Onko toiveita blogille ensi vuodeksi?

Olen nauttinut blogin kirjoittamisesta kovastikin ja vähän yllättynytkin kuinka tärkeäksi paikaksi tämä on itselleni muodostunut tässä raskauden maailmaa ihmetellessä. Iso kiitos kuuluu teille kaikille ihanille lukijoille ja kommentojille! Olen saanut niin ihanasti tukea ja kannustusta ja ihan konkreettista apuakin ettei voi kuin ihmetellä tätä yhteisöllisyyttä joka blogimaailmassa vallitsee. :)

Nyt olisinkin vuorostani kysynyt että onko teillä jotakin toiveita mistä haluaisitte lukea? Mihin suuntaan voisin tätä blogiani kehittää? Olisiko mukava nähdä enemmän vaikka jotakin kuvia elämästämme? Mitään liian henkilökohtaista (heh, eikö raskausmaha ole muka kovin henkilökohtainen asia..) ja tarkkaa en halua tänne laittaa tai kirjoittaa josta minut voisi tunnistaa, koska haluan pysyä anonyyminä mutta jotain olisi hauska ehkä kertoa tai esitellä enemmänkin. En ole kyllä mikään mestarikuvaaja joten kuvien laatu ei varmasti tule päätä huimaamaan jos niitä haluaisitte nähdä lisää mutta voin kyllä yrittää parhaani.

Oikein ihanaa uutta vuotta ja onnea vuodelle 2011 kaikille lukijoille!

Lääkärin pakeilla käyty

Sain aamusta varattua peruutusajan Femedaan ja menin sinne näytille että tarkistetaan paikat noiden supistusten varalta. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja totesi että kohdunkaula on napakka ja hyvin kiinni. Kokeili vielä kohtua kädellä vatsan päältä ja sisältä ja kohtu oli ihan normaalin tuntuinen ja hyvin kasvanut. Seuraavaksi lääkäri ultrasi kohdunkanavaa ja se oli 4,5 cm pitkä kun riittävä pituus olisi tässä vaiheessa 2,5 cm eli sielläkin kaikki hyvin.

Ultrattiin vielä vatsan päältä Nirppua ja siellä kaveri viuhtoi villisti käsillään. Lääkäri otti muutamia mittoja ja totesi että sikiö vastaa viikkoja 17+0 kun nyt on menossa 16+4. Katseltiin aika pitkään Nirpun liikkeitä, lääkäri esitteli Nirpun rakenteita, pitkiä reisi- ja sääriluita ja kalloa jossa erottui hyvin silmät, nenä ja leuka eli ihan mallillaan oli asiat sielläkin. Lapsivettä oli hyvä määrä ja aiemmin kohtuontelossa ollut hematoomakin oli kuivunut itsestään pois.

Sain ohjeen soittaa neuvolaan ja pyytää että voin käydä jättämässä virtsanäytteen bakteeriviljelyä varten, joskus supistukset tässä vaiheessa voi kuulemma olla merkki virtsarakon tulehduksesta vaikka mitään merkkejä tulehdusta ei nyt löytynytkään.

Kerroin että olen tuntenut jo liikkeitä niin lääkäri totesi että koska minulla on istukka niin takana (ja kaukana kohdunsuulta) ja kohtu aika edessä että on hyvinkin mahdollista että liikkeet jo tuntuu. Sanoi että voi mennä kuitenkin vielä muutama viikko että tuleva isäkin ne tuntee kädellään.

Hyvä että kävin lääkärissä vaikka mitään ei varsinaisesti löytynytkään. Tuli paljon varmempi olo itselle että kaikki on ja menee hyvin. :)

Vuosi lähenee loppuaan

Joulu meni rauhallisissa, joskin hieman kivuliaisssa, merkeissä. Olen kärsinyt jonkun verran kivuliaista harjoitussupistuksista mikä vähän varjosti joulun viettoa. Onneksi kuulin ystävältä joka odottaa kolmatta lastaan samoilla viikoilla kuin minäkin että ovat melko vaarattomia jos menevät lepäämisellä ohi mutta ikävältä ne on silti tuntunut. Olen kivuista johtuen ja oman mielenrauhani vuoksi kuunnellut Nirpun sydänääniä kotidopplerilla päivittäin ja hyvin siellä tunnutaan voivan. Onneksi olen ollut lomalla niin olen voinut lepäillä rauhassa.

