Olen jo siirtynyt seuraavalle raskausviikolla mutta tässä kuva viime viikon pömpöttävästä mahasta, muistaakseni tarkempi päivä oli 11+6.
maanantai 29. marraskuuta 2010
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Kärryt Nirpulle
Kuva lainattu netistä
Ostin tällä viikolla siskoltani hänen nuorimmaisen vanhat 3-renkaiset yhdistelmävaunut kun halvalla sain. Muussa tapauksessa en olisi missään nimessä halunnut vielä ostaa mitään vauvatarvikkeita mutta kauppa se on joka kannattaa. Yritän päästä taikauskostani yli tässä kohtaa ja miettiä vaan säästämiäni rahoja.
Vaunut on merkiltään minulle ennestään tuntematon ABC Desing mutta sisko kehui että oli tykännyt käyttää vaunuja. Vaunut saa aika pieneksi kasaan ja ovat kevyet ohjata, olen itsekin siskon pienokaista niissä kärrännyt. Vaunuissa on mielestäni hyvää isot renkaat, eturengas on kääntyvä ja sen saa myös kiinnitettyä pysymään paikallaan, istuinosan saa käännettyä molempiin suuntiin eli lapsia joko on kasvot eteenpäin tai sitten selkä menosuuntaan. Ratasosa sopii myös Maxi Cosin turvakaukalon kanssa yhteen joten esmes kauppareissuille voi ottaa vaan ratasosan mukaan ja heittää kaukalo niihin kiinni, ei tarvitse ottaa koko vaunulaitosta mukaan.
Eilen alkoi 13. raskausviikko joten sen puolesta voin nyt huokaista helpotuksesta, Vau.fi:n raskauslaskuri lupaa että keskenmenon riski pieneni eilen ja neuvolasta samaani odottajan opas kertoo että nyt on jo erittäin todennäköistä, että pieni elämä, jota kannan sisälläni tulee näkemään päivänvalon!
perjantai 26. marraskuuta 2010
Niskaturvotusultran kuulumisia
Eilen vihdoin koitti se hieman pelätty ja vähän jännitetty ultra. Oltiin aika tiukalla aikataululla liikkenteessä ja saman tien kun ilmoittauduttiin niin meitä jo kutsuttiinkin kätilön luokse. Kätilö täytteli ensin neuvolakorttia ja kyseli kuulumisia ja sitten kävin pissalla ja riisuuduin samalla ultrausta varten. Nirppu löytyikin heti sikeitä vetelemässä ja kätilö otti mittoja eri kohdista. Kertoi koko ajan samalla mitä näki ja kaikki tuntui olevan hyvin, jäsenet ja sisäelimet oikeilla paikoillaan ja sydän sykki. Vauva vaan ei meinannut suostua heräämään joten kätilö ei saanut alakautta ultralla katsottua niskaturvotuksen tilannetta. Kätilö pyysi minua yskimään ja yritti itse kevyesti ultralaitteella herätellä tyyppiä ja taputteli mun mahan päältä mutta tyyppi vaan nukkui. Kätilö totesi että mitään syytä huoleen ei ole mutta että hän ei viitsi kovin kovakouraisesti ravistella tai laittaa minua hytkymään ettei kohtuontelossa oleva hematooma äidy vuotamaan. Siinä vaiheessa siirryttiin ultraamaan vastan päältä.
Hyvin näkyi onneksi sitäkin kautta ja saatiin niskakin esiin. Kätilö heti sanoi että niska näyttää varsin sirolta ja ohuelta, lopullinen mitta olikin 0,5 mm joten ei syytä huoleen vaan kaikki näyttää olevan oikein mallillaan. Vauva vaan piti saada hereille joten sain käskyn pukea ja käydä hieman kävelyllä, kätilö täytteli sillä välin koneelle tietoja ja saatiin aika rakenneultraan 26.1.2011. Kävely auttoi ja Nirppu olikin kääntynyt 180-astetta kun ultrattiin vatsan päältä uudelleen. Kuultiin sydämensyke joka oli varsin vahva ja säännöllinen, syke oli 163. Vauva innostuikin oikein kunnolla liikkumaan ja kätilö ultrasi sitä pomppimista pitkään että nähtiin kunnolla koko tyyppi. <3
Ihana kokemus ja aivan ihana kätilö, niin rauhallinen ja erittäin asiansa tunteva. Jäi todella lämmin fiilis tilanteesta. Saatiin mukaan taas pitkä rimpsu kuvia, varmaan 10 kappaletta.
Laskettu aika vahvistui nyt 11.6.2011 joten raskausviikko vaihtuu jatkossa lauantaisin eikä sunnuntaisin.
Hyvin näkyi onneksi sitäkin kautta ja saatiin niskakin esiin. Kätilö heti sanoi että niska näyttää varsin sirolta ja ohuelta, lopullinen mitta olikin 0,5 mm joten ei syytä huoleen vaan kaikki näyttää olevan oikein mallillaan. Vauva vaan piti saada hereille joten sain käskyn pukea ja käydä hieman kävelyllä, kätilö täytteli sillä välin koneelle tietoja ja saatiin aika rakenneultraan 26.1.2011. Kävely auttoi ja Nirppu olikin kääntynyt 180-astetta kun ultrattiin vatsan päältä uudelleen. Kuultiin sydämensyke joka oli varsin vahva ja säännöllinen, syke oli 163. Vauva innostuikin oikein kunnolla liikkumaan ja kätilö ultrasi sitä pomppimista pitkään että nähtiin kunnolla koko tyyppi. <3
Ihana kokemus ja aivan ihana kätilö, niin rauhallinen ja erittäin asiansa tunteva. Jäi todella lämmin fiilis tilanteesta. Saatiin mukaan taas pitkä rimpsu kuvia, varmaan 10 kappaletta.
Laskettu aika vahvistui nyt 11.6.2011 joten raskausviikko vaihtuu jatkossa lauantaisin eikä sunnuntaisin.
tiistai 23. marraskuuta 2010
Kasvukipuja
Kaksi työpäivää takana, hengissä edelleen! En tosin saanut maanantain vastaisena yönä nukuttua pahoinvoinnin takia juuri ollenkaan ja osaksi varmaan jännitti työhönpaluukin. Reippaana kuitenkin nousin ja tein lähtöä, menin vaan bussipysäkille aivan liian aikaisin kun en muistanu että mihin aikaan bussi tulee meidän kohdalle.
Koko päivä meni muita ihmisiä tarkkaillessa ja pelätessä että huomaako joku että olen raskaana. No, ei huomannut. Tänään toisena päivänä oli jo rennompi tunnelma ja pääsin vähän juttuihin mukaankin. Ihana nähdä kollegoita pitkästä aikaa ja päästä nauramaan kahvitunnille.
Raskausoireista uutena on tullut jonkunlaiset kasvukivut vatsalle. Välillä tuntuu kuin revittäisiin jotain lihasta alavatsalla tai sitten pistelee navan vierestä molemmilla puolilla. Luin neuvolasta saamastani odotus-oppaasta että näillä viikoilla kohtu nousee ylös lantiolta ja tuumasin että olisiko nuo nopeasti ohimenevät kivut sitten siihen liittyviä?
