Mähän olen nyt ihan liekeissä kun toinen postaus jo samalle päivälle. Mutta pakko kirjoittaa ylös. Kävin asioilla ja olin autolla liikenteessä. Kotiinpäin ajaessa hidastaessani sellaiseen hidastustöyssyyn näin sivusilmällä että orava vilahtaa mun auton alle! Olin jo alkamassa vollottamaan koska mielessäni näin että orava muussaantuu takarenkaan alle, mutta ei. Taustapeilistä näin että kurre teki jonkun ihmeellisen hyppykierreloikan ja vipelsikin matkoihinsa edelleen ihan kokonaisena.
Säikähdin kuitenkin tilannetta ja lausuin mielessäni pahoittelut jonnekin tuonne yläkertaan tai missä näistä asioista nyt pidetäänkään kirjaa että se oli vahinko ja että tarkoitukseni ei tosiaankaan ollut tappaa tai millään tavalla vahingoittaa viatonta luontokappaletta.
Pysähdyin punaisiin liikennevaloihin ja suljin hetkeksi silmäni rauhoittaakseni mieltäni (iltapäivän liikenne, harvoja autoja liikkeellä joten uskalsin pitää silmät kiinni ehkä kokonaista 3 sekuntia siinä paikallaan seisovassa autossa) niin eikös joku neropatti takana ala soittaa torveaan kun valo olikin noin sekunti sitten jo vaihtunut vihreäksi.
Ai j*malauta, oli näin [näyttää sormillaan noin sentin matkaa] lähellä etten hypännyt autosta ulos ja tempaissut takana tööttäilijän autonovea auki ja alkanut kurkku suorana huutamaan että "Mä meinasin just ajaa oravan yli ja nyt mua pelottaa että karma tai joku vastaava tyyppi rankaisee mua sillä että mun syntymättömälle lapselle tapahtuu jotain joten jos sulla oli jotain asiaa niin kuule antaa tulla vaan!? Ja jos on noin v*tun kova kiire niin lähde ensi kerralla vähän aikaisemmin, ei ole kuule terveellistä tuollainen stressaaminen ja että pitää sormeaan koko ajan torvella vaan päästäkseen v*ttuilemaan muille. Voit päästä vielä hengestäsi sen takia!" (*
Mutta ei, en mennyt raivoamaan vaan jatkoin tyynen rauhallisesti matkaa aina siihen saakka kunnes iso kuorma-auto meinasi pyyhkäistä minut autoineni ojaan ajaessaan tuhatta ja sataa vastaan mun kaistalla kurvin takaa. Onneksi ajoin itse suht hiljaa ja kerkesin väistää. Kuski oli vaan päättänyt hieman oikaista kurvia.
Joten nyt ollaan varmaan sujut? Karma?
*) niin että mitkä ihmeen mielialanvaihtelut...? Heh :D
Ah, ihanat mielialanvaihtelut. <3 Itse juuri sain eilen varmuuden, että kyllä, ne on totisinta totta meilläkin. Ja kun normaalistikin olen suht nopeasti vihastuva ja surustuva sekä erittäin herkkä luonteeltani, niin kyllä käy Miehekettä sääliksi näissä myrskyissä.
VastaaPoistaJopa oli autoilureissu :) Parempaa onnea ensi kerralla!
VastaaPoistaÄni, sulla on mun luontoni! Kiihdyn helposti nollasta sataan tai pärähdän itkemään ihan normaalialoissa niin tunnen kyllä sympatiaa miestä kohtaan jos se vielä tästä pahenee..
VastaaPoistaVerona, taitaa autoilut olla nyt vähäksi aikaa autoiltu, sen verran pelästytti.