Vaivojen määrä on vakio

Selkä on pysynyt aika hyvin nyt kunnossa vaikka sairaana olenkin joutunut makoilemaan aika paljon mikä ei ole kovin hyväksi selälleni. Sen sijaan häntäluu vihoittelee jo oikein kunnolla. Eilen en meinannut päästä autoon ja autosta ylös kun sattui niin kovasti, ihan kyynel meinasi pusertua silmäkulmaan siinä punnertaessa. Onneksi mies riensi apuun auttamaan kun räpiköin penkillä kuin koppakuoriainen selällään..

Flunssan oireista en jaksa edes aloittaa. Tänään olen menossa uudelleen lääkäriin ja pahoin pelkään että joudun poskionteloiden punkteeraukseen. Ei auta enää nenäkannulla huuhteleminen tähän päänsärkyyn, ihan hampaissa asti särkee naamaa.

Pari kertaa on myös koirien ulkoiluttaminen keskeytynyt todella repivien alavatsakipujen takia. Varmaan yhdistelmä raskaus, liukas keli ja koirien hihnassa repiminen ei nyt enää sovi meikäläisen kropalle. Mies yritti eilen illalla ehdottaa koirien viemistä anopille hoitoon loppuraskauden ajaksi ettei hän joudu niitä yksin hoitamaan koko aikaa mutta saatuaan raivoisan vaimon silmilleen totesi itsekin että huono idea yrittää erottaa minua ja koiria.

Kaikista vaivoista huolimatta nautin jokaisesta hetkestä. Olen niin onnellinen saadessani kokea tämän raskauden, jota oli odotettu niin monta vuotta. Oli aikoja jolloin ajatus edes raskauden mahdollisuudesta ei olisi voinut olla kauempana elämästäni. Olin jo aivan varma että kaikki muut kyllä raskautuu mutta me ei sitten millään. Ja nyt olen kuitenkin aivan varma että näin tämän kaiken piti mennäkin, juuri tämän lapsen pitääkin tulla meille!