Selviä liikkeitäkin on tuntunut jouluaatosta lähtien alavatsalla, sekin tietenkin helpottaa mieltä että kaikki on hyvin. Nyt vaan odotellaan miehen kanssa että koska liikkeet alkaa tuntumaan kädelle, mies jo niin kovasti odottaa ensimmäisiä käsin kosketeltavia merkkejä lapsestaan. <3

Poikavauvaksi tätä on kovasti veikkailtu vatsan muodosta päätellen ja tänään kummitätini sanoi että kasvoistani näkisi että on poikavauva. Itse luulen odottavani tyttöä, joten jännä nähdä kenen veikkaus osuu oikeaan.

Kuukauden päästä on rakenneultra (26.1.) ja hieman sen jälkeen neuvola (8.2.) jonka yhteydessä ilmoittaudutaan perhevalmennukseen ja silloin selviää myös koska olisi ensimmäinen neuvolalääkärin aika. Neuvolasta sanottiin että normaalisti on kaksi lääkärin tapaamista mutta koska kävin alkuraskauden ultrassa yksityisellä lääkäriasemalla niin sain itse päättää haluanko mennä kerran vai kaksi neuvolalääkärille ja totesin että kerta varmaan riittänee.

Rauhallista joulua ja (vauva)onnea vuodelle 2011!

Ihonhoidosta

Paluun tehnyt pahoinvointi pysyy onneksi aika hyvin kurissa välipaloilla, mutta jos nälkä kerkeää yhtään yllättämään niin sitten on piru irti! Eilen istuin kampaajalla väriaineet päässä nakertamassa Mäkkärin euron juustohampurilaista, erittäin viehättävä näky..

Mutta ihonhoidosta mun piti kirjoittaa pari sanaa. Olen aina kärsinyt pintakuivasta ihosta ja talvisin nämä oireet pahenee kun ulkona on kylmää ja sisällä kuiva huoneilma. Sen lisäksi tänä syksynä ja talvena riesaksi on ilmestynyt atooppistyyppistä ihottumaa pakaroihin ja polvitaipeisiin, ihotautien erikoislääkärillä oli joku hieno latinankielinen nimikin tälle ihottumalle. Sain ihottumaan lääkkeeksi mietoa kortisonia ja kun ihottuma alkaa osoittamaan paranemisen merkkejä niin menen ottamaan sarjana jotain SUP-valohoitoa pakaroiden alueelle.

Tästä päästäänkin kätevästi itse aiheeseen eli iltaisiin, ja osin aamuisiinkin, ihonhoitotoimenpiteisiin. Joka kerta suihkun jälkeen käärin olemattomat hihani ja käyn töihin. Ensin Cliniquen herkälle iholle tarkoitettu ihoärsytyksiä hoitava ja ennaltaehkäisevä kosteusvoide kasvoihin, seuraavaksi kortisonivoiteet pakaroihin ja väliin käsien pesu josta pääsenkin rintojen ja varsinkin nännien rasvaamiseen Apobasen rasvaisella voiteella, nännien iho on aivan riekaleina ja iho kuoriutuu ihan isoina paloina irti, auts! Vielä on vuorossa vatsan, kylkien ja selän rasvaaminen Body Shopin mangovartalovoilla raskausarpien ehkäisemiseksi ja lopuksi rasvaamatta jääneet alueet lätkin vielä läpi tavan kosteusvoiteella.(*

Huh huh! Tuossa operaatiossa kyllä vierähtää aina hetki jos toinenkin ja mies mielenkiinnolla seuraa vierestä kun ähkin, puhkin ja puhisen lotioneideni kanssa. Ei ole helppoa olla (herkkäihoinen) nainen!

*) Tämä ei ollut mikään maksettu mainos! :D

Pahoinvoinnin paluu!

Olen ollut taas iltaisin todella huonovointinen, ihan samalla tavalla kuin alkuraskaudesta. Mikään ei maistu mutta pakko jotain syödä koska nälkäisenä se pahoinvointi vasta iskeekin! Sen lisäksi rinnat on taas aivan järjettömän kipeät. Ystävä vinkkasi hankkimaan imetystopin jossa ei ole kaaritukia niin sitä voi käyttää jo nyt öisin tukea antamassa. Ja se todella toimii, olen saanut nukuttua paljon paremmin kun rinnat ei hierry lakanaan ja eivätkä pompi valtoimenaan ympäriinsä kun vaihdan asentoa. Päivisin käytän normaaleja kaarituellisia liivejäni mutta nekin alkaa jäämään jo vähän pieniksi..

