Eilen aamulla raskaustestin (ja toisen ja kolmannen..) jälkeen se oli pakko uskoa. Ensimmäistä kertaa koko neljä vuoden lapsettomuuden jälkeen ruudussa todellakin lukee Gravid Raskaana.
Ensimmäinen huoli iski samantien, olen kolme viikkoa sitten diagnosoitu masentuneeksi ja syön mielialalääkettä. Tutkin hetken nettiä ja löysin Teratologisen tietopalvelun numeron josta tiedustelin voiko syömäni lääke aiheuttaa virheellisen positiivisen raskaustestiin? Ei voi ja lääkettä on ihan turvallista käyttää siihen saakka kunnes menen uudestaan kontrollikäynnille jolloin sovimme lääkärin kanssa lääkkeen käytön jatkosta. Puhelimitse saamani ohjeen mukaan käyttämäni nukahtamislääke sen sijaan pitäisi jättää ottamatta.
Mies oli soittamastani uutisesta enemmän kuin onnessaan, onhan perheenlisäys ollut hänenkin unelmansa niin pitkään. Laittoi vielä onnea tihkuvan tekstiviestin perään. :)
Neljä vuotta sitten päätimme antaa lapselle mahdollisuuden tulla ja vuoden päästä siitä hakeuduimme Naistenklinikalle tutkimuksiin kun toivottua raskautta ei alkanut kuulumaan. Kävimme tutkimuksissa jossa miehen sperma todettiin hieman vähäsiittiöiseksi ja kävimme kahdessa inseminaatiossa, tuloksetta. Näiden hoitojen jälkeen halusin pitää tuumaustaukoa koska en ollut varma mitä mieltä olisin lääkärin ehdottamista rankemmista hoidoista.
Tauko venyi ja venyi ja yllättäen tuntuikin helpommalta olla kokonaan yrittämättä. Kun ei merkannut menkkoja kalenteriin, ei laskenut ja testannut parhaita onnistumispäiviä niin ei pettynyt joka kerta niin rankasti kun menkat taas alkoikin.
Silti taustalla häilyi toive omasta lapsesta. Mieleni mustui ja sairastuin masennukseen johon uskalsin vasta nyt syksyllä hakea apua.
Ja sitten, eilen auringonsäde vihdoin pilkisti meidänkin elämään. En tiedä miten tämä kaikki päättyy mutta aion nauttia nyt vain tästä hetkestä. Olen raskaana.
Onnea raskauden johdosta! Tarinanne on jotenkin tosi liikuttava ja kuulostaa todella upealta että kaiken tuon jälkeen saitte plussan ja vieläpä aivan yllättäen :) Onnellisia odotushetkiä!
VastaaPoistaKiitos Verona! :)
VastaaPoistaKyllä ollaan vieläkin kuin puulla päähän lyötyjä ja mietitään kovasti että mitä ollaan muka nyt tehty eri tavalla kuin aiemmin, että raskaus sai vihdoin alkunsa.
Onneksi olkoon!
VastaaPoistaItsekin söin alkuraskaudessa vielä mielialalääkkeitä, mutta lopetin ne noin vko 12 mennessä. Tosin lääkärin valvonnassa ja käyn yhä säännöllisesti psykologilla (nyt vko 25). Hormonitoiminta pisti mielialatkin ihan uuteen seikkailuun, ja välillä on ollut aika rankkaa. En kuitenkaan ole masentunut, koska meilläkin tämä on niin toivottu raskaus ( yritettiin vajaa vuosi), että yritän vain nauttia tästä.
Kiitos verskinen!
VastaaPoistaPsykologia minullekin on suositeltu kun viimeksi kysyin psykiatrin vastaanotolla että miten toimittaisiin lääkkeiden ja muun kanssa jos tulisinkin raskaaksi. Hassua että tulin sellaista edes kysyneeksi mutta vähämpä silloin tiesin että olinkin jo raskaana tuohon aikaan. :D