sen suhteen että kangasta on nopea ja helppo vaihtaa jos siihen kyllästyy. Huonekalujen lopulliset paikat ei ole vielä ihan varmoja joten en naputellut taululle vielä nauloja seinään.

Eilen kävimme varaamassa itsepalvelukirppikseltä pöydän viikoksi loppuviikosta alkaen ja seuraava urakka olisi alkaa hinnoittelemaan myyntiin meneviä tavaroita. On niin hyvä mieli kun saimme tuon lastenhuone-urakan alulleen ja huomasin viikonlopun aikana että hakeudumme miehen kanssa vuorotellen lastenhuoneen nojatuoliin istumaan ja haaveilemaan..

Meille tulee vauva!

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Mitä tämä kaikki lysti maksaa?

Viime yönä hereillä pyöriessäni, nämä pirun lonkkakivut tekee mut hulluksi, tein pientä yhteenvetoa kuinka paljon meidän hankinnat on suurin piirtein tähän mennessä maksanut.

Listaus näyttää seuraavanlaiselta (jos muistan kaiken...):

- kirppisostoksiin on mennyt noin 100 euroa sisältäen ainakin ison kasan vauvanvaatteita, lakanoita, pinnasängyn reunasuojuksen, sitterin, kestovaippoja, kaksi hoitoalustaa, kaksi hoitolaukkua, pinnasängyn mobilen ja kylpytuen
- huuto.netistä olen tehnyt ostoksia tasan 228 eurolla, mm. kestovaippoja, pinnasängyn, hoitopöydän, Manduca-kantorepun, kylpyammeen jalat, parit äitiysvaatteet ja imetystyynyn
- turvakaukalo, isofix-autotelakka ja matkarattaat 250 euroa
- yhdistelmävaunut 180 euroa
- kylpyamme Etolasta 14,95 euroa
- lastenhuoneen sisustustarvikkeisiin, mm. verhot, seinätarrat, pajukoreja, noin 100 euroa

Eli yhteensä vajaa 900 euroa ja mielestäni meiltä puuttuu enää mahdollinen itkuhälytin ja rintapumppu.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Blogin jatkon kohtaloa pohdin...

Lapsettomuus ei ole ollut tosiaankaan mikään helppo tie enkä ole aiheesta pystynyt kertomaan kuin muutamille läheisille kasvotusten. Siksi ajatus anonyymin blogin pitämisestä tuntui hyvältä kun selvisi että olen kaikkien näiden vuosien jälkeen raskaana. Halusin paikan missä voin rauhassa purkaa päätäni ja saada ehkä parhaassa tapauksessa jopa vertaistukea. Olen kuitenkin kertonut blogista muutamalle läheiselleni jotka on aiheesta muutenkin tiennyt mutta nyt minulla on ollut jo jonkun aikaa muutamien kommenttien ja parin muun vihjeen perusteella syytä epäillä että tieto blogista ja todellisesta henkilöllisyydestäni on ehkä levinnyt laajemmalle kuin olisin halunnut.

En tiedä, olisin vain halunnut itse päättää ketkä tästä erittäin henkilökohtaisesta asiasta saisi tietää ja lukisi blogiani, mutta enää se ei ole mahdollista ja tunnen että minua on jollain tavalla loukattu. Ja se valitettavasti vaikuttaa kirjoittamisintooni jonka olette ehkä jo huomannutkin. En pidä ajatuksesta että kirjoituksiani ikään kuin tarkkaillaan salaa taka-alalta ja asioista juorutaan eteenpäin tai niitä spekuloidaan muualla ilman että tullaan reilusti kertomaan että tiedetään tästä. Ehkä joidenkin mielestä voi olla vaikea käsittää lapsettomuuden aiheuttamaa tuskaa ja sitä kuinka henkilökohtaisesta asiasta siinä on kyse. Omalla kohdallani se on kuitenkin asia jossa olisin toivonut hienotunteisuutta osakseni. Vaikka olenkin tällä hetkellä onnellisesti raskaana niin tuo tuska ja suru on silti edelleen erittäin lähellä. Olen tuumannut että onko laittamistani kuvista muka voinut joku tuttu päätellä kuka olen vai kuinka tässä näin pääsi käymään?

Ja samaan aiheeseeen kerron, että kommenttien osalta olen ottanutkin jo aiemmin käyttöön osittaisen tsekkauksen, yli 7 päivää vanhoihin teksteihin kommentit kulkee seulan kautta. Jostain syystä ikävähköt anonyymit kommentoijat kommentoivat vain vanhempiin kirjoituksiin. Onko Suomen pitkä ja pimeä talvi ajanut kommentoijat jo raskausblogeihin vinoilemaan, se on surullista.

Tuumin blogin asettamista vain kutsuttujen lukijoiden luettavaksi mutta ajatuksena surettaa että joutuisin tekemään niin. En siis tosiaan tiedä mitä teen, kommentteja olisi ainakin kiva kuulla?

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Lapsilisään huimia korotuksia?

Siis kuulinko aamulla oikein radiosta että nyt on tehty päätös että lapsilisää korotetaan vuoden 2012 alusta huimat 0,4 prosenttia? Sallikaa mun kaikki kestää!

Eihän lapsenteolla toki rikastumaan ole tarkoituskaan päästä ja pitää olla niin kiitollinen vähästäkin mutta silti.. Hah, naurettava korotus.

perjantai 25. helmikuuta 2011

Vaatehankintoja kuvina

Vaatteet on pääasiassa hankittu kirpputoreilta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta joissa merkintä uusi. En muista enää kaikkien kirppisostosten hintoja mutta hintahaarukka on ollut noin 1-4 euroa /kpl.



