Sata ja yksi päivää raskaana

.. sanoo laskuri. :)

Viime aikoina päässä on pyörinyt paljon ajatuksia liittyen lapsettomuuteen. Haluaisin niistä jotakin kirjoittaa mutta en tunnu saavan punaisesta langasta kiinni. Ajatukset eivät tahdo selkiytyä vaikka kuinka ankarasti yritän niitä jäsennellä päässäni. Neljän vuoden tahattoman lapsettomuuden jälkeen koen edelleen vahvasti olevani lapseton, vaikka tämä äärimmäisen ihana ihme sydämeni alla makaakin voimistuen ja kasvaen joka päivä. Ja teknisesti ottaen kai olenkin edelleen lapseton. En usko että nämä tunteet ja kokemukset koskaan täysin katoaa, enkä haluakaan niiden katoavan. Vuodet ovat opettaneet paljon ja haluan aina muistaa sen kuinka onnellinen tänään olen, mitä olen joutunut kokemaan ja kärsimään voidessani sanoa nyt nämä sanat "Minä olen raskaana."

Kuitenkin ajattelen edelleen asioista lapsettoman näkökulmasta enkä täysin meinaa ymmärtää että ensi kesänä meitä on kolme. En halua kuitenkaan enää ajatella kaikkiin suunnitelmiin ja haaveisiin lisälausetta "Jos kaikki menee hyvin, niin.." Kaikki on mennyt tähän asti hyvin ja haluan luottaa siihen että näin tulee menemään jatkossakin.

Emme ole varsinaisesti keskustelleet mieheni kanssa mitä lapsettomuus meille kummallekin on merkinnyt, aihe on ollut arka ja on ollut ehkä helpompi olla puhumatta niin vaikeasta asiasta. Molemmat on toki tiennyt että toinen kärsii mutta kun haavaa ei ole varsinaisesti kovin paljon räplätty niin se on pysynyt hallinnassa eikä ole aiheuttanut enempää kipua. Jotain osviittaa miesten kokemuksiin lapsettomuudesta kuitenkin sain kun luin läpi miehen pitämän lapsettomuusblogin Selittämätöntä. Nyt näyttäisi siltä että heillekin oma pieni käärö olisi matkalla, olen siitä iloinen ja toivon että kaikki menee hyvin.

Ei tällä kirjoituksella tainnut sen kummempaa pointtia olla, kunhan raapustelin tajunnanvirtaa ylös. Huomenna onkin toinen neuvolakäynti, jännittää hieman onko paino kovastikin jo noussut..