Koko päivä meni muita ihmisiä tarkkaillessa ja pelätessä että huomaako joku että olen raskaana. No, ei huomannut. Tänään toisena päivänä oli jo rennompi tunnelma ja pääsin vähän juttuihin mukaankin. Ihana nähdä kollegoita pitkästä aikaa ja päästä nauramaan kahvitunnille.
Raskausoireista uutena on tullut jonkunlaiset kasvukivut vatsalle. Välillä tuntuu kuin revittäisiin jotain lihasta alavatsalla tai sitten pistelee navan vierestä molemmilla puolilla. Luin neuvolasta saamastani odotus-oppaasta että näillä viikoilla kohtu nousee ylös lantiolta ja tuumasin että olisiko nuo nopeasti ohimenevät kivut sitten siihen liittyviä?
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Nirpun kuuntelua kotidopplerilla
Tänään alkavan 12. raskausviikon kunniaksi päätin kokeilla hieman pitkäjänteisemmin huuto.netistä ostamaani kotidoppleria ja se tosiaan kannatti. Hetken etsimisen jälkeen kuulin vienon viuhviuhviuh -äänen ihan alavatsalta, melkein häpykarvojen tuntumasta. Huikkasin tulevan isänkin kuuntelemaan ihmettä!
Meidän vauva! Ihan kurkkua kuristaa kuinka onnellisia me ollaan. <3
Tänään kävin myös ostamassa töihin vähän päällepantavaa. Vanhat farkut ei mahdu jalkaan eikä töihin voi pukukoodin mukaan oikein mennä verkkareissa tai pitkiksissäkään, joissa olen kotona heilunut, joten ostin kahdet äitiyshousut, toiset mustat perus suorat housut ja toiset tummat, melkein mustat farkut. Näiden lisäksi on ne aiemmin kirppikseltä ostamani harmaat pillit äitiysfarkut. Yläosaksi ostin tumman luumun värisen äitiys-kauluspaidan. Yläosia minulla on onneksi muitakin jotka menee, pitkiä neuleita, neuletakkeja ja tunikoita lähinnä.
Vaateostosten lisäksi ostin kaapin täydeltä eväitä ja välipaloja töihin vietäväksi, en tosiaankaan halua olla huonovointinen töissä kun en pääse siellä mihinkään lepäämäänkään. Pitää sitten vaan livahtaa röökiporukan vanavedessä pihalle haukkaamaan happea jos tulee kovin paha olo. Ei tietenkään imemään nikotiininkyllästämää ilmaa keuhkoihin vaan ihan raikasta meri-ilmaa.
Meidän vauva! Ihan kurkkua kuristaa kuinka onnellisia me ollaan. <3
Tänään kävin myös ostamassa töihin vähän päällepantavaa. Vanhat farkut ei mahdu jalkaan eikä töihin voi pukukoodin mukaan oikein mennä verkkareissa tai pitkiksissäkään, joissa olen kotona heilunut, joten ostin kahdet äitiyshousut, toiset mustat perus suorat housut ja toiset tummat, melkein mustat farkut. Näiden lisäksi on ne aiemmin kirppikseltä ostamani harmaat pillit äitiysfarkut. Yläosaksi ostin tumman luumun värisen äitiys-kauluspaidan. Yläosia minulla on onneksi muitakin jotka menee, pitkiä neuleita, neuletakkeja ja tunikoita lähinnä.
Vaateostosten lisäksi ostin kaapin täydeltä eväitä ja välipaloja töihin vietäväksi, en tosiaankaan halua olla huonovointinen töissä kun en pääse siellä mihinkään lepäämäänkään. Pitää sitten vaan livahtaa röökiporukan vanavedessä pihalle haukkaamaan happea jos tulee kovin paha olo. Ei tietenkään imemään nikotiininkyllästämää ilmaa keuhkoihin vaan ihan raikasta meri-ilmaa.
perjantai 19. marraskuuta 2010
Nyt jo vähän jännittää töihin meno
Olen varmaan siksikin pysytellyt touhukkaana koska töihin palaaminen ensi maanantaina hieman jännittää. Olen kyllä saanut ihania ja kannustavia viestejä kollegoiltani koko sairauslomani ajan ja tiedän että he ymmärsivät täysin sairauslomani syyn vaikka alkuun pelkäsinkin että syyttävät minua heidän pulaan jättämisestä. Olen kuitenkin ollut reilu 2 kk sairauslomalla joten työhön ja normaaliin arkeen palaaminen vaatii hieman paneutumista ja ajatustyötä.
Toinen mikä jännittää on tietenkin tämä raskaus-asia ja se miten asia otetaan työyhteisössä. Olen 1,5 vuoden sisällä omien laskujeni mukaan 10. joka jää äitiyslomalle eikä ketään ole palkattu sijaiseksi paitsi yhdelle esimiehenä toimineelle eli kato on ollut aika hurja ja työmäärä on lisääntynyt huomattavasti jäljelle jääneillä. Mutta se on kyllä mielestäni johtajiston asia järjestää ja järkeistää työmääriä ja hoitaa tarpeeksi tekijöitä. Se vaan ei ikävä kyllä ole hoitunut toivomallamme tavalla ja siitä olen itsekin elävä esimerkki kun työntekijästä imetään viimeisetkin voimat eikä apua saa mistään ennenkuin on aivan uupunut.
Olemme kuitenkin todella tiivis porukka ja olen melko varma että en kauaa pysty pitämään raskautta salassa. Jatkuva eväiden pupeltaminen ja vessassa ravaaminen kiinnittää varmasti naisporukassamme huomiota, eri asia vaan että kehtaako kukaan kysyä mitään vai tuumaavatkohan että voisiko tilanne johtua vaikka saamastani masennuslääkityksestä, samoin kuin tuleva painonnousu. Jännittää kyllä!
Ps. meidän Nirppu alkaa muistuttaa jo oikeaa vauvaa tuossa sivupalkin kuvassa! <3
Toinen mikä jännittää on tietenkin tämä raskaus-asia ja se miten asia otetaan työyhteisössä. Olen 1,5 vuoden sisällä omien laskujeni mukaan 10. joka jää äitiyslomalle eikä ketään ole palkattu sijaiseksi paitsi yhdelle esimiehenä toimineelle eli kato on ollut aika hurja ja työmäärä on lisääntynyt huomattavasti jäljelle jääneillä. Mutta se on kyllä mielestäni johtajiston asia järjestää ja järkeistää työmääriä ja hoitaa tarpeeksi tekijöitä. Se vaan ei ikävä kyllä ole hoitunut toivomallamme tavalla ja siitä olen itsekin elävä esimerkki kun työntekijästä imetään viimeisetkin voimat eikä apua saa mistään ennenkuin on aivan uupunut.
Olemme kuitenkin todella tiivis porukka ja olen melko varma että en kauaa pysty pitämään raskautta salassa. Jatkuva eväiden pupeltaminen ja vessassa ravaaminen kiinnittää varmasti naisporukassamme huomiota, eri asia vaan että kehtaako kukaan kysyä mitään vai tuumaavatkohan että voisiko tilanne johtua vaikka saamastani masennuslääkityksestä, samoin kuin tuleva painonnousu. Jännittää kyllä!