50-senttisiä bodeja euron kpl



50-senttisiä puolipotkuhousuja euron kpl


60-senttisiä vaatteita 1-2 euroa kpl


62-senttisiä bodeja ja vakosamettihousut euron kpl




Hauskat kuvat edellisissä bodeissa :)



Velourtakki ja -potkupuku 2 euroa kpl



Froteinen huppari ja kahdet housut 4 euroa yhteensä



Uusi luomupuuvillainen neuleasu, 70 cm ~12 euroa



Uusi ohut luomupuuvillainen neuleviltti (kuvassa taiteltu 4-kerroin) ~20 euroa



Valkoinen 80-senttinen haalari 7 euroa, uusi unipussi 14,95

torstai 24. helmikuuta 2011

Poskionteloiden punkteeraus [eritevaroitus herkille]

Jouduin kuin jouduinkin eilen tuohon kauhulla pelkäämääni toimenpiteeseen (hemmetin netti kun olin onnistunut säikyttämään itseni puolikuoliaaksi lukemalla muiden kokemuksia punteerauksesta!) koska poskiontelotulehdus ei ollut antibiootilla hellittänyt ja odottajille ei kovin montaa lääkekuuria kirjoiteta.

Onneksi ihana mies pääsi lähtemään vaimonsa tueksi koska olin tosiaan niin kauhusta kankeana että meinasin pyörtyä sinne toimenpidehuoneeseen. Lääkärikin oli kyllä aivan ihana ja kannustava ja lupasi että toimenpide ei satu mutta mitä mä nyt sitä uskomaan kun olin lukenut ihan muuta. "Ne on niitä armeijatarinoita." totesi lääkäri kun kerroin että mulla on ihan eri tietoa asiasta.

Ja tosiaan, ei se toimenpide kyllä sattunut yhtään. Edes suolaliuoksen ruiskuttaminen nenään ei tuntunut miltään mutta se rusahdus! Siinä kohtaa meinasi tältä odottajalta oikeasti tajua mennä kun kuulin korvissani sen kaamean rusahduksen kun piikki meni nenäontelosta läpi. Lääkäri kehoitti hengittämään rauhallisesti suun kautta etten pyörry ja mies paijasi mua koko toimenpiteen ajan selästä ja jutteli mukavia. Rakas! <3

Mitään välitöntä helpotuksen tunnetta en kokenut koska nenästä ei tullut juurikaan limaa ulos siinä toimenpiteen yhteydessä, illalla vasta alkoi niistäminen tuottamaan tulosta ja niistinkin kunnon satsit verensekaista limamönjää pitkin iltaa. Toivoa sopii siis että tuo yksi kerta riittää, vaikka lähettävä lääkäri kirjoittikin varmuudeksi kolme kertaa. Toimenpiteen suorittanut lääkäri kyllä suositteli lämpimästi että jos synnytyksen aikaan nenä on kovasti tukossa niin menisin vielä uudelleen tuohon punkteeraukseen koska synnyttäminen on kuulemma hieman helpompaa ja miellyttävämpää kun nenä on auki? Täytyypä siis katsoa vieläkö tuo kamaluus on edessä.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Hankintoja Nirpulle


Ukin rakkaudella tekemä uniikki mäntykehto & ystävän tekemä tilkkutäkki



"Siitä se ajatus sitten lähti" eli kuinka keksimme käyttää limeä lastenhuoneen tehostevärinä. Pandatavarat ostettu HM:stä.



Turvakaukalo, käytettynä ostettu. Isofix-telakan kanssa 170 euroa.



Sitteri, kirpputorilta 15 euroa.



Kestovaipat, uutena kirpputorilta yht. 12 euroa.



Kestovaipat, uutena huuto.netistä 8 euroa / setti.



Kestovaipat + lisäimut 4 kpl, käytettynä huuto.netistä ~25 euroa /setti

tiistai 22. helmikuuta 2011

Vaivojen määrä on vakio

Selkä on pysynyt aika hyvin nyt kunnossa vaikka sairaana olenkin joutunut makoilemaan aika paljon mikä ei ole kovin hyväksi selälleni. Sen sijaan häntäluu vihoittelee jo oikein kunnolla. Eilen en meinannut päästä autoon ja autosta ylös kun sattui niin kovasti, ihan kyynel meinasi pusertua silmäkulmaan siinä punnertaessa. Onneksi mies riensi apuun auttamaan kun räpiköin penkillä kuin koppakuoriainen selällään..

Flunssan oireista en jaksa edes aloittaa. Tänään olen menossa uudelleen lääkäriin ja pahoin pelkään että joudun poskionteloiden punkteeraukseen. Ei auta enää nenäkannulla huuhteleminen tähän päänsärkyyn, ihan hampaissa asti särkee naamaa.

Pari kertaa on myös koirien ulkoiluttaminen keskeytynyt todella repivien alavatsakipujen takia. Varmaan yhdistelmä raskaus, liukas keli ja koirien hihnassa repiminen ei nyt enää sovi meikäläisen kropalle. Mies yritti eilen illalla ehdottaa koirien viemistä anopille hoitoon loppuraskauden ajaksi ettei hän joudu niitä yksin hoitamaan koko aikaa mutta saatuaan raivoisan vaimon silmilleen totesi itsekin että huono idea yrittää erottaa minua ja koiria.

