tiistai 4. tammikuuta 2011

Hyvä ryhti, paha ryhti

Ai mikä notkoselkä...? Nauroin äsken katketakseni kun yritin kuvata mahaani itselaukaisimella. Olenhan täälläkin jo kertonut että mulla on todella notkollaan oleva selkä ja siitä johtuen kärsin erinäisistä alaselän kivuista. Raskaaksi tulemisessa on pelottanut se että miten mun selkäparkani mahtaa tulevan painon kantaa. Aiemmin kävin kuntosalilla ja vesijuoksussa ja selkä pysyikin ihan hyvässä kunnossa mutta ne harrastukset jäi uupumuksen ja masennuksen myötä. Nyt tahtoisin jatkaa ainakin uimahallissa käymistä, vesijuoksun soveltumisesta en niin tiedä kun siinä tulee vatsan ympärille aika tiukasti vesijuoksuvyö mutta ihan uimista olen ajatellut. Sekin saa kuitenkin nyt odottaa kunnes pakaroissa oleva ihottuma on rauhoittunut ja parantunut.

Mutta niin, niihin kuviin. Sama nainen, samat raskausviikot, oikeassa kuvassa normaali asento ja vasemmassa tehty lievä ryhtiliike. Huh huh! ;D



Yritän muistaa pitää tuon ensimmäisen kuva ryhdin aina kun olen jalkeilla mutta pahoin pelkään että muistutan enemmän tuota oikeanpuoleista muumia jos en koko ajan tiedosta ryhtiäni..

9 kommenttia:

  1. Kannattaa kyllä ehdottomasti yrittää vahvistaa selkää niin kauan kuin vaan pystyt! Itselläni ollut aina jonkin verran ongelmia selän kanssa sekä huonot selkälihakset ja se on kyllä valitettavasti kostautunut raskausaikana. :/ Saikullekin jouduin jäämään 1,5 kk ennen äitiysloman alkua, kun ei vaan kärsinyt seistä kahdeksaa tuntia päivässä. Nyytin laskeuduttua tietyt kivut jäivät pois, mutta selkä on tosi voimaton: jo puolen tunnin seisomisesta menee selkä ihan tohjoksi. Loppuvaiheessa ryhti onkin vähintäänkin kiinnostava - pakko nojata itseään taaksepäin kun muuten tuntuu että kaatuu nokalleen. :P

    VastaaPoista
  2. Heippa :) minun on pakko kysyä kun itselläni on viikkoja nyt 12 ja olen tosi ahdistunut ja uupunut ja saan paniikkikohtauksia..huomenna menen psykiatrille kun naistentaudeilta sinne laittoivat kun aloin vuotaa verta( vauvalla kaikki hyvin , ei tiedetä mistä vuoto tulee...) olen syönyt ahdistukseeni aiemmin lääkettä(sertralin) mutta se lopetettiin syyskuussa kun alettiin miettiä lapsen hankintaa..nyt sitten on kai aloitettava lääke uudestaan mutta pelkään mitä se tekee vauvalle ja en sitä pysty lopettaa ennen synnytystä kun olo tulee aina kamalaksi kun lääkkeen jättää pois..mikä lääke sulla on käytössä ? ja millaset ohjeet olet saanut raskausajaksi lääkkeen suhteen ? Kiitos jo etukäteen jos jaksat vastata :)

    VastaaPoista
  3. Ihanat masukuvat! <3

    Onpa tosiaan iso ero ryhdillä. Mullakin on notkoselkä, mutta se ei onneksi oireile. Näyttää vain notkolta ja työntää mahaa entistä enemmän esille. Sain kuitenkin ystävältäni vinkin, että kannattaa joka tapauksessa yrittää raskausaikana vahvistaa selkälihaksia, koska vauvan synnyttyä ne todella joutuvat koetuksille (hoitaminen, kantaminen, jne). Löytyisiköhän jostain hyviä jumppaohjeita raskausselälle?

    VastaaPoista
  4. Omerta, varmasti olisi fiksua tehdä jotain selkäliikkeitä vielä kun pystyy. Mies osti mulle kirppikseltä jonkun Fitmama-DVD:n ja siihen olisi ainakin tarkoitus tutustua.

    Sulla onkin ihan viimeiset hetket käsillä, kovasti tsemppiä! :)

    Mary81, mulla on ollut käytössä Cipralex 10 mg ja annostus oli 1,5 tablettia päivässä. Nyt olen kyllä lääkkeen ajanut alas ja voinut ihan hyvin. Paniikkihäiriöön sain rauhoittavia (en nyt tähän hätään muista nimeä) mutta ne jouduin heti lopettamaan kun raskaus selvisi, samoin kuin nukahtamislääkkeet piti lopettaa. Mutta ainakin tuota Cipralexiä tiedän että voi tarvittaessa käyttää ihan sinne viimeiselle raskauskolmannekselle asti.