Tänään jouduin pahoinvoinnin takia jäämään bussista pois kotimatkalla ja kauhoin hangesta lunta naamaan ja kaulaan. Oli niin hilkulla ettei laatta lentänyt! Pelkään ja kammoan oksentamista kyllä ehkä eniten maailmassa joten onneksi iltapäivän välipala pysyi kuin pysyikin sisällä. Hengittelin syvään raikasta pakkasilmaa ja pohdin jo että kävelenkö sen 5 km matkan kotiin mutta päädyin sitten hyppäämään toiseen bussiin joka toi kotinurkille.

Iltaisin olen niin väsynyt että nukahdan samantien kun vaan istahdankin sohvalle. Mies on onneksi ollut aivan ihana tuki, ruokkii pahoinvoivaa vaimoaan ja kehuu kuinka ylpeä minusta ja kasvavasta masusta on. <3 Mutta edelleen otan kaikki oireet ihan ilolla vastaan, tämä raskaus on unelmieni täyttymys jota en enää uskonut kokevani enkä malta odottaa että saadaan Nirppu syliimme!

Laitan tähän vielä lisäbonuksena uuden masukuvan, 16. raskausviikko.
Piti vähän editoida kuvaa kun nänni niin rivosti törrötti :D

Toinen neuvolakäynti

Aamulla taapersin neuvolan terveydenhoitajaa tapaamaan. Mies tuli töistä myöskin mukaan ja tavattiin siellä paikan päällä. Ensin terkka näytti kuinka pissanäytteestä tutkitaan proteiinit ja sokerit (jos ymmärsin oikein?) ja jatkossa saan itse tehdä tuon testauksen ja ilmoittaa vaan terkalle tuloksen. Tänään antamani näyte olikin ihan puhdas.

Paino on pysynyt samana kuin viimeksi vaikka olin aivan varma että nousua olisi jo tapahtunut. Hemoglobiini oli viime kerrasta noussut yhden pykälän 140:een, viimeksi siis 139. Verenpaineet puolestaan oli ihanteellisella tasolla, tänään oli 114/79 ja viimeksi se oli 122/78.

Seuraavaksi kuunneltiin Nirpun sykettä. Terveydenhoitaja varoitteli että syke ei välttämättä heti kuulu ja ettei saa pelästyä jos sitä joutuu vähän aikaa etsimään, se on ihan normaalia varsinkin vielä tässä vaiheessa raskautta. En jostain syystä sitten tohtinut kertoa hankkimastani kotidopplerista. Mutta syke löytyikin heti kun anturi kohtasi ihon, tasainen vahva sydän siellä jumpsutti, syke oli 153.

Seuraava neuvola-aika menikin helmikuun alkuun, 8.2.2011 ja silloin eletään jo 22. raskausviikkoa. :)

Sata ja yksi päivää raskaana

.. sanoo laskuri. :)

Viime aikoina päässä on pyörinyt paljon ajatuksia liittyen lapsettomuuteen. Haluaisin niistä jotakin kirjoittaa mutta en tunnu saavan punaisesta langasta kiinni. Ajatukset eivät tahdo selkiytyä vaikka kuinka ankarasti yritän niitä jäsennellä päässäni. Neljän vuoden tahattoman lapsettomuuden jälkeen koen edelleen vahvasti olevani lapseton, vaikka tämä äärimmäisen ihana ihme sydämeni alla makaakin voimistuen ja kasvaen joka päivä. Ja teknisesti ottaen kai olenkin edelleen lapseton. En usko että nämä tunteet ja kokemukset koskaan täysin katoaa, enkä haluakaan niiden katoavan. Vuodet ovat opettaneet paljon ja haluan aina muistaa sen kuinka onnellinen tänään olen, mitä olen joutunut kokemaan ja kärsimään voidessani sanoa nyt nämä sanat "Minä olen raskaana."

Kuitenkin ajattelen edelleen asioista lapsettoman näkökulmasta enkä täysin meinaa ymmärtää että ensi kesänä meitä on kolme. En halua kuitenkaan enää ajatella kaikkiin suunnitelmiin ja haaveisiin lisälausetta "Jos kaikki menee hyvin, niin.." Kaikki on mennyt tähän asti hyvin ja haluan luottaa siihen että näin tulee menemään jatkossakin.

