Synnytyksenjälkeinen masennus

Ostin kirpputorilta Piia Haaralan kirjoittaman kirjan Vauvan varjo, joka kuvauksen mukaan kertoo 16 koskettavaa kertomusta synnytyksenjälkeisestä masennuksesta ja siitä toipumisesta. Aihe kiinnostaa koska itsellänihän todettiin uupumus ja siitä johtuva masennus ja paniikkihäiriö melkein samoihin aikoihin kun olen tullut raskaaksi. Tilani oli jatkunut jo muutaman vuoden ajan ennen diagnoosia ja olinkin alkuun 2,5 kk sairauslomalla kun lääkitystä ruuvattiin kohdalleen.

Lääkärini kanssa asiasta jutellessani hän vakuutti kovasti olevansa sitä mieltä että mitään kohonnutta riskiä synnytyksenjälkeiseen masennukseen ei omalla kohdallani ole johtuen masennuksen ja ahdistuksen syistä mutta kun näin tuon kirjan kirppiksellä 2 eurolla niin halusin sen kuitenkin ostaa ja paneutua varmuudeksi aiheeseen.

Olen lukenut vasta alkutekstit ja pari tarinaa ja heti huomioni kiinnitti synnytyksenjälkeisen masennuksen hoitoon erikoistuneen psykiatrian erikoislääkäri Antti Ahokkaan kirjoitus jossa hän taas totesi että ennestään masentuneilla naisilla ja erityisesti sellaisilla joilla vasta aloitettu masennuslääkitys on jouduttu raskauden takia purkamaan on suurin riski sairastua tuohon inhottavaan sairauteen.

Juttelimme mieheni kanssa aiheesta pitkät pätkät lukemani jälkeen ja oloni on sen suhteen ihan luottavainen että hän kyllä pitää minua silmällään ja puuttuu asiaan jos näkee jotain sen suuntaista että syytä huoleen olisi. Myös neuvolassa ovat tietenkin tietoisia tästä taustasta ja uskoisin että olen myös heidän puoleltaan ehkä hieman tarkemmassa seurannassa aiheen suhteen.

Olisi silti mukava kuulla rohkaisevia selviytymistarinoita lukijoiltani jos olette tuohon sairastuneet ja siitä selvinneet? Jos ette halua kirjoittaa aiheesta kommentteihin niin sähköpostia voi myös kirjoittaa, lisäsin osoitteen sivupalkkiin.

Ja sinulle jota nämä tekstini, pelkoni ja ajatukseni niin suuresti vituttaa, tee minulle ja ennen kaikkea itsellesi palvelus ja lopeta blogini lukeminen. En oikeasti pysty ymmärtämään ihmistä joka saa mielihyvää lytätessään ja vittuillessaan muille. Mielestäni masennuksesta toipuvan odottajan päiväkirjaansa kirjoittamien aiheiden käyttäminen oman itsetuntonsa nostamiseen ja erinomaisuuden todisteluun on vain ja ainoastaan säälittävää.

Jos sinulla oikeasti on noin paha olla niin suosittelen sinuakin hakemaan ammattiapua. Ehkä se siitä helpottuu!