    Toivottavasti saat apua tilanteeseesi. Olisi kiva kuulla kuulumisiasi miten meni. Kovasti voimia! <3

    Äni, siis kun katsoin noita kuvia niin en meinannut uskoa että ovat samasta eukosta edes otettu! Ja jos satut jostain hyviä ohjeita löytämään niin vinkkaathan mullekin. :)

    VastaaPoista
  5. Mä suosittelen ehdottomasti hankkimaan mahdollisimman pian tukivyön tuon selän tueksi. Mulla on rv 16 asti ruvennut alaselkä särkemään ja tällä hetkellä en melkein pääse sohvalta nousemaan ylös. Nyt kiroan, kun en aiemmin sitä tukivyötä käynyt hakemassa, sillä tämänkin olis todennäkösesti voinut välttää. Mutta parempi nyt kuin ei millonkaan, tällä viikolla pitää käydä lainaamassa se. Meillä kunta ainakin lainaa noita tukivöitä ilmaiseksi raskaana oleville, niitä pitää vaan mennä terveyskeskuksen fyssarille sovittamaan. Eli kannattaa neuvolasta kysellä, jos kiinnostaa.
    Mä vähän luulen, että jumppaliikkeetkään ei välttämättä selkäkipuun auta, koska raskaushormonit saa kaikki nuo ihme nivelet sun muut löystymään. Tai ainakaan mulla ei ole tähän mennessä auttanut. Tosin mullakin on notko selkä ja kaiken lisäksi vielä yliliikkuva lantio.

    VastaaPoista
  6. Jenni, mä ostinkin huuto.netistä alalantiolle tulevan tukivyön (ihan siis selkävammaisille tarkoitettu, ei tavan raskaustukivyö) ja kyselin eilen ystävältä joka odottaa samoilla viikoilla kolmattaan ja kärsii kovista iskiaskivuista että missä vaiheessa vyötä kannattaisi alkaa käyttämään. Taidan siis kaivaa vyön suosiolla esiin ja alkaa sovittelemaan.

    Mullakin on tuon notkon lisäksi lievä skolioosi ja lantio on oikealta puolelta hieman taipunut eteenpäin.

    VastaaPoista
  7. Heippa :) Kävin tänään lääkärissä(psyk puolen ylilääkäri, määräsi kohtauksiin tarvittaessa opamoxia 15mg ja ei vielä ainakaan ssri-lääkettä. Sanoin että tuo opamox on paljon käytetty juuri panikoivilla äideillä, ja on turvallinen kunhan ei ala sitä joka päivä ottamaan..helpotti tosi paljon kun kävin siellä ja nyt terapiaa kerran viikossa ..luen blogiasi ihan kun se olisi minun kirjoittama ja raskauskin mennyt hyvin samalla tavalla(vuotoa, pahoinvointia...) Toivon kovasti että selkäkipusi ei pahene ja saat tukivyöstä apua <3 Kuulumisiin taas :) Voikaa hyvin<3

    VastaaPoista
  8. Mary81, kiva kuulla että käynnistä oli apua. Opamoxia mäkin söin pari ekaa viikkoa kun ahdistusta diagnosoitiin (enkä tiennyt raskaudesta vielä mitään) mutta se vaihtui pian tuohon Cipralexiin.

    Terapia auttaa varmasti purkamaan ahdistusta, itse ainakin jäsennän helpommin omia ajatuksiani ja pelkojani kun saan puhua niistä ääneen sellaiselle osapuolelle jonka tunteita ei tarvitse ajatella tai pahemmin ottaa huomioon vrt. oma puoliso tai vaikka äiti, joten hyvä että sitäkin on lisäksi.

    Hyviä vointeja sinullekin! :)

    VastaaPoista
  9. Heippa :) Totta , uskon ja toivon että terapiasta on apua minulle..Pelkään kaikkea mitä kropassani tapahtuu, ja kyttään kroppaani ihan kokoajan..Pienikin vihlaisu laittaa miettimään mistä tää nyt johtuu jne.. olen myös niin huolissani vauvan terveydestä kun minulla on vielä kilpirauhasen vajaatoiminta, joka puhkesi 7v, sitten esikoisen syntymän jälkeen ..niskapussiultrassa kaikki oli ok ja rakenneultra on vasta 2kk päästä kun viikkoja se 20 täynnä...cipralex multa tosiaan lopettiin sillon syyskuun lopussa(söin sitä 6v. ) nyt sitten menee varmaan aikaa ennenkuin aivot tottuu uuteen tilanteeseen, katsotaan selviänkö ilman lääkettä, toivon kovin niin :)

    VastaaPoista