tiistai 28. joulukuuta 2010

Vuosi lähenee loppuaan

Joulu meni rauhallisissa, joskin hieman kivuliaisssa, merkeissä. Olen kärsinyt jonkun verran kivuliaista harjoitussupistuksista mikä vähän varjosti joulun viettoa. Onneksi kuulin ystävältä joka odottaa kolmatta lastaan samoilla viikoilla kuin minäkin että ovat melko vaarattomia jos menevät lepäämisellä ohi mutta ikävältä ne on silti tuntunut. Olen kivuista johtuen ja oman mielenrauhani vuoksi kuunnellut Nirpun sydänääniä kotidopplerilla päivittäin ja hyvin siellä tunnutaan voivan. Onneksi olen ollut lomalla niin olen voinut lepäillä rauhassa.

Selviä liikkeitäkin on tuntunut jouluaatosta lähtien alavatsalla, sekin tietenkin helpottaa mieltä että kaikki on hyvin. Nyt vaan odotellaan miehen kanssa että koska liikkeet alkaa tuntumaan kädelle, mies jo niin kovasti odottaa ensimmäisiä käsin kosketeltavia merkkejä lapsestaan. <3

Poikavauvaksi tätä on kovasti veikkailtu vatsan muodosta päätellen ja tänään kummitätini sanoi että kasvoistani näkisi että on poikavauva. Itse luulen odottavani tyttöä, joten jännä nähdä kenen veikkaus osuu oikeaan.

Kuukauden päästä on rakenneultra (26.1.) ja hieman sen jälkeen neuvola (8.2.) jonka yhteydessä ilmoittaudutaan perhevalmennukseen ja silloin selviää myös koska olisi ensimmäinen neuvolalääkärin aika. Neuvolasta sanottiin että normaalisti on kaksi lääkärin tapaamista mutta koska kävin alkuraskauden ultrassa yksityisellä lääkäriasemalla niin sain itse päättää haluanko mennä kerran vai kaksi neuvolalääkärille ja totesin että kerta varmaan riittänee.

6 kommenttia:

  1. Ohoh, harjoitussupistuksia jo nyt! Eihän ole vielä edes puoliväli. :O Onneksi sulla on ystävä samassa tilassa ja sait neuvoja. Itse olisin varmaan hätääntynyt moisista. :)

    Miltä nuo selkeämmät liikkeet tuntuvat? Meillä on kuplintakin hiipunut (tai en sitten enää tunnista sitä?), vaikka joulun alla neuvolassa sydänääniä kuunnellessa lääkäri ei meinannut ääniä saada kuulumaankaan hyvin, koska pikkuinen liikkui niin paljon.

    Ja hei, teillä on rakenneultra kaksi päivää meitä ennen! :D Perästä siis tullaan. ;)

    VastaaPoista
  2. Äni, kyllä itsekin hieman pelästyin kun selvisi että vatsan kivikovaksi vetäminen, kova jomotus alavatsalla ja ikävä paineen tuntu peräsuolessa ja alapäässä olisi jo joku harjoitussupistus! Mutta ystävä onneksi lohdutti että niitä voi olla jo tässä vaiheessakin ja tosiaan jos menevät levolla ohi niin ei syytä huoleen. Tuumasin kyllä että soitan tänään neuvolaan ja pyydän päästä lääkärille, jos en saa pikaisesti aikaa niin menen sitten yksityiselle omalla rahalla.

    Selkeämmät liikkee tuntuu, noh, selkeämmiltä. :D Tuntee että joku siellä nahan liikkuu, osa liikkeistä on aika napakoita, en tiedä olisiko ne sitten niitä potkuja. Välillä ne tuntuu oudolta, ihan kun joku lonkero liikkuisi mun sisällä. :)

    VastaaPoista
  3. Lonkero! :D :D Täällä on ollut kauhea kuulostelu päällä illan ja aamun, mutta en vain osaa varmaksi sanoa että tuntisin välttämättä mitään muuta kuin suoliston möyrintää... En vain osaa sanoa! :D Mutta ehtiihän noita vielä tuntea. :) Olisi vain niin kiva saada konkreettisesti (ja mieluusti toistuvasti) tietää, että kaikki on Nyytillä hyvin. (Joo, 8 päivää sitten kuullut sydänäänet tuntuu jo niiiiin kaukaisilta! :D)

    Ei kyllä kuulostaa yhtään mukavilta nuo harjoitussupistukset, hui! Toivottavasti saat vielä lisää mielenrauhaa lääkäristä. Ja onneksi tosiaan on tuollainen ystävä, jolta sait jo "ensiapua" ja rauhoitusta. Kerroin eilen Miehekkeelle sinusta, ja se oli ihan öönä että mitkä ihmeen harjoitussupistukset. Tulipahan sillekin nyt sellainenkin oire tietoon.