Ps. meidän Nirppu alkaa muistuttaa jo oikeaa vauvaa tuossa sivupalkin kuvassa! <3
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Touhukkaana
Olen pari päivää ollut aika touhukkaana liikkeellä ja saanutkin paljon aikaiseksi. Pitää alkaa pikkuhiljaa totuttautumaan aktiivisempaan elämään kun palaan töihin ja normaaliin arkeen. Pahoinvointi on pysynyt aika hyvin taustalla mutta tänään vatsaa on vähän kivistänyt ja nivusissa tuntuu ajoittain jotain kiristelyä. Varmaan siksi että olin eilen jalkeilla ja liikenteessä melkein 8 tuntia. Sen lisäksi luin neuvolasta saamastani kirjasta että "kohdun ympärillä on ligamenttejä, nivelsiteitä ja jänteitä, jotka pitävät kohdun paikoillaan. Kun kohtu kasvaa, ligamentit venyvät ja tämä voi sattua. Ligamentit ovat kiinnittyneet nivusiin. Eräät kokevat voimakasta ja melkein kouristuksina tuntuvia kipuja nivusissa. Kipu kestää kuitenkin yleensä vain lyhyen aikaa."
Olo alkaa olla aika luottavainen raskauden suhteen. Huomaan etten enää niin hysteerisenä tarkkaile oireita vaan osaan jo vähän nauttiakin raskaudesta ja uskallan vähän miettiä tulevaakin. Miestä olen joutunut hieman toppuuttelemaan autokuumeensa kanssa, heti kun plussa pärähti testiin niin mies on kohkannut isomman auton hankintaa ja nyt kun ollaan tultu suurimmalle osalle ystävistä ja sukulaisista kaapista ulos uutisen kanssa niin mies pähkii illat pitkät lapsellisten miesystäviensä kanssa mikä olisi paras auto meille ja mihin autoon mahtuu minkäkinlaiset vauvanvaunut. Ihan söpöähän tuo on mutta ei ehkä vielä ihan ajankohtaista.
"Hehkuu! Kultaa! Tuus kattoo tätä autoa, vaan 30.000 ajettu ja automaattivaihteet!" Wuhuu..
Olo alkaa olla aika luottavainen raskauden suhteen. Huomaan etten enää niin hysteerisenä tarkkaile oireita vaan osaan jo vähän nauttiakin raskaudesta ja uskallan vähän miettiä tulevaakin. Miestä olen joutunut hieman toppuuttelemaan autokuumeensa kanssa, heti kun plussa pärähti testiin niin mies on kohkannut isomman auton hankintaa ja nyt kun ollaan tultu suurimmalle osalle ystävistä ja sukulaisista kaapista ulos uutisen kanssa niin mies pähkii illat pitkät lapsellisten miesystäviensä kanssa mikä olisi paras auto meille ja mihin autoon mahtuu minkäkinlaiset vauvanvaunut. Ihan söpöähän tuo on mutta ei ehkä vielä ihan ajankohtaista.
"Hehkuu! Kultaa! Tuus kattoo tätä autoa, vaan 30.000 ajettu ja automaattivaihteet!" Wuhuu..
maanantai 15. marraskuuta 2010
Viikko vielä sairaslomaa
Kävin perjantaina kontrollissa sairasloman jatkoa varten ja yllätin itsenikin kun totesin että voisin alkaa jo suunnitella töihin paluuta. Sovittiin että olen vielä tämän viikon kotona mutta sitten voisin palata töihin ja katsoa mihin jaksaminen riittää.
Se että onnistuinkin nyt tulemaan raskaaksi ei kylläkään poista sitä tosiasiaa että olen ollut erittäin uupunut ja ahdistunut joka pitkittyneenä jo muuttui masennukseksi mutta nyt tuntuu siltä että olisin tarpeeksi vahva kokeilemaan taas töitä. Ja pääseehän sieltä taas poiskin jos tuntuu etten pärjää. Minulla on onneksi maailman ihanin lääkäri joka tukee ja kannustaa kaikessa.
Jatkossa menen psykologin juttusille ja yritän hoitaa itseäni sitä kautta. Lääkkeet olen nyt jättänyt kokonaan pois ja päätös tuntuu hyvältä. Tiedän että monet äidit käyttää tuota samaa lääkettä paljon pidempään raskauden kanssa mutta omalla kohdallani uskon selviäväni ilman lääkitystäkin jos vaan pääsen purkamaan päätäni ammattilaisen luokse säännöllisesti.
Se että onnistuinkin nyt tulemaan raskaaksi ei kylläkään poista sitä tosiasiaa että olen ollut erittäin uupunut ja ahdistunut joka pitkittyneenä jo muuttui masennukseksi mutta nyt tuntuu siltä että olisin tarpeeksi vahva kokeilemaan taas töitä. Ja pääseehän sieltä taas poiskin jos tuntuu etten pärjää. Minulla on onneksi maailman ihanin lääkäri joka tukee ja kannustaa kaikessa.
Jatkossa menen psykologin juttusille ja yritän hoitaa itseäni sitä kautta. Lääkkeet olen nyt jättänyt kokonaan pois ja päätös tuntuu hyvältä. Tiedän että monet äidit käyttää tuota samaa lääkettä paljon pidempään raskauden kanssa mutta omalla kohdallani uskon selviäväni ilman lääkitystäkin jos vaan pääsen purkamaan päätäni ammattilaisen luokse säännöllisesti.
lauantai 13. marraskuuta 2010
Kerrottiin eilen vauva-uutisia
Oltiin eilen minun sukulaismiehen 50-vuotiskutsuilla ja kerrottiin siellä kauan odotettu vauva-uutinen porukoille. Saatiin paljon onnitteluja, halauksia, kyyneleitä ja iloisia huudahduksia. Tuntui hyvältä kun kaikki tuntui menevän ihan sekaisin uutisista. Moni joka ei tiedä meidän lapsettomuustaustasta on varmaan jo ajatellut että vaikka rakastankin lapsia yli kaiken niin en jostain syystä ehkä itse halua omia. Siksi yllätys oli monelle niin täydellinen!
Se mikä vähän himmensi omaa iloani oli se että samantien kun uutinen oli ilmoilla niin minun mahastani tuli vapaata riistaa, sitä paijattiin ja muutenkin käpälöitiin koko ajan. Tiedän että ihmiset ei varmasti tarkoita pahaa mutta itse olen aina ollut todella tarkka reviiristäni niin tuo tuntui ikävältä. Tykkään kyllä halata läheisiäni ja ystäviäni mutta tuollainen koskettelu menee oman rajani yli. Voin vaan kauhulla kuvitella mitä se tulee olemaan kun vatsa oikeasti alkaa näkymään. Käpälöijät saa kyllä varoa sormiensa puolesta! Mur!
