tiistai 15. maaliskuuta 2011

Tukea odottajalle

Siis aivan kirjaimellista tukea. Aamuni alkaa sillä että vielä sängyssä maatessa vedän ihanat maksamakkaranväriset tukisukat jalkaani. Keksin nimittäin että ne joka aamuiset kauheat nilkkasäryt ja suonenveto hellittää kunnon tukisukilla.

Pukeutuessa laitan normialushousujen päälle vielä erilliset vatsaa ja ristiselkää tukevat alushousut jotka nousee vallan kivasti tuonne kainalon tienoille. Ilman näitä tukihousuja alavatsaa alkaa heti vihlomaan ja on ikävän roikkuva tunne mahassa.

Kun lähdetään kaupoille tai pitää muuten vain olla enemmän jalkeilla laitan vielä alavatsaa tukevan tukivyön päälle. Tämän tukivyön kanssa en kyllä pysty kunnolla istumaan mutta nopea ajomatka vaikka kauppaan vielä menettelee kun säätää tuolin selkänojan aika makaavaan asentoon.

Illalla nukkumaan mennessä vaihdan tavan rintaliivit imetystoppiliiveihin joka estää edelleenkin arkoja ja aika monta kuppikoka kasvaneita rintoja valumasta aivan valtoimeen pitkin kainaloita. En tosiaankaan voi enää kuvitellakaan nukkuvani ilman näitä liivejä ja tuo toppimainen liivi on kätevä koska niissä ei ole kaaritukia tai muita ihoa painavia kohtia.

Eli tukea tarvitaan. Olisihan se ihanaa odotella aina työpäivän jälkeen miestä kotiin tämmöisissä releissä mutta omalla kohdallani odottajan mukavuudenhalu menee kyllä vähän edelle...

Kuva lainattu googlen kuvahausta

Eli totuus omasta alus- ja tukivaatepukeutumisesta on kyllä niin kaukana tuosta kuvasta kuin vaan olla ja voi. Pitäisköhän mun nyt sääliä vähän miestäkin..?

2 kommenttia:

  1. Heh, tästä nousi hymy huulille. :) Nuo tukisukat voisi itsellekin laittaa hankintalistalle, ainakin jos vielä palaan töihin. Mä olen myös opetellut käyttämään tukivyötä istuessakin. Toki se alkuun tuntui hankalalta, mutta nyt kun siihen on tottunut, ei se paina ollenkaan. Ei sitä enää edes huomaa päällä. Tosin en käytä sitä, jos olen vain kotona, mutta heti kun astun kodin ulkopuolelle vyötän sillä kupeeni. Ja ei tuosta ole ollut yhtään haittaa istumatyössäkään, eli oman kokemukseni mukaan on lähinnä tottumiskysymys osaako tukivyön kanssa istua. (Mulla on Aniten tukivyö.)

    Mulla on kyllä aiheeseen vähän erilainen näkökulma, kuten blogistani luitkin. Nautin kauniista alusvaatteista, enkä ole vielä valmis heittämään lusikkaa nurkkaan niiden suhteen. Toki niiden on oltava kauneuden lisäksi myös mukavia ja miellyttäviä käyttää sekä ehdottomasti tukevia. Olinkin iki-iloinen, kun löysin itselleni kahdet kauniit imetysliivit. Tai no, yhdet melko tavalliset (ne Bravadot) ja toiset todella kauniit (ne pitsisemmät itsetuntoliivit). Erityisesti jälkimmäiset saivat ison hyväksynnän Miehekkeeltäkin, joka taisi myös yllättyä siitä, että imetysliiveistä löytyy noinkin kauniita ja jopa hieman seksikkäitä malleja. ;)

    Mutta tietenkin, jos ei oman itsensä vuoksi kaipaa muuta kuin mukavuutta liiveistä (ja muista alusvaatteista), niin mielestäni miehen on vain sopeuduttava siihen. Erityisesti raskausaikana kun oma kroppa muutenkin muuttuu ja on ties mitä kolotuksia ym. on mielestäni vain oikein ja reilua, että nainen saa pukeutua juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Olkoon se yllä olevan kuvan mukaisia hepeneitä tai sitten tukialkkareita ja mummoliivejä. :)

    VastaaPoista
  2. Äni, olen itsekin ollut hieman yllättynyt omasta alusvaatepukeutumisesta koska ennen raskautta (ja oikeastaan ennen viime syksyn masennusta, tajusin juuri..) olen nimenomaan tykännyt panostaa alusvaatteisiin. On ollut ihan arkipukeutumisessa pitsiä, silkkiä, satiinia, rusettia, korsettia, stringiä ja mätsäävää rintaliiviä.

    Päiväkäytössä olevat rintaliivini on kyllä edelleen ihan ookoo-tasoa, vaikka olen joutunutkin ne aika aikaisessa vaiheessa raskautta uusimaan, mutta alushousuissa pitsi-stringit on tosiaan vaihtunut puuvillaisiin hipstereihin ja nekin peittyy kainaloihin nousevilla tukialushousuilla.

    Ja nyt sairaslomalla huomaan pitäväni noita imetystoppeja koko ajan, mitä sitä suotta vaihtamaan päiväliiveihin kun kotosalla vaan heilun...

    VastaaPoista