    VastaaPoista
  4. Äni, lonkerolta se tosiaan tuntuu välillä kun nahan alla muljuu. :D Kyllä ne liikkeet rupeaa ihan kohta tuntumaan sullakin selvempinä, ihan varmasti.

    Sain varattua peruutusajan Femedaan ja sinne suuntaan kohta. Näen Nirpun ja saan toivottavasti tietää että kaikki on hyvin.

    En itsekään ollut aiemmin tietoinen noista harjoitussupistuksista, tai siis olin kai kuullut termin mutta ajatellut että ne liittyy sitten siihen kun ollaan jo lähellä tositoimia eli synnytystä mutta näillä harjoituksilla kohtulihas kuulemma treenaa tulevaa varten. Tai jotain..

    VastaaPoista
  5. Kyllä niitä harjoitussupistuksia aika monilla on, yleensä ilmenevät siinä raskauden puolivälin tienoilla, mutta mullakin niitä alkoi tulemaan viimeksi rv 14 lähtien. Nyt ei ole ollut vielä yhtään mitään. Tosin mun mielestä on tosi hyvä, jos käyt lääkärissä tarkistuttamassa tilanteen, jos nuo supparit on kipeitä. Harjoitussuppareiden ei pitäisi oikeastaan miltään muulta tuntua, kuin mahan kovettumisena. Ettei sitten vaan paikat rupea aukeamaan liian aikaisin. Mulla ei ollut koskaan nuo supparit kipeitä, mutta tosi inhottavan tuntuisia kun koko vatsa oli kivikova. Ja herkästihän sitä joutuu sitten sairaslomalle jos nuo supparit on kipeitä, kun vaaranahan on että paikat alkaa kypsymään.

    Ja noista liikkeistä, että mä aina ihmettelin kun muut sanoi, että sikiön liikkeet on ku perhosen siiven lepatus, niin mun mielestä ne on kyllä kaukana sellaisesta. Yksi sana kuvaa mun mielestä parhaiten sikiön liikkeitä ja se on muljahdus. Ihan kun joku lihas muljahtaisi tuolla sisällä. Alussa sikiö on vaan niin hirmu pieni, että niitä vaikea erottaa, mutta kun vauva kasvaa niin ei kyllä mun mielestä jää hirveästi arvailujen varaan onko se vauvan liike vai ei. Tosin vielä noilla viikoilla saattaa olla montakin päivää välissä ettei tunne yhtään mitään, kun vauva pääsee liikkumaan vielä hirmu paljon. Ehkä rv 22 jälkeen liikkeet muuttuu paljon säännöllisemmiksi.
    Mulla muuten viimeksi, kun vauvat ei kovin paljoa päässyt myöhemmässä vaiheessa liikkumaan enää, niin ne liikkeet muuttui sellaisiksi käsien sohimikseksi eli siis pysty masun läpi tuntemaan ja näkemään kun käsi viuhtoo vatsan sisällä.. :)

    Mutta toivottavasti noi supistukset oli ihan vaarattomia! Ikävältähän ne tuntuu ja uskon, että varmasti pelästyttää tuommoiset.
    Ja oikein hyvää uutta vuotta! :)

    VastaaPoista
  6. Jenni, tuli itsellekin parempi mieli kun kävin näytillä ja lääkäri totesi kaiken olevan kunnossa. Mulla on mielestäni aika korkea kipukynnys ja noi supistukset oli kyllä aika kivuliaita mutta ei onneksi ollut syytä huoleen. :) En saanut, tai pyytänyt, sairaslomaa mutta en epäröi hakea sitäkin jos vielä kovasti kivistää, nyt en enää ajattele pelkästään työnantajan etua vaan ensisijaisesti itseäni ja vauvaa, jotain olen minäkin tässä viime aikoina oppinut...

    Työkaveri, jolla laskettu aika helmikuussa, kertoi että välillä näyttää tosi häijyltä kun vauva liikkuu kovasti ja se näkyy oikein nahan alla kohoumina, kuvaili että ihan kun joku Loch Nessin hirviö siellä esiintyisi. :D

    Hyvää uutta vuotta sinullekin! <3

    VastaaPoista