Kaikista vaivoista huolimatta nautin jokaisesta hetkestä. Olen niin onnellinen saadessani kokea tämän raskauden, jota oli odotettu niin monta vuotta. Oli aikoja jolloin ajatus edes raskauden mahdollisuudesta ei olisi voinut olla kauempana elämästäni. Olin jo aivan varma että kaikki muut kyllä raskautuu mutta me ei sitten millään. Ja nyt olen kuitenkin aivan varma että näin tämän kaiken piti mennäkin, juuri tämän lapsen pitääkin tulla meille!

maanantai 21. helmikuuta 2011

Täällä edelleen!

Tautia on nyt kestänyt 2,5 viikkoa ja edelleen olen kipeänä. Viime viikon pidin kuitenkin jo aiemmin sovittua talvilomaa vaikka mies maanitteli menemään uudelleen lääkäriin etten tuhlaisi lomapäiviä sairasteluun. Olin kuitenkin sen verran tsemppi (ja lainkuuliainen nössö..) että koska halusin käyttää talviloman kauppoja kiertelemällä mielessäni Nirpun huoneen sisustaminen niin en tohtinut hakea lisää sairaslomaa etten olisi joutunut potemaan huonoa omatuntoa sairaslomalla kaupoissa vellomisesta. Talvilomalla kun voi ihan eri tavalla kierrellä kaupoissa vaikka tauti vielä olikin päällä...

Ollaan päädytty sisustamaan Nirpun huone aika vaaleaksi jossa tehostevärinä pääasiassa limenvihreä ja yhden ison kangastaulun teen kirkkailla väreillä kuvioidusta kankaasta styroksipalalle.

Ollaan tehty paljon muitankin hankintoja, tällä hetkellä meillä on jo:

-ukin rakkaudella tekemä kehto
-yhdistelmävaunut
-turvakaukalo ja isofix-telakka autoon
-kesäpussi turvakaukaloon, saman pussin saa avattuna leikkialustaksi ja niputettuna makuupussiksi
-hoitopöytä ja kaksi hoitoalustaa joista toinen menee kylppäriin pesukoneen päälle
-kylpyamme ja kuminen kylpytuki ammeen pohjalle
-sitteri
-lipasto vauvanvaatteille
-erinäinen määrä bodeja ja potkupukuja sekä noin 20 kpl kestovaippoja

Maha on kasvanut kovasti ja Nirppu liikkuu todella aktiivisesti. Iltaisin suurinta hupia on katsella kuinka masu pomppii ja venyy pienten potkujen ansiosta. Mies kommunikoi hellästi lapsensa kanssa hieromalla mahan päältä saaden hetken päästä vastaukseksi napakan potkun käteensä. :)

lauantai 12. helmikuuta 2011

Pip!

Pieni elonmerkki tännekin blogiin..

Vuosisadan pahin flunssa on kaatanut minut ja pari päivää myöhemmin mieheni vuodepotilaiksi jo viikoksi ja toipuminen on ollut hidasta. Itse sain ensin kotihoito-ohjeeksi vain höyryhengitystä, lepoa ja juoda paljon nesteitä. Näillä konstein olo vaan paheni ja torstaina uuden lääkärikäynnin jälkeen sain antibioottikuurin koska poskiontelotulehdus on mennyt niin pahaksi että se tuskin ilman lääkitystä olisi alkanut parantumaan.

Miehellä kuume pamahti melkein heti 40-asteeseen mutta testien mukaan kyse on vaan viruksesta eikä possunuhasta tai influenssasta. Lääkkeillä miehen kuume laskee jonnekin 37-asteen tuntumaan mutta nousee taas lääkkeen vaikutuksen lakatessa korkealle.

Nirpulla tuntuu kuitenkin kaikki olevan hyvin ja se on tietenkin pääasia. Torstaina kävin ennen lääkäriä neuvolassa ja kuulumiset oli sairastelusta huolimatta hyvät, pissa oli puhdas, verenpaineet hyvät 121/80 ja hemoglobiini edelleen käsittämättömän korkea 139 eli ei onneksi vielä lisäraudan tarvetta vaikka terkkari sanoi että se on erittäin yleistä tässä vaiheessa että hb on laskenut.

Kohdunpohjankorkeus on 19 cm, Nirpun sykkeet 145 ja liikkeet ++. Varasimme samalla aikaa perhevalmennukseen joka alkaa huhtikuun alkupuolella ja pidetään neljänä peräkkäisenä torstaina. Jännää!

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Osteopaatilla

Perjantaina lähdin töistä hieman aiemmin ja ajelin osteopaatin pakeille. Jännitti hieman mutta osteopaatti oli tosi mukava mies ja sai minut heti rentoutumaan. Tehtiin alkuhaastattelu, kerroin aiemmista ja nykyisistä selkävaivoista ja seuraavaksi osteopaatti tutki mun rankaa ja liikkuvuutta ja totesi että mitään rakenteellista vikaa ei näyttäisi olevan vaan kivut johtuu lukossa olevista lihaksista ja pehmytkudoksista ja verenkiertohäiriöistä ja että niitä olisi helppo ja ihan nopeata alkaa auttamaan. Mannaa meikäläisen korville!

Kävin selälleni pöydälle makaamaan ja osteopaatti vielä tutki kuinka korkealle jalka nousee kun sen suoraan pystysuunnassa nosti ylös ja totesi että oikeassa jalassa takareiden joku pitkä lihas on niin kireänä että oikeassa jalassa varpaat osoittaa ihan vinoon oikealle kun makaan rentona selälläni. Osteopaatti vielä käänteli jalkoja polvista ja nilkoista ääriasentoihin ja sitten ruvettiin hommiin.