Se mikä vähän himmensi omaa iloani oli se että samantien kun uutinen oli ilmoilla niin minun mahastani tuli vapaata riistaa, sitä paijattiin ja muutenkin käpälöitiin koko ajan. Tiedän että ihmiset ei varmasti tarkoita pahaa mutta itse olen aina ollut todella tarkka reviiristäni niin tuo tuntui ikävältä. Tykkään kyllä halata läheisiäni ja ystäviäni mutta tuollainen koskettelu menee oman rajani yli. Voin vaan kauhulla kuvitella mitä se tulee olemaan kun vatsa oikeasti alkaa näkymään. Käpälöijät saa kyllä varoa sormiensa puolesta! Mur!
perjantai 12. marraskuuta 2010
Pikku-Nirppu vilkutti äidilleen!
Varasin sitten kuitenkin tänään ultra-ajan Femedaan kun satuin heti aamulle saamaan. Vuotoa ei ole tullut sen yhden kerran jälkeen eikä ole ollut varsinaisia kipujakaan mutta jonkunlaisia tuntemuksia on kuitenkin alavatsalla ollut ja nivuset on ollut hieman kipeät. Mies sanoi että mene ihmeessä jos siltä tuntuu.
Lääkäri kuunteli mun huolet ja merkkasi hetken neuvolakorttia ja sitten päästiin taas tositoimiin! Ja ruudulla näkyikin heti meidän tyyppi, Nirppu. Siellä se villisti touhotti ja viuhtoi käsiä ja jalkoja koko 3 cm vartalollaan. Voi rakkaus! <3
Lääkäri tutki tarkkaan Nirpun yksiön ja totesi että kohtuontelossa on pikkuruinen hematoomasirppi josta vuoto on voinut aiheutua. Hematooma löytyi kohtuontelon etuseinän yläpuolelta eikä ulotu istukan alle joten on erittäin vaaraton ja normaali löydös. Hyvä vaan tietää että mahdolliset vastaavat pienet tuhrut johtuu mitä suurimmassa määrin varmasti tuosta syystä.
Joten kyllä, tuossa eilisen kuvan masussa tosiaan köllöttelee meidän vauva! :D
Lääkäri kuunteli mun huolet ja merkkasi hetken neuvolakorttia ja sitten päästiin taas tositoimiin! Ja ruudulla näkyikin heti meidän tyyppi, Nirppu. Siellä se villisti touhotti ja viuhtoi käsiä ja jalkoja koko 3 cm vartalollaan. Voi rakkaus! <3
Lääkäri tutki tarkkaan Nirpun yksiön ja totesi että kohtuontelossa on pikkuruinen hematoomasirppi josta vuoto on voinut aiheutua. Hematooma löytyi kohtuontelon etuseinän yläpuolelta eikä ulotu istukan alle joten on erittäin vaaraton ja normaali löydös. Hyvä vaan tietää että mahdolliset vastaavat pienet tuhrut johtuu mitä suurimmassa määrin varmasti tuosta syystä.
Joten kyllä, tuossa eilisen kuvan masussa tosiaan köllöttelee meidän vauva! :D
torstai 11. marraskuuta 2010
Iltapöhömöhömaha 10. raskausviikolla
Kuten kuvastakin huomaa niin minun kiroukseni on heikko alaselkä joka on ihan notkollaan ja se varmaan osaltaan vaikuttaa siihen että masu näyttää isommalta kuin onkaan mutta on minusta tuossa jo selkeää vauvamasua eikä pelkkää pömppöä? Eikö? :)
Sydänpysähdys!
Eilen olin taas todella huonovointinen koko päivän mutta oloa helpotti aina hetkeksi kun vähän söin jotain. Illalla olo oli kuitenkin sen verran huono että pyysin miestä tuomaan akupiste-rannekkeeni ja asettelin ne paikalleen. Muuten minulla on niistä pelkkää hyvää sanottavaa, auttaa kyllä pahoinvointiin mutta kun niitä pitää pidempään niin ainakin omat linnunluiset ranteeni alkaa särkemään. Joten siksi pidän rannkkeita vaan pahimman pahoinvoinnin aikaan.
Illalla iltatoimilla kävin tietenkin myös pissalla ja pyyhkiessäni alapäätä paperiin piirtyikin rusehtava viiva. Tunsin kuinka veri jäätyi suonissani. Pyyhin uudestaan ja edellistä haaleampi rusehtava tippa näkyi paperissa. Vedin muutaman kerran syvään henkeä ja päätin että koska mitään kipuja ei ole niin en ala panikoimaan. Voin oikeasti taputtaa itseäni selkään koska en tosiaankaan saanut mitään täysiveristä paniikkikohtausta, pyörin vain hetken sängyssä miettien asiaa.
Muistin Sarin kommentin siitä että mahdollinen vuoto on ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana ihan normaalia. Kuiskasin kuitenkin miehelle että paperiin oli tullut pientä rusehtavaa tuhrua käydessäni vessassa ja mies, tyynenä ja vakaana kuin kallio, vaan paijasi päätäni ja kysyi että haluanko tänään mennä käymään ultrassa.
Mitään viitteitä mistään pienestäkään vuodosta ei yöllä eikä aamulla enää näkynyt ja sanoin aamulla miehelle että uskon kaiken olevan hyvin mutta aion soittaa neuvolaan iltapäivästä koska niin minua kehoitettiin tekemään jos tulee yhtään mitään mieltä askarruttavaa tai kysyttävää.
Illalla iltatoimilla kävin tietenkin myös pissalla ja pyyhkiessäni alapäätä paperiin piirtyikin rusehtava viiva. Tunsin kuinka veri jäätyi suonissani. Pyyhin uudestaan ja edellistä haaleampi rusehtava tippa näkyi paperissa. Vedin muutaman kerran syvään henkeä ja päätin että koska mitään kipuja ei ole niin en ala panikoimaan. Voin oikeasti taputtaa itseäni selkään koska en tosiaankaan saanut mitään täysiveristä paniikkikohtausta, pyörin vain hetken sängyssä miettien asiaa.
Muistin Sarin kommentin siitä että mahdollinen vuoto on ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana ihan normaalia. Kuiskasin kuitenkin miehelle että paperiin oli tullut pientä rusehtavaa tuhrua käydessäni vessassa ja mies, tyynenä ja vakaana kuin kallio, vaan paijasi päätäni ja kysyi että haluanko tänään mennä käymään ultrassa.
Mitään viitteitä mistään pienestäkään vuodosta ei yöllä eikä aamulla enää näkynyt ja sanoin aamulla miehelle että uskon kaiken olevan hyvin mutta aion soittaa neuvolaan iltapäivästä koska niin minua kehoitettiin tekemään jos tulee yhtään mitään mieltä askarruttavaa tai kysyttävää.
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Migreeniä pukkaa!
Olen nyt jo kaksi kertaa tämän raskauden aikana kärsinyt migreenistä ja pahoin pelkään että se on ollut vasta alkusoittoa. Äitini sairastui pahaan migreeniin odottaessaan pikkusiskoani ja näyttää siltä että olen perinyt häneltä tämän taipumuksen. Olen vuosien saatossa kärsinyt itsekin muutamista migreenikohtauksista ja viime vuosina niitä on tullut yhä useammin.