Emme ole varsinaisesti keskustelleet mieheni kanssa mitä lapsettomuus meille kummallekin on merkinnyt, aihe on ollut arka ja on ollut ehkä helpompi olla puhumatta niin vaikeasta asiasta. Molemmat on toki tiennyt että toinen kärsii mutta kun haavaa ei ole varsinaisesti kovin paljon räplätty niin se on pysynyt hallinnassa eikä ole aiheuttanut enempää kipua. Jotain osviittaa miesten kokemuksiin lapsettomuudesta kuitenkin sain kun luin läpi miehen pitämän lapsettomuusblogin Selittämätöntä. Nyt näyttäisi siltä että heillekin oma pieni käärö olisi matkalla, olen siitä iloinen ja toivon että kaikki menee hyvin.

Ei tällä kirjoituksella tainnut sen kummempaa pointtia olla, kunhan raapustelin tajunnanvirtaa ylös. Huomenna onkin toinen neuvolakäynti, jännittää hieman onko paino kovastikin jo noussut..

Doula mukaan synnytykseen?

En ole tosiaankaan vielä miettinyt kummoisiakaan tulevasta synnytyksestä mutta ajatus doulan käytöstä perheen tukena on alkanut kiehtomaan. Telkkaristahan tulee kaikenlaisia synnytyssarjoja ja niistä olen ajatukseen tutustunut.

Täältä löytyi jotakin tietoa asiasta http://www.doula.fi/ johon tutustuin eilen. Miehelle en ole asiasta vielä mitään puhunut mutta itseäni tuo kyllä kiinnostaisi. Olen aina ollut hieman lääkevastainen, siis kohtuudella toki eli otan kyllä lääkettä jos oikeasti tarvitsen, ja ainakin tämä lista teki itseeni vaikutuksen;

Doulan läsnäolo synnytyksessä tutkitusti (useita kansainvälisiä tutkimuksia):

• lyhentää synnytystä
• lisää puolison osallistumista synnytyksessä
• vähentää komplikaatioita
• vähentää lääketieteellisen kivunlievityksen tarvetta
• vähentää lääketieteellisten toimenpiteiden tarvetta synnytyksessä, mm. imukupin käyttöä
• vähentää keisarinleikkauksia
• lisää äitien/perheiden tyytyväisyyttä
• lisää imetyksen onnistumisen todennäköisyyttä

Itse en tunne ketään joka olisi doulaa käyttänyt ja olisinkin kiinnostunut kuulemaan onko lukijoissa ketään jolla olisi kokemusta doulasta synnytyksen tukena?

Täällä edelleen sairastetaan

Nenä on ihan tukossa ja päätä särkee. Kävin lääkärissä tutkituttamassa poskiontelot kun niitä niin kovasti kiristää mutta ei ollut onneksi tulehdusta. Lääkäri epäili että kiristys ja paine poskissa voi johtua myös raskaudesta kun limakalvot muuallakin kropassa turpoilee. Olen kuitenkin ollut töissä tämän viikon.

Nyt olen melko varma että tuntemani kuplinta ja kutittelu alavatsalla johtuu Nirpusta. Tuntemukset on aina melko samassa kohtaa, siinä kohdassa missä sydänäänetkin parhaiten kuuluu ja nyt niitä on ollut sen verran usein, ei kylläkään edes päivittäin, että olen taipuvainen luottamaan fiiliksiini. Se tunne on vaan jotenkin niin erilaista mitä olen koskaan tuntenut. <3

Niisk!

Täällä onkin sitten pidetty sairastupaa yllä muutaman päivän. Kurkku on ollut ihan mielettömän kipeä, samoin päänsärky on ollut kova ja nenä on tukossa. Juuri kun olisi ollut vähän pidempi viikonloppu ja olin suunnitellut ulkoilevani ja laittelevani kotia joulukuosiin. Nyt onkin sitten vaan maattu pitkikset päällä kahden peiton alla niiskuttamassa ja juomassa Panadol Hotia.

Tänään kaiken uhalla kuitenkin imuroin ja siivoilin joululaulujen raikuessa että kehtaa istua katsomaan Linnan juhlia ilman että meidän koko porukka tukehtuu pölypalloihin. Ostin perjantaina oikein alkoholittoman siideritölkinkin valmiiksi että voin tänään kilistellä miehen kanssa Suomen itsenäisyydelle mutta taitaa sekin juoma vaihtua vain kuumaan glögi- tai mehumukilliseen.