Menin ensin kylkiasentoon vasemmalle kyljelleni ja osteopaatti kävi oikean takareiden kimppuun. Etsi sieltä kipupisteitä ja oikein mojovan säteilevän pisteen löydettyään manipuloi pistettä ja hetken päästä tuntuikin ihan kun jännittynyt lihas alkoi antamaan periksi ja lämmin tunne virtasi lihakseen kun se rentoutui ja kipu hellitti. Sillä tavalla se eteni pakarasta lonkalle ja pitkälle yläselkään etsien niitä pahimpia kipupisteitä joita hoiti. Sama toistettiin toisella kyljellä maatessa paitsi että ne kipupisteet löytyi siltä puolelta enemmän selästä.

Häntäluukin sai oman osansa hoidosta koska sinne häntäluun päähän on kuulemma kiinnittyneenä paljon kohdunpohjan lihaksia ja hitto että se olikin kipeänä. Mulla on häntäluu murtunut joskus 18-vuotiaana ja osteopaatti sanoi että sen häntäluun pään tuntee selvästi sormillaan että on luutunut aika vinoon ja koukkuun sisäänpäin. Ei kuulosta hyvältä alatiesynnytystä ajatellen mutta en murehdi sitä vielä... Osteopaatti lupasi että siihenkin voi jonkunlaista apua antaa että nivelet löystyisi sen verran enemmän että lantio mahtuisi antamaan periksi ilman että häntäluu mahdollisesti murtuisi uudelleen.

Jänniä havaintoja osteopaatti teki kun käsitteli mua, kävin vielä selinmakuulle jossa se lämmitteli mun hartioita vatvomalla käsiä olkapäistä ja mobilisoimalla lapaluita ja totesi yhdessä kohtaa hoitaessaan että mulla taitaa olla migreenitaipumusta johon vastasin myöntävästi. Ja kysyi että olenko vasen- vai molempikätinen johon totesin että kirjoitan oikealla kädellä mutta kaiken muun teen vasemmalla kädellä ja osteopaatti siihen totesi että sen kyllä huomaa hartioista.

Sain kotihoito-ohjeita ja osteopaatti totesi että niillä pääsen niin hyvin alkuun ja pärjään pidempäänkin, ellei tule sitten jotain uusia kipuja kuten häpyliitoskipuja jolloin voisin varata uuden ajan uusiin ohjeistuksiin. Hänen mielestään mun on turha mennä mihinkään sarjahoitoon jos vaan mitenkään suoriudun ja muistan jumpata paikkoja kotona, koska mitään rakenteellista vikaa tai poikkeamaa ei kerran löytynyt vaan kivut johtuu niin selkeästi jumissa olevista lihaksista joissa verikään ei enää kierrä. Jumppaliikkeet on sen sorttisia että ne pumppaa lihaksiin verta ja sitä kautta rentouttaa kireitä ja kipeitä lihaksia.

Kaiken kaikkiaan siis mukava kokemus ja itseäni ainakin miellytti tuo ettei heti oltu tarjoamassa mitään 10 kerran sarjahoitoa vaan asiakkaan rahojen takia.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Osteopaatille käy odottajan tie

Pepen vinkistä tutustuin osteopatia-aiheeseen selkäkipujen helpotuksena ja tutkailin netistä meidän suunnalla toimivien osteopaattien tarjontaa. Jätin eilen soittopyynnön yhteen paikkaan jossa on erikoistuttu nimenomaan odottajien selkäkipuihin ja illalla mukavan kuuloinen nainen soittikin takaisin. Hän on itse kovin varattu seuraavat viikot ilta-aikaan mutta suositteli lämpimästi oppipoikaansa joka on juuri erikoistumassa aiheeseen. Sain ajan perjantaiksi ja odotukset on odottavat ja aika korkealla että saisin tuosta avun. Kiitos vielä Pepelle vinkistä! :)

Särkylääkkeitä otin kuurina viime viikosta lähtien mutta nyt pariin päivään en ole enää lääkettä ottanut koska en huomannut kertakaikkiaan mitään helpotusta kivuissa.

Yöt saan aika hyvin nukuttua kun ystävän vinkistä ostin jo imetystyynyn jonka kanssa saan torpattua itseni kyljelleen aika tukevaan asentoon niin että lantio ja alaselkä on suht suorassa ja liikkumatta. Aamuisiin lonkkakipuihin tuo ei kuitenkaan auta mutta se on kai nyt vaan kestettävä.

Ollaan taas kierrelty kirppiksiä ja huuto.netistä olen ostellut jo kestovaippoja. Esittelen ostoksia kuvien kera kun selkä on vähän parempi että jaksaa työpäivän jälkeen vielä hetken istua paikallaan.

perjantai 28. tammikuuta 2011

Vaivoja ja oireita

Tällä hetkellä päällimmäinen tunne on kipu. Lonkkia särkee varsinkin yön jälkeen, alaselässä oikealla kipinöi kauhea särky joka viiltää pitkälle pakaraan kun kumartelen tai kurkottelen yhtään ja häntäluu on melkein yhtä kipeä kuin se oli 15 vuotta sitten kun mursin sen kaatumalla rullaluistimilla.

Ai jai jai, oi voi voi...