Esnimmäisellä kerralla pari viikkoa sitten ihmettelin kun en nähnytkään enää telkkarista tekstitystä maatesssani sängyllä katsomassa telkkaria. Päätä ei onneksi pahemmin siinä kohtaa vielä särkenyt ja tajusin kyllä aika pian mistä on kyse. Sujin telkkarin, avasin ikkunan ja sammutin valot ja vain makasin kylmässä raikkaassa makuuhuoneessa silmälaput silmilläni. Kipu ei onneksi yltynyt kovin pahaksi mutta koko illan oli ikävä kiristävä tunne pään ympärillä, sellainen kurja jälkituntemus joka migreenistä jää.
Toinen kohtaus olikin eilen. Heräsin päiväunilta järkyttävään päänsärkyyn ja veisasin uudesta tanskalaistutkimuksesta siinä kohtaa viis ja otin yhden parasetamolin joita lääkäri on minulle joskus kirjoittanut saatesanoilla että näitä voi käyttää sitten raskauden aikanakin. Päänsärky ei kyllä lääkkeellä heellittänyt joten pyysin miestä tuomaan pakastimesta yhden kylmägeelipussin jonka laitoin pyyhkeen sisään ja otsalleni. Jossain kohtaa kipu onneksi hellitti ja pystyin nousemaan sängystä ylös, mutta taas päätä jäi ilkeästi kiristämään koko illaksi. Itse asiassa vieläkin olo tuntuu hieman hontelolta ja päässä tuntuu vaimea kipu.
Menen perjantaina lääkärille kontrolliin sairaslomani jatkumisesta ja ajattelin samalla kysyä olisko migreeniin lääkitystä jota voisi raskaana ollessa käyttää. Ei tätä kipua kyllä joka viikko kestä. =/
Esnimmäisellä kerralla pari viikkoa sitten ihmettelin kun en nähnytkään enää telkkarista tekstitystä maatesssani sängyllä katsomassa telkkaria. Päätä ei onneksi pahemmin siinä kohtaa vielä särkenyt ja tajusin kyllä aika pian mistä on kyse. Sujin telkkarin, avasin ikkunan ja sammutin valot ja vain makasin kylmässä raikkaassa makuuhuoneessa silmälaput silmilläni. Kipu ei onneksi yltynyt kovin pahaksi mutta koko illan oli ikävä kiristävä tunne pään ympärillä, sellainen kurja jälkituntemus joka migreenistä jää.
Toinen kohtaus olikin eilen. Heräsin päiväunilta järkyttävään päänsärkyyn ja veisasin uudesta tanskalaistutkimuksesta siinä kohtaa viis ja otin yhden parasetamolin joita lääkäri on minulle joskus kirjoittanut saatesanoilla että näitä voi käyttää sitten raskauden aikanakin. Päänsärky ei kyllä lääkkeellä heellittänyt joten pyysin miestä tuomaan pakastimesta yhden kylmägeelipussin jonka laitoin pyyhkeen sisään ja otsalleni. Jossain kohtaa kipu onneksi hellitti ja pystyin nousemaan sängystä ylös, mutta taas päätä jäi ilkeästi kiristämään koko illaksi. Itse asiassa vieläkin olo tuntuu hieman hontelolta ja päässä tuntuu vaimea kipu.
Menen perjantaina lääkärille kontrolliin sairaslomani jatkumisesta ja ajattelin samalla kysyä olisko migreeniin lääkitystä jota voisi raskaana ollessa käyttää. Ei tätä kipua kyllä joka viikko kestä. =/
maanantai 8. marraskuuta 2010
Nukkumatti hukassa
Olen jo muutamana aamuna herännyt siinä 4.30 - 5.30 aikaan väsyneenä mutta saamatta enää unta. Jos hyvin on käynyt niin olen saattanut nukahtaa myöhemmin uudestaan pitkällisen pyörimisen jälkeen mutta on toi vähän liian tuskallisen aikainen aika herätä.
Eilen kävin kaupassa ostamassa välipalatarpeita ja olin kaukaaviisas niin että otin nukkumaan mennessä yöpöydälle mukaan yhden mustikkakeittopikarin ja soijakaakaopikarin ja kun tänä aamuna taas siinä 05 aikaan heräsin niin ryystelin soijakaakaon menemään ja uni tulikin melkein heti uudelleen ja heräsinkin vasta 09 aikaan uudestaan. Eli päättelen tästä että herään huonoon oloon noin aikaisin vaikka illalla olenkin syönyt ihan kunnon iltapalan, eilenkin kinkkupiirakkaa ja salaattia.
Kaupasta ostin siis noita mustikkakeitto- ja soijakaakaotörppöjä, kuivattuja hedelmiä pahimpaan makeanhimoon, kuivattuja omenalastuja sitruunalla maustettuna ja Elovenan välipalajuomaa. Näillä nyt koitetaan pitää paha olo loitolla. Sen lisäksi kotoa löytyy pähkinöitä, kirsikkatomaatteja ja Elovenan pussipuuroja.
Haluan vielä lisätä tuohon aiemman tekstin kommenttiosiossa käytyyn keskusteluun että edelleen haluan korostaa sitä että en osaa selittää sitä miksi niin kovasti mietin, pohdin ja jännitän sitä nt-ultraa, en vain osaa. Enkä varsinaisesti ole kauhuissani siitä että "ai kauhea jos meille tuleekin kehitysvammainen lapsi!" ja toivon että nämä pohdintani ei ole loukannut ketään. Se otetaan vastaan mitä Luoja meille suo ja sitä pientä ihmisen alkua me tullaan rakastamaan niinkuin ei ketään koskaan aiemmin, hän on meistä kahdesta lähtöisin ja kaikkein tärkein juuri sellaisena kuin on.
Eikä nämä ajatukseni ei ole mitenkään tahdonalaisia enkä tosiaankaan mieti koko hereilläoloaikaani sitä tulevaa ultraa ja mitä jos... Tänne blogiin on vaan helppo kirjata sellaisia ajatuksia jotka vaan käykin välillä mielessä ja ehkä vähän jäsentää sillä tavalla omaa ajatusmaailmaansa. Olen aina ollut tällainen murehtija ja etukäteen asioita ehkä liikaakin pohtiva mutta onneksi mieheni on taas aivan toinen ääripää. Hän on ikuinen Olli Optimisti, häntä ei mikään suru tai murhe saa lannistumaan eikä hän ikinä mieti tai pohdi mitään asioita etukäteen, mikä on mielestäni ihailtavaa mutta totuuden nimissä usein myös raivostuttavaa. Hänelle jokainen päivä on uusi seikkailu ja mahdollisuus vaikka mihin upeaan tapahtumaan kunhan vaan ottaa asiat niinkuin ne kohdalle sattuu ja vaalii niitä. Hän näkee jokaisessa pilvessä sen kultareunan ja valaa usein uskoa minuunkin omalla esimerkillään. Siksi me ollaankin niin hyvä pari, en tosiaankaan kestäisi olla itsenilaisen murehtijan kanssa. Hulluksi siinä tulisi...
