Eilen illalla menin siskon luokse lettukesteille ja luonnollisesti juttelimme aika paljon raskaudestani. Siskolla itsellään on kolme lasta joista nuorin on 6 kk joten vertaistukea ja apua löytyy läheltä. Kyselin neuvolan käytännöistä ja kokemuksia miten siskolla on omat raskaudet sujunut.
Siskon paistaessa lettuja lueskelin hänen Vauva- ja Kaksplus -lehtiään. Sain ehkä vähän lisää luottoa siihen että kaikki tulee menemään ihan hyvin ja että pahinta mitä voin nyt tehdä on stressata ja pelätä koko ajan.
Juttelimme myös istukkatutkimuksesta koska neuvolan ajanvarauksessa minua kehoitettiin miettimään asiaa jo valmiiksi että halutaanko mennä vai ei. Siskoni ei ole käynyt missään raskaudessaan istukkatutkimuksessa vaan on todennut että jos sikiöllä olisi ollut niskaturvotusta niin olisi sitten saattanut mennä tutkimukseen. Itselläni ei ole mitään kantaa asiaan koska en ole ollut tuollaisesta tietoinenkaan. Minulla on monia lapsellisia ystävättäriä enkä muista koskaan kenenkään puhuneen mistään istukkatutkimuksesta, vaikka olisi ollut jo vähän iäkkäämpikin synnyttäjä kuten itse kai jo 30+ vuotiaana olen. Käsitin että tuo tutkimus olisi avoin kaikille halukkaille mutta ikään kuin 'suositellaan' yli 35-vuotiaille lisääntyneen riskin myötä.
"Tavallisin syy tutkimuksen tekemiseen on äidin iän myötä kasvava lapsen kromosomisairauden riski tai riskiraskausseulonnassa todettu kohonnut Downin oireyhtymän mahdollisuus." Löysin tekstin netistä.
Onhan tässä onneksi vielä aikaa päättää tuo. Ja neuvolantäti lupasi lähettää jonkun tietopaketin meille kotiin jossa on tietoa asiasta.
Onko teillä lukijoilla kokemusta istukkatutkimuksesta?
Heippa!
VastaaPoistaMinä kävin istukkatutkimuksessa juuri viime maanantaina. Meillä ei niskaturotusta ollut, mutta meillä on ennestään yksi down-lapsi, joten meille tarjottiin sitä automaattisesti. En tiedä mikä käytäntö teidän paikkakunnalla on, mutta olen käsittänyt, että istukkatutkimukseen pääsee jos turvotusta löytyy yli sallitun rajan tai sitten on juuri tuo ikä ollut syynä tutkimukselle. Tai sitten tietysti heille tarjotaan mahdollisuutta, joilla on jokin perinnöllinen sairaus tai aikaisempi kromosomihäiriö raskaudessa.
Minä en kyllä suosittele istukkatutkimusta tai lapsivesitutkimusta kenellekkän keskenmenoriskin vuoksi, mutta itse päätin mennä tutkimukseen sen vuoksi, että yksi erityislapsi meidän perheessä on ihan tarpeeksi vaikka aivan ihana tuo lapsi (tai vauva vielä) onkin. Toki asia sitten on eri, jos tuota turvotusta löytyy eikä halua miettiä koko raskautta onko kaikki ok. Tosin minä en mennyt tuota poikaa odottaessa istukkatutkimukseen vaikka turvotusta oli hieman liikaa vaan päätettiin, että vastaan otetaan mitä sieltä sitten ikinä tuleekin. Ja ihana pallerohan sieltä tulikin.
Kiva Jenni kun kirjoitit kokemuksestasi. :)
VastaaPoistaMe ollaan kallistumassa samaan että ei mennä tutkimukseen. Toki mieli voi muuttua jos niskaturvotusta olisikin mutta tällä hetkellä kanta on se että ei tutkita enempää. Juttelin asiasta 9-kymppisen mummoni kanssa tänään ja hänkin sanoi että oma rakas lapsi siitä tulee kuitenkin kävi miten kävi. <3
Meilläkin tehtiin istukkatutkimus, turvotusta oli normaalirajojen. Siitä alkoi tutkimusrumba ja lopputuloksena: Downin syndrooma.
VastaaPoistaEmme kuitenkaan halunneet keskeyttää raskautta ja hyvä niin. Neitimme on maailman ihanin ja kultaisin tyttö. En voisi kuvitella elämääni ilman häntä ja oikein sydänalasta kouraisee ajatus että olisin keskeyttänyt.
Kuitekin koin hyväksi, että tiesimme raskausaikana. Meillä oli pahin shokki jo ohi kun Neiti syntyi ja pystyimme täysin rinnoin nauttimaan neitokaisesta. Alkushokki ei tuossa vaiheessa himmentänyt onnea.
Meilläkin oli lapsettomuutta taustalla ja keskenmenoja. Minulla nuo kokemukset vaikuttivat siihen, että ajatus keskeytyksestä oli täysin mahdoton. Arvostan elämää, se ei todellakaan synny tuosta noin vain. Koin, että Neidillämme on yhtäläinen oikeus elämään ja rakkauteen kuin kenellä tahansa muulla lapsella.
Kiitos Nipsu vastauksestasi. Noin minäkin sen koen että olisi tulos mikä tahansa niin keskeyttämään ei lähdetä, koska niin on sitten tarkoitettu. Jos neljän vuoden lapsettomuuden jälkeen tulenkin yhtä äkkiä luomusti raskaaksi niin se on todellakin Meidän Lapsi joka sieltä on tulossa. En vaan tiedä haluaisinko kuitenkaan etukäteen niin tarkkaan tietää että tuohon istukkatutkimukseen asti menisin.
VastaaPoistaEi voi tosiaan tietää etukäteen ja onneksi ainakin meidän sairaalassa riittää että päättää jatkosta siinä kohtaa jos niskaturvotusta löytyy ja käsitin että se ensimmäinen tutkimus sen jälkeen on ihan tavan verikoe? Vaikka onhan näitä asioita toki hyvä miettiä hiukan etukäteenkin.
Mun vanhempien naapurissa asuu down-poika ja hän on valloittanut minun ja mieheni sydämen aivan täysin, niin aurinkoista ja iloista lasta en ole toista tavannut. :)
Heippa, mielestäni on hyvä että olet etukäteen ajatellut asioita. Me oltiin sen verran naiiveja, ettei meille tullut tälläiset mieleen. Me menimme niskapoimu-ultraan vain katsomaan vieläkö sydän sykkii. Keskenmenojen jälkeen pelko oli suuri.
VastaaPoistaKun saimme tietää turvotuksesta, me vain pyörimme tutkimusrumbassa mukana. Olimme niin puulla päähän lyötyjä ettemme osanneet enää itse ajatella ja virta vain vei mukana.
Kaikki kuitenkin kääntyi hyvin alun shokin jälkeen. Nyt en varmaan minäkään menisi tarkempiin tutkimuksiin. Tuolloin en vain kyennyt itsenäisesti ajattelemaan.
Todennäköisyys on kuitenkin paaaaaljon suurempi sille, että mitään ei erityistä ei ole. Onnea kovasti odotetusta pikkuisesta!