Sain keskiviikkona lääkäriltä kipulääkkeet ja lähetteen akupunktiohoitoon mutta aamuinen käynti akuhoitajan paikkeilla olikin nopea pyrähdys koska hän ilmoitti ettei raskaana olevien naisten alaselkää hoida akuneuloilla. Riskit on liian suuret ja pahimmassa tapauksessa kohtu voi lamautua tai sikiölle voi aiheutua jotain verenkiertohäiriöitä. Olen toki kiitollinen että sanoi suoraan ettei hoitoja tee mutta harmittaa vietävästi kun olin kuvitellut saavani tuosta avun. Olen aiemmin saanut onnistunutta hoitoa alaselän jumeihin akupunktiosta.

Laitoin äsken lähetteen kirjoittaneelle lääkärille sähköpostilla pyynnön että muuttaisi akupunktiolähetteen tavan fysikaaliseksi lähetteeksi, pitäkää peukkuja että onnistuu ilman että joudun taas varaamaan aikaa ja raahautumaan paikalle.

Myös kohdun kannattimissa tai jossain siellä suunnalla on ollut havaittavissa viiltäviä kipuja varsinkin liikkeelle lähtiessä. Samoin rinnat on räjähtänyt valtavan kokoisiksi ja ovat siitä(kin) syystä todella kipeät.

Mutta päivääkään en vaihtaisi pois!

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Rakenneultran kuulumiset

Rakenneultrassa kaikki hyvin! Nirppu on aktiivinen pieni ihmisenalku ja kätilö kehui kovasti että on hyvä merkki jos sikiö liikkuu paljon, se kertoo yleensä että on terve kun jaksaa kasvamisen lisäksi myös olla aktiivinen. Kätilö otti eri mittoja, reisiluusta, käsivarsista, kallosta ja selitti koko ajan mitä teki ja näki. Sydämessä oli neljä kammiota kuten kuuluukin, suonissa virtaukset oli kohdallaan ja pieni sydän sykki vahvasti. Kallokin oli mallillaan, silmät, leuka ja nenä. Vähän aikaa kätilö joutui metsästämään profiilia kasvoista koska Nirppu oli niin reipas liikkeissään ja viuhtoi käsiä naaman edessä. Napanuorassa virtaukset oli myöskin hyvät ja istukka oli hyvässä paikassa takana.

Kätilö kysyi halutaanko tietää sukupuoli, koska hän sen selvästi näki mutta päädyttiin siihen että odotetaan jännityksellä tietoa synnytykseen saakka ja jatketaan veikkailuja.

Oli kiva kokemus taas, vaikka kätilö oli eri kuin viimeksi niin tämäkin oli todella ihana, lämminhenkinen ja puhelias nainen. Jäi hyvä fiilis käynnistä.

Meille tulee vauva!

Parit tavarat jäi mun haaviin kun kipaistiin pikaisesti läheisellä itsepalvelukirppiksellä.



Tähtibody 62 cm (1 €)

Kahdet puolipotkuhousut 56 cm (1 € ja 1,5 €)

Kaksi ruoka/kuolalappua (0,50 € kpl) ja kylpykirja (0,80 €)

Skräppäys on hauskaa puuhaa!

Ystävän vinkistä aloin tekemään Nirpulle omaa leikekirjaa odotus- ja vauva-ajasta. Ja sepäs vasta onkin koukuttavaa puuhaa! Kävin ostamassa paikallisesta askarteluliikkeestä kierrevihkon, vihkollisen kuviollisia papereita, silkkunauhoja, nappeja, rusetteja, tarra-arkkeja ja liimaa ja sitten eikun hommiin. :)

A4:sen kokoisen kierrevihkon kansi on hauska tuplakansi jossa päällimmäisessä kannessa on keskellä neliskulmainen reikä ja siihen reiän kohtaan ajattelin kirjailla Nirpun kastenimen sitten kun sen aika on. Ensimmäiselle sivulle tulee päivämäärän lisäksi kuva elämäni ensimmäisestä raskaustestissä jossa ruudussa lukee 'Gravid Raskaana'. Toiselle sivulle jo askartelin ensimmäisen ultrakuvan, kehystin kuvan kuviollisella paperilla, liimailin rusetteja, perhostarroja, sydämiä ja kuvan yläpuolelle liimasin Vauva-lehdestä ottamani tekstin "ihana yllätys!"

Tuossa hommassa jos missä mieli kyllä lepää! Oon ihan koukussa jo.

Tänään iltapäivästä on vihdoin rakenneultra, kevyesti jännittää mutta silleen hyvällä tavalla.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Tärkeiden päivämäärien listaan muistiin

Mies tunsi eilen lapsensa ensimmäisen potkun kädellään mahan päältä. Oli aika herkkä ja liikuttava hetki. Miehen silmistä paistoi hämmästys ja rakkaus. Itkin.

Raskausviikolla 20+1

perjantai 21. tammikuuta 2011

Oho, onpa sulla jo iso maha!

Niin onkin, mitä sitten?! En tiedä miksi olen nyt niin herkkänä mutta jostain syystä en osaa ottaa mitenkään päin hyvällä tuota vatsan koon päivittelyä. Pitääkö minun nyt mennä vain tässä kohtaa itseeni vai voinko todeta että ihmettelijät on itse vähän törppöjä?