Joten koittakaa kestää minua, yritän kyllä kaikkeni saadakseni itseni rentoutumaan ja rauhoittumaan. Kirjoittaminen on vaan ollut itselleni aina keino purkaa ajatuksia joita en edes aina itse ole tajunnut itselläni olevan kunnes näen ne kirjoitettuna.
Eilen kävin kaupassa ostamassa välipalatarpeita ja olin kaukaaviisas niin että otin nukkumaan mennessä yöpöydälle mukaan yhden mustikkakeittopikarin ja soijakaakaopikarin ja kun tänä aamuna taas siinä 05 aikaan heräsin niin ryystelin soijakaakaon menemään ja uni tulikin melkein heti uudelleen ja heräsinkin vasta 09 aikaan uudestaan. Eli päättelen tästä että herään huonoon oloon noin aikaisin vaikka illalla olenkin syönyt ihan kunnon iltapalan, eilenkin kinkkupiirakkaa ja salaattia.
Kaupasta ostin siis noita mustikkakeitto- ja soijakaakaotörppöjä, kuivattuja hedelmiä pahimpaan makeanhimoon, kuivattuja omenalastuja sitruunalla maustettuna ja Elovenan välipalajuomaa. Näillä nyt koitetaan pitää paha olo loitolla. Sen lisäksi kotoa löytyy pähkinöitä, kirsikkatomaatteja ja Elovenan pussipuuroja.
Haluan vielä lisätä tuohon aiemman tekstin kommenttiosiossa käytyyn keskusteluun että edelleen haluan korostaa sitä että en osaa selittää sitä miksi niin kovasti mietin, pohdin ja jännitän sitä nt-ultraa, en vain osaa. Enkä varsinaisesti ole kauhuissani siitä että "ai kauhea jos meille tuleekin kehitysvammainen lapsi!" ja toivon että nämä pohdintani ei ole loukannut ketään. Se otetaan vastaan mitä Luoja meille suo ja sitä pientä ihmisen alkua me tullaan rakastamaan niinkuin ei ketään koskaan aiemmin, hän on meistä kahdesta lähtöisin ja kaikkein tärkein juuri sellaisena kuin on.
Eikä nämä ajatukseni ei ole mitenkään tahdonalaisia enkä tosiaankaan mieti koko hereilläoloaikaani sitä tulevaa ultraa ja mitä jos... Tänne blogiin on vaan helppo kirjata sellaisia ajatuksia jotka vaan käykin välillä mielessä ja ehkä vähän jäsentää sillä tavalla omaa ajatusmaailmaansa. Olen aina ollut tällainen murehtija ja etukäteen asioita ehkä liikaakin pohtiva mutta onneksi mieheni on taas aivan toinen ääripää. Hän on ikuinen Olli Optimisti, häntä ei mikään suru tai murhe saa lannistumaan eikä hän ikinä mieti tai pohdi mitään asioita etukäteen, mikä on mielestäni ihailtavaa mutta totuuden nimissä usein myös raivostuttavaa. Hänelle jokainen päivä on uusi seikkailu ja mahdollisuus vaikka mihin upeaan tapahtumaan kunhan vaan ottaa asiat niinkuin ne kohdalle sattuu ja vaalii niitä. Hän näkee jokaisessa pilvessä sen kultareunan ja valaa usein uskoa minuunkin omalla esimerkillään. Siksi me ollaankin niin hyvä pari, en tosiaankaan kestäisi olla itsenilaisen murehtijan kanssa. Hulluksi siinä tulisi...
Joten koittakaa kestää minua, yritän kyllä kaikkeni saadakseni itseni rentoutumaan ja rauhoittumaan. Kirjoittaminen on vaan ollut itselleni aina keino purkaa ajatuksia joita en edes aina itse ole tajunnut itselläni olevan kunnes näen ne kirjoitettuna.
lauantai 6. marraskuuta 2010
Kohti parempaa oloa?
Neuvolassa terkkari muistutti mieleeni ravitsemuksesta puhuessamme että jos on huonovointisuutta niin kannattaa syödä usein mutta vähän. Olin toki tämän ennenkin tiennyt mutta jostain syystä omalla kohdallani lähdin heti vähän vinoon siinä että söin vaan sitä mitä teki mieli JOS teki mieli. Pidin varmaankin liian pitkiä välejä ruokailuissa ja se kostautui pahana olona.
Mutta oppia ikä kaikki! Eilen söin tietoisesti välipaloja pitkin päivää, puuroa, hapankorppuja kalkkunaleikkeellä, jogurttia ja illalla olo tuntuikin jo paremmalta. Pitää vaan hankkia kaappiin kunnon välipaloja joita on helppo napostella pitkin päivää. Saa muuten ehdotella omia hyväksi havaittuja välipaloja jos on vinkata jotain? En ole koskaan ollut oikein mikään napostelija (vaikka ruoka kyllä maistuukin!) joten oma pää lyö ihan tyhjää välipalojen suhteen? Heh...
Iltapäivästä oli sairaalan ultran ajanvaraus ja sain varattua ajan 25.11. niskaturvotusultraan. Jostain syystä hieman jännittää tuo ultra. Pelottaa että onko pienokaisella, bloginimeltään Nirppu (keksin eilen kun odotin unta), kaikki hyvin. Varmaan samanlaisia ajatuksia on muillakin odottajilla mutta omalla kohdallani mietityttää että olenko sittenkin liian vanha äiti? Ja vaikka järjellä tiedän että en ole (karvan alle 34 w), niin silti soimaan itseäni siitä etten aloittanut lastenyrittämistä aiemmin. Mutta hankalahan se olisi ollut aloittaa kun tapasin Elämäni Rakkauden vasta viitisen vuotta sitten ja siitä 4 vuotta meni tahattomasti lapsettomana vaikka yritystä kyllä oli.
Ehkä pitäisi olla armollisempi itseään kohtaan ja luottaa vaan tulevaan. Taas kerran.
Mutta oppia ikä kaikki! Eilen söin tietoisesti välipaloja pitkin päivää, puuroa, hapankorppuja kalkkunaleikkeellä, jogurttia ja illalla olo tuntuikin jo paremmalta. Pitää vaan hankkia kaappiin kunnon välipaloja joita on helppo napostella pitkin päivää. Saa muuten ehdotella omia hyväksi havaittuja välipaloja jos on vinkata jotain? En ole koskaan ollut oikein mikään napostelija (vaikka ruoka kyllä maistuukin!) joten oma pää lyö ihan tyhjää välipalojen suhteen? Heh...
Iltapäivästä oli sairaalan ultran ajanvaraus ja sain varattua ajan 25.11. niskaturvotusultraan. Jostain syystä hieman jännittää tuo ultra. Pelottaa että onko pienokaisella, bloginimeltään Nirppu (keksin eilen kun odotin unta), kaikki hyvin. Varmaan samanlaisia ajatuksia on muillakin odottajilla mutta omalla kohdallani mietityttää että olenko sittenkin liian vanha äiti? Ja vaikka järjellä tiedän että en ole (karvan alle 34 w), niin silti soimaan itseäni siitä etten aloittanut lastenyrittämistä aiemmin. Mutta hankalahan se olisi ollut aloittaa kun tapasin Elämäni Rakkauden vasta viitisen vuotta sitten ja siitä 4 vuotta meni tahattomasti lapsettomana vaikka yritystä kyllä oli.
