Nyt jo vähän jännittää töihin meno

Olen varmaan siksikin pysytellyt touhukkaana koska töihin palaaminen ensi maanantaina hieman jännittää. Olen kyllä saanut ihania ja kannustavia viestejä kollegoiltani koko sairauslomani ajan ja tiedän että he ymmärsivät täysin sairauslomani syyn vaikka alkuun pelkäsinkin että syyttävät minua heidän pulaan jättämisestä. Olen kuitenkin ollut reilu 2 kk sairauslomalla joten työhön ja normaaliin arkeen palaaminen vaatii hieman paneutumista ja ajatustyötä.

Toinen mikä jännittää on tietenkin tämä raskaus-asia ja se miten asia otetaan työyhteisössä. Olen 1,5 vuoden sisällä omien laskujeni mukaan 10. joka jää äitiyslomalle eikä ketään ole palkattu sijaiseksi paitsi yhdelle esimiehenä toimineelle eli kato on ollut aika hurja ja työmäärä on lisääntynyt huomattavasti jäljelle jääneillä. Mutta se on kyllä mielestäni johtajiston asia järjestää ja järkeistää työmääriä ja hoitaa tarpeeksi tekijöitä. Se vaan ei ikävä kyllä ole hoitunut toivomallamme tavalla ja siitä olen itsekin elävä esimerkki kun työntekijästä imetään viimeisetkin voimat eikä apua saa mistään ennenkuin on aivan uupunut.

Olemme kuitenkin todella tiivis porukka ja olen melko varma että en kauaa pysty pitämään raskautta salassa. Jatkuva eväiden pupeltaminen ja vessassa ravaaminen kiinnittää varmasti naisporukassamme huomiota, eri asia vaan että kehtaako kukaan kysyä mitään vai tuumaavatkohan että voisiko tilanne johtua vaikka saamastani masennuslääkityksestä, samoin kuin tuleva painonnousu. Jännittää kyllä!

Ps. meidän Nirppu alkaa muistuttaa jo oikeaa vauvaa tuossa sivupalkin kuvassa! <3