Miehelle uskalsin eilen räsähtää kun sängyn uumenista kommentoi muhkeaa mahaani ja mielestäni kommentin sävy ei ollut mieleinen. Oe woe! Pitkä matka vielä edessä ja hyvin aikaa loukkaantua kommentoinnista, huomenna alkaa 21. raskausviikko eli virallinen puoliväli ylittyy silloin. :)

torstai 20. tammikuuta 2011

Tyttö vai poika

Me olemme päättäneet että emme selvitä Nirpun sukupuolta ennakkoon vaan haluamme säilyttää jännityksen syntymään saakka. On kuitenkin hauska arvuutella ihmisten kanssa sukupuolta. Ja jos sukupuoli nyt vaikka ensi viikon rakenneultrassa vahingossa selviäisi niin ei se toki mikään suuri vahinko olisi.

Itse olen nähnyt unta (näen paljon enneunia joista suurin osa yleensä toteutuu) että saamme tyttövauvan. Mies taas on aivan varma että näki niskapoimu-ultrassa pienen pilin eli poikaa veikkaa. Monesti olen kyllä kuullut että äiti vaan jotenkin tietäisi kumpaa odottaa.

Sen lisäksi meille on veikattu poikaa siitä syystä että vatsani alkoi näkymään niin alkuvaiheessa. Nyt on veikattu työporukassa tyttöä koska vatsa on edestä päin levinnyt lantiolle. Ja sikiön korkeiden sykkeiden perusteella on myös veikattu tyttöä.

Minulla on suvussa melko tasaisesti tyttö- ja poikalapsia mutta miehen suvussa on yhtä tyttöserkkua lukuunottamatta saatu vain poikia.

Oletko sinä ottanut ennakkoon selvää sukupuolesta tai onko oma veikkaus osunut oikeaan?

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Maitoa jo?

Perjantaisissa labrakokeissa kaikki testit näytti negatiivista joten supistelujen syy ei ole ainakaan mikään tulehdus. Hyvä niin, että tuli sekin tutkittua.

Kovaa liikehdintää olen tuntenut vatsanahan alla ja olen yrittänyt kuvailla tuntemuksia miehelle joka jo niin paljon odottaa kokevansa itsekin elonmerkkejä Nirpusta. Ensi keskiviikkona iltapäivästä meillä on rakenneultra joten siellä onneksi mieskin pääsee taas näkemään että kyllä siellä mahassa todella joku pitää majaansa. :)

Eilen illalla suihkuun riisuessa huomasin jotakin nestettä rintaliiveissä nännien kohdalla ja nänneihin oli kuivunut jotakin vaaleaa töhnää. Muistin kuulleeni sanan "esimaito" ja sillä hieman googlettelin lisätietoa. Paljon löytyikin keskusteluja aiheesta ja tulin siihen tulokseen että en ihan luonnonfriikki ole vaikka tissit onkin alkanut jo pienesti vuotamaan. Toivottavasti tämä ennustaisi hyvää sitten kun imetys alkaa, että maitoa riittäisi ja imetys onnistuisi.

On tämä raskaana oleva naisen kroppa vaan ihmeellinen laitos! Olisi mukava kuulla lukijoiden tarinoita onko esimaitoa tullut vai ei, ja missä vaiheessa? :)

maanantai 17. tammikuuta 2011

Kirpputorihaukka liikenteessä

Kävin taas sunnuntai-aamulla kiertelemässä parit kirpputorit ja sain houkuteltua siskoni mukaan. Sainkin kolmen lapsen äidiltä hyviä vinkkejä mitä kannattaa ostaa minkäkin kokoisena ja mitä tulee esim äitiyspakkauksen mukana.



Body- ja yöpukusaalis, vasemmalla 62 cm (1 €), keskellä 60 cm (1 €) ja oikealla 74 cm (0,50 €)

Kevyttoppapuku 70 cm (3 €) ja parit sukat 0,10 € /pari

Pinnasängyn reunasuojus 3 € ja pussilakana 1 €

Tikru-hoitolaukku 6 €

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Suurta iloa ja surua samassa paketissa

Eilen olin aktiivinen ja siivosin koko kodin. Pisteet itselleni! Olin muutenkin liikkeellä koko päivän ja se kostautuikin illalla todella ikävinä juilivina selkäkipuina. Pidin kyllä tukivyötä koko päivän mutta ilmeisesti tuo jalkeillaolo ja siivoaminen yhdessä oli liikaa.

Illalla lämmitin saunan, rullasin lauteilla lämmenneen pellavapyyhkeen pötköksi jonka asetin ristiselän alle ja vain makasin selälläni lämpimässä saunassa lämmittelemässä ja rentouttamassa kipeää selkää. Nostin jalat katonrajaan ja ihailin vatsakumpuani joka näkyy nykyään niin selvästi myös selällään maatessa, kohtu alkaa olla sen verran iso.

Painelin ajatuksissani vatsaa hellästi käsilläni ja tunnustelin kiinteänä tuntuvaa kohtua samalla kun mietin tulevaa lastamme. Hetken päästä tunsin alavatsalla kovaa rummutusta ja siirsin käden samaan kohtaan ja tunsin pari selkeää liikettä käteen! Voi rakkaus! Harmittelin että mies ei ole kotona vaan viettämässä ystäviensä kanssa pidennettyä viikonloppua mökkeilemällä.