Ehkä pitäisi olla armollisempi itseään kohtaan ja luottaa vaan tulevaan. Taas kerran.
perjantai 5. marraskuuta 2010
Fysioterapiaa
Neuvolasta sain monisteen jossa kerrottiin että kaupunki tarjoaa ensimmäistä lastaan odottaville fysioterapian ryhmätilaisuuksia osana perhevalmennusta ja koska kärsin usein kovista alaselän kivuista niin varasin tänä aamuna heti ajan kiitollisena tällaisesta mahdollisuudesta.
Käyntejä on kaksi, ensimmäinen on jo noin viikoilla 10-12 ja toinen käynti synnytyksen jälkeen johon vauvan saa ottaa mukaan. Tavoitteena on mm. ennaltaehkäistä lantionpohjan toimintahäiriöiden syntyä motivoimalla äidit omaehtoiseen harjoitteluun. Toisen käynnin tavoitteena on äidin ja vauvan välisen vuorovaikutuksen sekä vauvan liikunnallisen kehityksen tukeminen arjessa.
Mielestäni hieno tarjous ja mielelläni osallistun tuollaiseen, ryhmässä kaikki ovat sunnilleen samoilla raskausviikoilla ja tiedä vaikka siellä jonkun tuttavuudenkin solmisi. Olisi kivaa jos tuntisi jonkun ihmisen joka olisi samassa tilanteessa kuin itse.
Käyntejä on kaksi, ensimmäinen on jo noin viikoilla 10-12 ja toinen käynti synnytyksen jälkeen johon vauvan saa ottaa mukaan. Tavoitteena on mm. ennaltaehkäistä lantionpohjan toimintahäiriöiden syntyä motivoimalla äidit omaehtoiseen harjoitteluun. Toisen käynnin tavoitteena on äidin ja vauvan välisen vuorovaikutuksen sekä vauvan liikunnallisen kehityksen tukeminen arjessa.
Mielestäni hieno tarjous ja mielelläni osallistun tuollaiseen, ryhmässä kaikki ovat sunnilleen samoilla raskausviikoilla ja tiedä vaikka siellä jonkun tuttavuudenkin solmisi. Olisi kivaa jos tuntisi jonkun ihmisen joka olisi samassa tilanteessa kuin itse.
torstai 4. marraskuuta 2010
Ensimmäinen neuvolakäynti
Tänään oli siis ensimmäinen neuvolakäynti ja paljon saatiin tietoa. Ensin kävin antamassa pissanäytteen jota olin 4 tuntia pidätellyt ja terveydenhoitaja kävi tarkistamassa näytteen ettei siinä ole mitään tulehduksia yms. Seuraavilla neuvolakäynneillä jätetään myöskin näyte mutta riittää että se on ollut tunnin rakossa ja ensi kerralla terkkari myös näyttää kuinka pissa testataan niin jatkossa sen saa tehdä itse aina ennen käyntiä.
Käytiin läpi meidän historiaa, alkoholinkäyttöä, lähisuvun sairauksia ja muita yleisiä asioita, liikunnasta ja ravinnosta. Seuraavaksi kävin puntarilla ja hitsi, paino on jo pari kiloa noussut raskauden alusta. Omasta mielestäni en syö kovin paljoa kun olen koko ajan pahoinvoiva mutta ehkä sitten menee kuitenkin liikaa herkkuja. Meillä kaikkia äitejä kehoitetaan käymään sokerirasitustesteissä joten siihen menen sitten kun sen aika tulee. Verenpaine ja hemoglobiini on hyvällä tasolla ja terkkari tarkisti käyttämäni raskausvitamiinin että siitä saan kaiken tarvittavan jos lisäksi syön terveellisesti. Joo, syönkin heti kun pääsen tästä pahoinvoinnista..
Seuraavaksi varaan ajan ultraan jossa tarkistetaan niskaturvotus. Terkkari laittoi lähetteen valmiiksi jos päätämmekin haluavamme tarkempiin sikiötutkimuksiin jos ultrassa näkyy merkkejä niskaturvotuksesta. Saatiin myös molemmat miehen kanssa kehoite käydä hammaslääkärissä. Omasta käynnistä onkin varmaan jo pari vuotta aikaa, mies on käynyt muistaakseni joskus alkuvuonna.
Saatiin iso kasa esitteitä, lehtisiä ja ohjeita sekä jonkun DVD:n lapsenhoidosta. Käynnistä jäi tosi hyvä mieli, kaikkiin meidän kysymyksiin vastattiin laajasti eikä jäänyt yhtään sellaista kuvaa että kysellään tyhmiä. Jossain vaiheessa kun terkkari sanoi että seuraavalla kerralla kuunnellaan sitten sydänääniä tuolla doplerilla niin päässäni räjähti ajatus että "Meille tulee vauva!" Hymyilin vaan hölmönä ja pidättelin kyyneltä. :)
Laskettu aika pysyi suht samana, neuvolan laskentakaavan mukaan LA olisi 11.6.2011 kun nettilaskurit antaa tulokseksi 12.6.2011. Sekin kai tarkentuu vielä seuraavassa ultrassa, näin ymmärsin.
Kun tultiin ulos terveydenhoitajan huoneesta niin törmättiin oven takana tietenkin yhteen naapuriimme, kotiäitiin joka oli lastensa kanssa odottamassa vuoroaan. Suustani purkautui spontaani "Fuck!" mutta hienotunteinen naapuri vaan kuiskasi että "Mä en nähnyt sitten yhtään mitään..". Meillä on todella ihanat naapurit ja ollaan läheisiä useimpien perheiden kanssa mutta tätä asiaa ei haluta vielä kuulutella sen laajemmin.
Käytiin läpi meidän historiaa, alkoholinkäyttöä, lähisuvun sairauksia ja muita yleisiä asioita, liikunnasta ja ravinnosta. Seuraavaksi kävin puntarilla ja hitsi, paino on jo pari kiloa noussut raskauden alusta. Omasta mielestäni en syö kovin paljoa kun olen koko ajan pahoinvoiva mutta ehkä sitten menee kuitenkin liikaa herkkuja. Meillä kaikkia äitejä kehoitetaan käymään sokerirasitustesteissä joten siihen menen sitten kun sen aika tulee. Verenpaine ja hemoglobiini on hyvällä tasolla ja terkkari tarkisti käyttämäni raskausvitamiinin että siitä saan kaiken tarvittavan jos lisäksi syön terveellisesti. Joo, syönkin heti kun pääsen tästä pahoinvoinnista..
Seuraavaksi varaan ajan ultraan jossa tarkistetaan niskaturvotus. Terkkari laittoi lähetteen valmiiksi jos päätämmekin haluavamme tarkempiin sikiötutkimuksiin jos ultrassa näkyy merkkejä niskaturvotuksesta. Saatiin myös molemmat miehen kanssa kehoite käydä hammaslääkärissä. Omasta käynnistä onkin varmaan jo pari vuotta aikaa, mies on käynyt muistaakseni joskus alkuvuonna.