Reilun viikon päästä onkin seuraava neuvola. Hui kun tuntuu että aika todellakin suorastaan kiitää!

Vauvan liikkeitä vai vilkas mielikuvitus?

Tänään alkaa taas uusi raskausviikko, aika tuntuu kyllä kiitävän! Tällä viikolla olen muutaman kerran lyhyen aikaa tuntenut hyvin hentoa kuplintaa, enemmänkin elohiiren kaltaista kutittavaa tunnetta alavatsalla vasemmalla puolella. Epäilen että voiko olla vielä vauvasta johtuvia mutta silti lämmin tunne valtaa mielen kun mielikuvittelen ne Nirpun liikkeiksi.

Eilen luulin töissä että alushousuista katkesi kuminauha kun tuntui että alkkarit valahti alas vatsalta mutta tarkistuskäynti vessassa osoitti että alushousut oli ehjät ja paikallaan. Työkaverille, jolla itsellään on esikoisen laskettu aika helmikuun alussa, kerroin tästä tapahtumasta niin innostui että ihan samalta hänestä tuntui kun rupesi tuntemaan vauvan liikkeitä. Työkaveri muisteli että olisi itse alkanut tuntemaan liikkeitä joskus raskausviikolla 16.

Kätilöltä kysyin asiasta niin sanoi ettei ala väittämään etteikö voisi olla liikkeitä mutta yleensä ensiodottajat tuntee liikkeitä vasta noin viikolla 20.

Olisi kiva kuulla millä viikoilla te muut odottajat olette tunteneet ensimmäisiä liikkeitä?

Kaapista ulos töissä

Viime viikolla tapasin lähiesimiestäni ja hänen esimiestään sairauslomani päättymisen jälkeen ja kun tuli puhetta työjärjestelyistä ensi vuoden osalta niin koin reilummaksi heti kertoa että olen toukokuun alussa jäämässä äitiysvapaalle.

Tämän viikon tiistaina sitten pukeuduinkin tavallisiin vaatteisiin töihin eikä mennyt tosiaan kauan kun asia oli julkinen. Toisaalta helpotti tulla työkavereille kaapista ulos ja kertoa raskaudesta mutta toisaalta mieleeni hiipi vielä pelko että nyt niin moni ihminen tietää siitä ja apua jos kaikki ei menekään hyvin! Mutta tässä vaiheessa en voi sille enää itse mitään, asiat etenee omalla painollaan. Ihanan vastaanoton sain kyllä, ihmiset onnitteli iloisena ja kyseli kovasti miten on mennyt ja ihasteli tilannetta. :)

Ja nyt kun asia on ollut esillä niin olen kuullut että asiaa olikin jo heti viime viikolla työhön paluuni jälkeen spekuloitu ja arvuuteltu vatsani koon takia vaikka yritinkin parhaani mukaan peitellä kumpua. Eräs työkaveri, joka on ollut meillä vasta kesästä lähtien, onneksi lohdutti että joutui itse aiemmassa työpaikassaan kertomaan raskaudestaan 9. viikolla odottaessaan esikoistaan koska vatsa oli jo ollut niin selkeästi kasvanut. Huh, en ehkä olekaan ihan friikki!

Fysioterapiakäynti

Eilen oli ensimmäinen tapaaminen neuvolan perhevalmennukseen liittyvän fysioterapiaryhmän kanssa. Aluksi oli nimenhuuto ja kerrottiin kuinka pitkällä raskaus on ja onko jotain toiveita tai odotuksia käynnistä. Sitten fyssari piti pienen luennon liikunta-asioista ja sen jälkeen tehtiin harjoituksia. Harjoiteltiin rentoutumista, etsittiin ja treenattiin lantionpohjanlihaksia, harjoitettiin syviä vatsalihaksi ja käytiin muutamia liikkeitä läpi joilla voi myöhemmin helpottaa alaselkä- ja liitoskipuja. Oli mielestäni erittäin hyvä ja tarpeellinen käynti.

Meitä oli noin 10 naisen porukka ja oltiin raskausviikoilla 13-22. Minä yksin sieltä nuorimmasta päästä ja loput siinä 20. raskausviikon molemmin puolin. Vatsan koossa olin kyllä melko samoissa monien kanssa. Ai kauhea mikä sotanorsu musta vielä tuleekaan!