Kirjaan näitä nyt tajunnanvirrasta ylös ettei pääse unohtumaan. Heräsin yöllä huonovointisena ja hapuilin pimeässä tieni vessaan. Tuntui että sydän löi miljoonaa ja hain vielä keittiöstä lasin tuoremehua. Olen nukahtanut samantien kun pääsin sänkyyn.
Pari kertaa heräsin yöllä siihen että kylkeä vaihtaessa rintoihin sattui. Muuten nukuin niin sikeästi etten ollut kuullut kun mies oli lähtenyt töihin vaikka yleensä aina herään siihen kun kolistelee aamutouhuissaan. Heräsin 8.30 aivan varmana että mies on myöhästynyt töistä mutta olikin mennyt jo aikoja sitten.
Voin aamulla taas aika huonosti ja otin jääkaapista toisen lasin tuoremehua, mutta tällä kertaa mehu maistuikin suussani ihan kissanpissalle! Hyi hitto. Nyt olisi nälkä mutta muisto tuosta kamalasta mausta estää aamupalahaaveet.
Rintoja myös hieman aristi kun puin rintaliivit päälle.
Eilen illalla itkin hetken oireideni katoamista miehen kainalossa ja sitten katselin Youtubesta erilaisia rentoutumisvideoita. Mieskin pitää ensiarvoisen tärkeänä että en nyt stressaa ja pelkää koko ajan. Jos haluan niin voidaan mennä ultraan tarkistamaan onko kaikki hyvin mutta nyt näiden lievien oireiden palatessa en ainakaan tällä hetkellä koe tarpeelliseksi. Neuvolan puolesta ensimmäinen ultrahan on vasta joskus viikolla 12.
Ei kannata huolestua oireiden katoamisesta, sillä oireet vaihtelevat päivästä toiseen ja viikosta toiseen, eli joku oire saattaa helpottua vaikka viikoksi ja sitten taas alkaa "vaivaamaan". Varsinkin rintojen kanssa olen huomannut, että tuntuu kuin olisi aivan uudenlainen etuvarustus joka päivä, kun niiden koko ja tuntemukset niistä vaihtelee ihan koko ajan.
VastaaPoistaMulla ei muistaakseni rinnat olleet missään vaiheessa juuri arkoja kipeämmät. Sit vasta synnytyksen jälkeen, kun maitoa pakkasi vaikka koko pataljoonalliselle vauvoja :P Se on juuri kuten Katinka kirjoitti, oireet vaihtelee ja se on ihan normia :) Mulla muuten alkuraskaudessa KAIKKI ruuat maistui ihan sika pahalle!! Ihan kun kaikki ois menneet pilalle. Se maku jatkui vielä pitkään synnytyksenkin jälkeen ja pahimmalta maistui suklaa. Voi nyyh! :D Mutta ehkä se oli ihan hyväkin, koska mussutin sitä kyllä ihan turhan mielelläni sitä ennen ;D Nyt kaikki on jo maistunu pitempään normaalilta, mutta osa suklaasta on edelleen outoja. Olen huomannu, että vaan semmoset suklaat missä on paljon sitä kaakaota, maistuvat oikealle. Heheh, kivoja ne raskausajan hormoonit, kun edes suklaa ei maistu normaalille. Eihän nyt nainen ilman sitä pärjää!! ;D
VastaaPoistaKatinka ja Katja, ei varmaan tosiaan kannattaisi huolestua oireiden katoamista mutta itse kyllä huolestuin, pahan kerran. Ei sitä voi oikein järjellä selittää mutta kun ei tuonne sisälleen millään näe niin koko ajan on pelko persiissä että onko kaikki hyvin. En tiedä olenko normaalia hysteerisempi odottaja vai vaikuttaako tämä meidän pitkä ja kivinen tie lapsettomuuden saralla että pelottaa. =/
VastaaPoistaOn ollut aikoja jolloin olen ajatellut olevani suunnilleen ainoa nainen maailmassa joka ei voi saada lasta. Kaikkialla mihin menin oli äitejä ja vanhempia lapsineen ja tuntui että olen ainoa yksinäinen nainen, nainen ilman lasta. Ja nyt kun olenkin raskaana en voi lakata pelkäämästä että tämä onni otetaankin meiltä pois ennen aikojaan.
En HALUA pelätä mutta tämä tuska on osa minua. Valitettavasti.