sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Suurta iloa ja surua samassa paketissa

Eilen olin aktiivinen ja siivosin koko kodin. Pisteet itselleni! Olin muutenkin liikkeellä koko päivän ja se kostautuikin illalla todella ikävinä juilivina selkäkipuina. Pidin kyllä tukivyötä koko päivän mutta ilmeisesti tuo jalkeillaolo ja siivoaminen yhdessä oli liikaa.

Illalla lämmitin saunan, rullasin lauteilla lämmenneen pellavapyyhkeen pötköksi jonka asetin ristiselän alle ja vain makasin selälläni lämpimässä saunassa lämmittelemässä ja rentouttamassa kipeää selkää. Nostin jalat katonrajaan ja ihailin vatsakumpuani joka näkyy nykyään niin selvästi myös selällään maatessa, kohtu alkaa olla sen verran iso.

Painelin ajatuksissani vatsaa hellästi käsilläni ja tunnustelin kiinteänä tuntuvaa kohtua samalla kun mietin tulevaa lastamme. Hetken päästä tunsin alavatsalla kovaa rummutusta ja siirsin käden samaan kohtaan ja tunsin pari selkeää liikettä käteen! Voi rakkaus! Harmittelin että mies ei ole kotona vaan viettämässä ystäviensä kanssa pidennettyä viikonloppua mökkeilemällä.

Myöhemmin vatsaa rasvatessani tunsin kun kuumat raskaat kyyneleet valui poskilleni kun tajusin miettiväni miehen surua ja harmistusta kun kerron hänelle että tunsin Nirpun liikkeitä jo kädelläni, tiedän että mies olisi niin paljon halunnut olla paikalla mutta en halua olla kertomattakaan tästä ihanasta asiasta.

4 kommenttia:

  1. Vooi miten suloista! Muistan itse kun tunsin ensimmäistä kertaa vauvamme liikkeitä, silloin oli raskausviikkoja muistaakseni 15, ja mies ei tietenkään voinut semmoisia ihan pieniä "poksahduksia" tuntea, mutta kun hän painoi pään vatsalleni, niin hän sanoi että kuuli ne vauvan potkut ja oli aivan innoissaan asiasta :) Myöhemmin sitten kun vauva alkoi potkimaan kovemmin, niin oli ihanaa miehen kanssa yhdessä tunnustella vatsaa, kun potkut tuntuvat niin selvästi. Nyt minua naurattaa aina välillä, kun vauva potkii tuonne kylkiluihin asti, niin sen pikkuruisen jalan pystyy tuntemaan kädellä ja siitä pystyy jopa ottamaan kiinni.. hehe :) Mutta kyllä se sinunkin miehesi pian pääse tuntemaan vauvanne liikkeitä kädellään, usko pois!! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Delilah! Itsekin olen tuntenut liikkeitä jo jokusen viikon ja ollaan miehen kanssa kovasti odoteltu koska hänkin pääsisi tuntemaan liikkeitä, siksi harmittaa kun ei sitten ollutkaan kotona juuri nyt. Mutta kerkeäähän tuota myöhemminkin. <3

    Ystävä kertoi (LA helmikuun alussa) että välillä hänen vauvansa pitää sellaista jumppaa mahassa että näyttää ulospäin siltä kuin tulisi nahasta läpi! Sulla varmaan sama homma. :)

    VastaaPoista
  3. Voi ihanaa! <3 Toivottavasti miehesikin pääsee pian kokemaan vauvan liikkeet!

    VastaaPoista
  4. Jansku, mies yritti koko illan kuulostella ja tunnustella masua mutta vielä ei osunut potkut hänen käteensä. :)

    VastaaPoista