Myöhemmin vatsaa rasvatessani tunsin kun kuumat raskaat kyyneleet valui poskilleni kun tajusin miettiväni miehen surua ja harmistusta kun kerron hänelle että tunsin Nirpun liikkeitä jo kädelläni, tiedän että mies olisi niin paljon halunnut olla paikalla mutta en halua olla kertomattakaan tästä ihanasta asiasta.

torstai 13. tammikuuta 2011

Väsymystä, stressiä ja supistelua

Olen ollut aivan tolkuttoman väsynyt tällä viikolla. Töissä on ollut viime päivät todella stressaavaa ja illat menee torkkuessa päänsärkyisenä. Valveillaoloajan olen murehtinut työasioita ja se kostautuu heti supisteluna. Nyt tilanne onneksi laukesi ja tuntuu että on ihan helpompi hengittää. Huomaan vanhan tutun ahdistuksen hiipivän heti kun tulee tilanne jota en omalla toiminnallani pysty hallitsemaan.

Olin niin stressissä monta päivää että en kaikesta keskittymisestä (jota ei kyllä paljon löytynyt) huolimatta pystynyt yhtään tuntemaan Nirpun liikkeitäkään mutta onneksi tänään kun tilanne on rauhoittunut olen taas tuntenut tutut muksahdukset ja muljahdukset pitkin päivää. Piti eilen kuunnella sydänääniäkin dopplerilla kun pelkäsin että olin murehtinut lapseni hengiltä.

Ei tämmöistä stressiä enää koskaan. Kiitos.

Oheisen valokuvakehyksen ostin muutama viikko sitten kirpputorilta eurolla.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Ostohousut jalassa kirpputorilla

Nythän tämä ostomania sitten heräsi ja hankintaputki lähti päälle. Mies heräsi tänään jo ennen kahdeksaa ja patisti minutkin ylös. Läheisellä jäähallilla oli kirpputori jonne aamupalan jälkeen suunnaattiin matka. Ja vaikka tuntui että myyjiä ei ollut montaakaan ja vielä vähemmän lastenvaatemyyjiä niin silti löydettiin Nirpulle ensimmäiset vaatteet. Kuvien ostoksiin meni yhteensä tasan 10 euroa.



Kaksi lyhythihaista bodya ja myssy.



Pitkähihainen body, kahdet sukat ja ohuet tumput, myyjä suositteli tumppuja ettei aivan pieni vauva pääse raapimaan itseään?



Velourpuku, harmillisesti salama vaan väärentää väriä koska puvun väri on enemmänkin tumma kitti kuin siniharmaa.



Pussilakana ja tyynyliinasetti.


Paikan päällä ostoksia tehdessä vaatteet tuntui olevan sukupuolineutraaleja mutta nyt kun katson kuvia niin onko ne ehkä vähän enemmän poikamaisia? Hmm..?

lauantai 8. tammikuuta 2011

Ostoksia kuvina

Edellisen kirjoituksen ostoksia kuvina. Olen niin onneton tumpelo näiden tietokoneiden kanssa että en saanut kuvia liitettyä edelliseen viestiin..


Anitan raskaustukivyö, erittäin hyvän ja napakan tuntuinen päällä ja suoristaa mielestäni ihan selkeästi asentoa. Antakaa anteeksi tökerö kuvan pehmennys, ei silmä kestänyt katsoa talvikalpeata selluliitti-ihoa.. Yyh! Tuota turpeata ja alhaalta päin kuvattua vartaloa katsoessa on vaikea uskoa että paino on noussut vasta kilon raskauden alusta.


Hierontakäsine metallikuulilla. Luin raskauskirjasesta että nyt olisi hyvä hetki
ottaa tavaksi vaikka pieni hierontahetki puolison kanssa, kosketus vapauttaa endorfiineja joista vatsassa kasvava vauvakin hyötyy. Kun äiti on onnellinen, sikiö on onnellinen.


Odottajalle tarkoitettu autoilua helpottava turvavyönalentaja. Kuva Googlen kuvahaulla.

Ostoksia

Terveiset kylpylästä! Oli ihana miniloma ihanan miehen kanssa.

Edellisen postauksen uima-asuongelmaan löytyikin ratkaisu kotoa. Lähtöä tehdessä tutkin bikinilaatikkoani (jooh, uskokaa tai älkää mutta mulla on iso laatikkollinen erilaisia bikineitä..) löysin viime kesänä ostamani ja täysin unohtamani kivan valkopohjaisen puna-kultakukallisen bikinitopin jonka pakkasin mukaan. Se peitti kivasti masua niin en tuntenut oloani täysin alastomaksi uimassa.

Mutta niitä hankintoja. Kallein hankinta reissun päällä oli automaattivaihteinen farmari-Audi! Heh.. Vaihdettiin siis pieni city-Toyota kerralla isommaksi. Toinen hankinta autoiluun liittyen oli Clippasafen turvavyönalentaja. Ajan aika paljon autoa ja olen jo jonkun aika kaivannut tuollaista vekotinta ettei tarvitse itse kädellä pitää turvavyötä pois vatsan päältä. Huomasin että aina autolla ajamisen jälkeen vatsaa kiristeli ja vihloi ja paikallistin ongelmaksi tuon turvavyön. Nyt ei tarvitse huolehtia siitä että missä vyö menee kun alentaja ohjaa vyön kulkemaan mahan ali enemmän reisiän päältä.

Kolmas hankinta oli Anitan raskaustukivyö. Olen jo ostanut huuto.netistä lantiolle tulevan alaselkäongelmaisten tukivyön mutta vyö on aika kohlo käyttää. Ei mene nätisti vaatteiden alle muotonsa, kokonsa ja kiinnityskohdan takia ja vaatteiden päällä ei ole mikään maailman nätein käyttää. Tokihan alan sitäkin tukea käyttämään, ulkonäöllisistä seikoista viis, jos tuo kevyempi tukivyö ei anna tarvittavaa tukea mutta kokeilen ensin tuota kevyempaa vaihtoehtoa. Ehkä lenkillä ja ulkoillessa voisin käyttää tuota järeämpää tukea koska takin alta se ei tosiaankaan erotu.