Saatiin iso kasa esitteitä, lehtisiä ja ohjeita sekä jonkun DVD:n lapsenhoidosta. Käynnistä jäi tosi hyvä mieli, kaikkiin meidän kysymyksiin vastattiin laajasti eikä jäänyt yhtään sellaista kuvaa että kysellään tyhmiä. Jossain vaiheessa kun terkkari sanoi että seuraavalla kerralla kuunnellaan sitten sydänääniä tuolla doplerilla niin päässäni räjähti ajatus että "Meille tulee vauva!" Hymyilin vaan hölmönä ja pidättelin kyyneltä. :)
Laskettu aika pysyi suht samana, neuvolan laskentakaavan mukaan LA olisi 11.6.2011 kun nettilaskurit antaa tulokseksi 12.6.2011. Sekin kai tarkentuu vielä seuraavassa ultrassa, näin ymmärsin.
Kun tultiin ulos terveydenhoitajan huoneesta niin törmättiin oven takana tietenkin yhteen naapuriimme, kotiäitiin joka oli lastensa kanssa odottamassa vuoroaan. Suustani purkautui spontaani "Fuck!" mutta hienotunteinen naapuri vaan kuiskasi että "Mä en nähnyt sitten yhtään mitään..". Meillä on todella ihanat naapurit ja ollaan läheisiä useimpien perheiden kanssa mutta tätä asiaa ei haluta vielä kuulutella sen laajemmin.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Ruisleipää! Ja muita mielitekoja
Ihan raskauden alusta asti jätin ruisleivän pois aamiaiselta (tosin silloin en vielä tiennyt olevani raskaana) koska vakkariaamiaisleipä aiheutti inhaa närästystä. Samoin jäi kahvi pois syystä että sen haju ja maku etoi. Huvittaa oikein että niin selkeät oireet oli alusta asti ja silti ajattelin kaikkien oireiden johtuvan vain aloittamastani masennuslääkityksestä. Raskaus-ajatus ei käynyt edes mielen vieressä tuolloin.
Pitkään olen syönyt aamupalaksi jotain vaaleita sämpylöitä mutta tänä aamuna mieleni teki oikein kunnon ruisleipää ja miten hyvältä se maistuikaan! Toivottavasti ei ala närästämään tai aiheuta muita vatsanväänteitä.
Yhtenä yönä heräsin horteen rajamailta siihen että nenässäni tuoksui oikein makea ja kypsä kiiwi-hedelmä, oikein vesi herahti kielelle kun sitä ajattelin. Vielä en ole saanut aikaiseksi katsastaa kauppojen kiiwi-valikoimia, mies kun on alkanut hoitamaan pääasiassa meidän kauppakäynnit. En edes tiedä onko nyt kiiwin kausi menossa, appelsiinit on ainakin niin kuivia ja paksukuorisia ettei niitä voi sellaisenaan syödä, mehuksi linkoamisessa niistä onneksi irtoaa vähän nestettä.
Edelleen parhaiten alas menee hieman sulanut mehujäätelö mutta mieleni on myös alkanut valtasti tekemään roskaruokaa, varsinkin Mäkkärin juustohampurilaista! Yleensä syön hampurilaisia hyvin harvoin, ennemmin otan salaatin kuin hampurilaisaterian mutta nyt on toisin!
Huomenna onkin sitten ensimmäinen neuvola edessä. :)
Pitkään olen syönyt aamupalaksi jotain vaaleita sämpylöitä mutta tänä aamuna mieleni teki oikein kunnon ruisleipää ja miten hyvältä se maistuikaan! Toivottavasti ei ala närästämään tai aiheuta muita vatsanväänteitä.
Yhtenä yönä heräsin horteen rajamailta siihen että nenässäni tuoksui oikein makea ja kypsä kiiwi-hedelmä, oikein vesi herahti kielelle kun sitä ajattelin. Vielä en ole saanut aikaiseksi katsastaa kauppojen kiiwi-valikoimia, mies kun on alkanut hoitamaan pääasiassa meidän kauppakäynnit. En edes tiedä onko nyt kiiwin kausi menossa, appelsiinit on ainakin niin kuivia ja paksukuorisia ettei niitä voi sellaisenaan syödä, mehuksi linkoamisessa niistä onneksi irtoaa vähän nestettä.
Edelleen parhaiten alas menee hieman sulanut mehujäätelö mutta mieleni on myös alkanut valtasti tekemään roskaruokaa, varsinkin Mäkkärin juustohampurilaista! Yleensä syön hampurilaisia hyvin harvoin, ennemmin otan salaatin kuin hampurilaisaterian mutta nyt on toisin!
Huomenna onkin sitten ensimmäinen neuvola edessä. :)
tiistai 2. marraskuuta 2010
Kaupungilla humputtelemassa
Tein tänään lyhyen kaupunkiretken Kampin kauppakeskukseen ja tarkempi matkan kohde oli äitiysliike Bebes. Löysin eilen netistä heidän sivuiltaan houkuttelevan tuotteen, aamupahoinvointia helpottavan aromaterapiasuihkeen nimeltään Happy Mama Spray ja päätin pistäytyä liikkeessä. Olen aina pitänyt tuoksuista, mieheni tuo minulle melkein aina reissuiltaan hajuveden tuliaiseksi. Sen lisäksi rakastan kaikkia tuoksuvia voiteita ja muita ihonhoitotuotteita joten ajattelin että tuote voisi sopia minulle.
kuva Bebesin sivuilta
kuva Bebesin sivuilta
Sen lisäksi ostin raskaus- ja matkapahoinvointia helpottavat Sea-Band rannekkeet. Laivalla ollessa kärsin usein matkapahoinvoinnista joten nuo rannekkeet käy siihenkin hyvin. Olemme käyneet joka vuosi risteilyllä mieheni ja perheemme kanssa marras-joulukuussa ja toivon pääseväni ristelemään tänäkin vuonna. :)
Apteekista koukkasin vielä Ladyvita Mama -vitamiineja joita aloin käyttämään säännöllisesti heti kun sain tietää olevani raskaana. Satunnaisesti käytin niitä jo yritysaikana koska jostain kuulin että muualla maailmassa neuvotaan jo lasta yrittäviä naisia käyttämään äitiysvitamiineja.
kuva verkkoapteekin sivuilta
[edit 3.11.] kommenteissa vähän lisätietoa tuosta aromaterapiasuihkeesta, en tiedä voiko sitä sittenkään käyttää sisältämänsä inkiväärin takia!
Apteekista koukkasin vielä Ladyvita Mama -vitamiineja joita aloin käyttämään säännöllisesti heti kun sain tietää olevani raskaana. Satunnaisesti käytin niitä jo yritysaikana koska jostain kuulin että muualla maailmassa neuvotaan jo lasta yrittäviä naisia käyttämään äitiysvitamiineja.
kuva verkkoapteekin sivuilta
[edit 3.11.] kommenteissa vähän lisätietoa tuosta aromaterapiasuihkeesta, en tiedä voiko sitä sittenkään käyttää sisältämänsä inkiväärin takia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)