Tein vielä pari hankintaa, yhdessä aiemmassa postauksen kommentissa vinkattua Lansinoh nännirasvaa ja hauskan hierontakäsineen jossa pieniä metallikuulia jotka liukuu kevyesti iholla. Pääsee mies hieromaan vaimonsa hartiota väsyttämättä omia sormiaan.

En tiedä mitä tein väärin mutta en saanut kuvia lisättyä tähän tekstiin, antoi vaan koko ajan herjan jostain virheellisesti koodista. Ihan samalla tavalla yritin lisätä kuvia kuin aiemminkin. Pitääkin olla tämmöinen tietoteknisesti tumpula. =(

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Mamma lähtee kylpemään!

Mies on varannut meille toisesta kaupungista pienen kylpyläloman koska olemme perjantaina lomalla ja lähdemme huomenna aamusta ajelemaan kohti määränpäätä. Ajatuksena oli että minä menisin johonkin hemmotteluhoitoihin sillä aikaa kun mies kävisi kylpylän puolella pulikoimassa mutta kun soitin hoitolan ajanvaraukseen ja kyselin mitkä hoidoista sopisi raskaana oleville niin sainkin kielteisen vastauksen. Ensin hoitaja vain epäili että hoidot eivät ehkä sovi mutta lupasi vielä selvittää asian ja soitella takaisin.

Soittelikin myöhemmin takaisin ja kertoi soittaneensa johonkin terveydenhoitoalan ammattilaisnumeroon ja kysyneensä asiaa ja joutui ikäväkseen toteamaan että heidän hoidot eivät ole tarpeeksi turvallisia raskaana oleville. Syiksi luetteli mm. sen että hoitolan käyttämiä aromaterapiatuotteita ei suositella raskaana oleville ja hieronta nostaa verenpainetta mikä voi olla haitaksi sekä kokovartalohieronta voi laittaa sellaisia kuona-aineita liikkeelle jotka pahimmassa tapauksessa ajautuu istukkaan ja aiheuttaa sikiölle jotakin haittaa. Joten ei hemmotteluhoitoja tälle mammalle. Suositteli tilalle jotain käsi- tai jalkahoitoa mutta ne oli mielestäni suhteessa aika hinnakkaita verrattuna noihin havittelemiini hemmotteleviin kokovartalohoitohin.

Onneksi pakaroissa oleva atooppinen ihottuma on hieman rauhoittunut niin kehtaan ehkä mennä sitten hetkeksi miehen seuraksi uimaan ja poreisiin. Eihän se ihottuma mihinkään tartu eikä varmaan kertakäynnillä ole suurta haittaa kun ihokaan ei ole rikki mutta itsestäni ei ole kiva mennä tuollaiseen ympäristöön jos iho on punainen ja ärtyneen näköinen.

Mutta itselleni riittää kyllä hemmotteluksi se että päästään vielä miehen kanssa viettämään kahdenkeskistä aikaa. Puhumattakaan hotelliaamiaisesta, jota jo nyt kuolaan kun vain mietin asiaa.

Seuraavaksi on vain perinaisellinen ongelma että mitä kylpylään päälle. En omista uimapukua ja jotenkin vierastan ajatusta pyöristyneen mahan kanssa bikineissä esiintymisestä. Vaikka muuten raskausmahaani rakastankin ja voin hyvin pukeutua vatsan muodot paljastaviin tai jopa korostaviin asuihin mutta paljaan raskausmahan esittely ei houkuta. Tunnen itseni liian alastomaksi silloin. Uimapuvun hankintaa olen muutenkin miettinyt mutta tuumasin että onko ne sellaisia että jos nyt ostaa niin menee vielä päälle kun vatsa on oikeasti iso? Ja näyttääkö nyt hassulta jos vatsan kohdalta kangas vielä lepattaa tyhjänä? Vaikeata..

tiistai 4. tammikuuta 2011

Hyvä ryhti, paha ryhti

Ai mikä notkoselkä...? Nauroin äsken katketakseni kun yritin kuvata mahaani itselaukaisimella. Olenhan täälläkin jo kertonut että mulla on todella notkollaan oleva selkä ja siitä johtuen kärsin erinäisistä alaselän kivuista. Raskaaksi tulemisessa on pelottanut se että miten mun selkäparkani mahtaa tulevan painon kantaa. Aiemmin kävin kuntosalilla ja vesijuoksussa ja selkä pysyikin ihan hyvässä kunnossa mutta ne harrastukset jäi uupumuksen ja masennuksen myötä. Nyt tahtoisin jatkaa ainakin uimahallissa käymistä, vesijuoksun soveltumisesta en niin tiedä kun siinä tulee vatsan ympärille aika tiukasti vesijuoksuvyö mutta ihan uimista olen ajatellut. Sekin saa kuitenkin nyt odottaa kunnes pakaroissa oleva ihottuma on rauhoittunut ja parantunut.

Mutta niin, niihin kuviin. Sama nainen, samat raskausviikot, oikeassa kuvassa normaali asento ja vasemmassa tehty lievä ryhtiliike. Huh huh! ;D



Yritän muistaa pitää tuon ensimmäisen kuva ryhdin aina kun olen jalkeilla mutta pahoin pelkään että muistutan enemmän tuota oikeanpuoleista muumia jos en koko ajan tiedosta ryhtiäni..